Kotimaa http://tuomokokko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/2/all Fri, 17 Nov 2017 12:01:28 +0200 fi Kummanko oluen ostaisit? http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit <p>Hallituksen esitys alkoholilaiksi on eduskunnassa. Lain käsittelystä poikkeuksellisen tekee se, että hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu vapaat kädet sen suhteen, sallitaanko jatkossa myös 4,8 - 5,5 -prosenttisten alkoholituotteiden myynti päivittäistavarakaupoissa vai ei. Asia on puhtaasti yksittäisten kansanedustajien käsissä, jos myös opposition edustajilla on vapaat kädet.</p><p>&nbsp;</p><p>Jos nelosolut tulee kauppoihin, on arveltu siitä tulevan houkutteleva vaihtoehto keskioluelle ja alkoholin kokonaiskulutuksen kasvavan kulutuksen vahvenemisen kautta usealla prosentilla, sillä halvimman nelosoluen vero on nyt vain n. 9 senttiä enemmän per 0,33l juomapakkaus kuin halvimman keskioluen, ja nelosoluen hinnan arvioidaan tippuvan Alkon hintoihin nähden n. 40 %, kun myyntivolyymit kasvavat. Saatavuus kasvaisi 355 Alkon myymälästä yli 5300 myyntipisteeseen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>Tällä hetkellä pienpanimoilla on hyvä markkinarako nelosoluiden välisessä kilpailussa, kun myyntivolyymit ovat pienemmät ja hinnat korkeat keskiolueen nähden, mutta kun volyymit nousevat, pienpanimoiden suhteellinen kilpailuasema voi heikentyä, sillä isojen panimoiden volyymituotteet halpenevat huomattavasti enemmän kuin pienten. Kun suurpanimoiden tuotearsenaali laitetaan pienpanimoiden tuotteiden viereen kaupoissa, jokainen voi arvata, miten hintaa painottavat kuluttajat toimivat. Koko markkina muuttuu. Kalliiksi tulisivat yhteiskunnalle ehkä vain joihinkin kymmeniin jäävät lisätyöpaikat osassa pienpanimoita yhteiskunnallisiin kustannuksiin nähden.</p><p>&nbsp;</p><p>Suomessa kulutetaan 100-prosenttiseksi muutettuna alkoholista n. 49 % oluena, ja perusteena kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nostolle onkin käytetty ennen kaikkea oluen matkustajatuonnin hillitsemistä etenkin Virosta. Tosiasiassa alkoholin matkustajatuonti oli uunituoreen tilaston mukaan lokakuussa alimmillaan kymmeneen vuoteen ja siitä väkeviä juomia on noin kaksinkertaisesti verrattuna olueen, kun juomat muutetaan 100-prosenttiseksi alkoholiksi. Suomessa juodusta oluesta arviolta 6-7 prosenttia on ulkomailta haettua.</p><p>&nbsp;</p><p>Heinäkuussa Viro korotti olutveroa 70 prosentilla ja kun vanhat olutvarastot on myyty loppuun, näkyy korotus täysimääräisenä myös kuluttajille. Jos keskiolut kelpaa, on hinnanero 24-packissa Viron nelosolueen verrattuna enää pari euroa, ja kun Viro panee täytäntöön kaikki tulevat veronkorotukset, on olutsalkun hinta noussut silloin Virossa n. 6 eurolla.</p><p>&nbsp;</p><p>Halvin keskiolut maksaa Suomessa kaupassa 0,68 euroa plus pantti ja hallituksen tuoreen veronkorotusesityksen perusteella sen hinta tulisi nousemaan 7 senttiä tölkiltä eli hinta nousisi n. 75 senttiin tölkiltä. Samaan aikaan halvimman nelosoluen veroa ollaan nostamassa vain 7,5 sentillä per pullo, vaikka sen ulosmyyntihinnan arvioidaan putoavan Alkon edullisimmasta pantittomasta hinnasta eli 1,43 eurosta kaupoissa vähintään 0,86 euroon. Jos keskiolut maksaisi kaupan hyllyssä jatkossa 0,75 euroa + pantti ja halvin nelonen alle 0,94 euroa + pantti, kummanko ostaisit?</p> Hallituksen esitys alkoholilaiksi on eduskunnassa. Lain käsittelystä poikkeuksellisen tekee se, että hallituspuolueiden kansanedustajille on annettu vapaat kädet sen suhteen, sallitaanko jatkossa myös 4,8 - 5,5 -prosenttisten alkoholituotteiden myynti päivittäistavarakaupoissa vai ei. Asia on puhtaasti yksittäisten kansanedustajien käsissä, jos myös opposition edustajilla on vapaat kädet.

 

Jos nelosolut tulee kauppoihin, on arveltu siitä tulevan houkutteleva vaihtoehto keskioluelle ja alkoholin kokonaiskulutuksen kasvavan kulutuksen vahvenemisen kautta usealla prosentilla, sillä halvimman nelosoluen vero on nyt vain n. 9 senttiä enemmän per 0,33l juomapakkaus kuin halvimman keskioluen, ja nelosoluen hinnan arvioidaan tippuvan Alkon hintoihin nähden n. 40 %, kun myyntivolyymit kasvavat. Saatavuus kasvaisi 355 Alkon myymälästä yli 5300 myyntipisteeseen. 

 

Tällä hetkellä pienpanimoilla on hyvä markkinarako nelosoluiden välisessä kilpailussa, kun myyntivolyymit ovat pienemmät ja hinnat korkeat keskiolueen nähden, mutta kun volyymit nousevat, pienpanimoiden suhteellinen kilpailuasema voi heikentyä, sillä isojen panimoiden volyymituotteet halpenevat huomattavasti enemmän kuin pienten. Kun suurpanimoiden tuotearsenaali laitetaan pienpanimoiden tuotteiden viereen kaupoissa, jokainen voi arvata, miten hintaa painottavat kuluttajat toimivat. Koko markkina muuttuu. Kalliiksi tulisivat yhteiskunnalle ehkä vain joihinkin kymmeniin jäävät lisätyöpaikat osassa pienpanimoita yhteiskunnallisiin kustannuksiin nähden.

 

Suomessa kulutetaan 100-prosenttiseksi muutettuna alkoholista n. 49 % oluena, ja perusteena kaupassa myytävän alkoholin prosenttirajan nostolle onkin käytetty ennen kaikkea oluen matkustajatuonnin hillitsemistä etenkin Virosta. Tosiasiassa alkoholin matkustajatuonti oli uunituoreen tilaston mukaan lokakuussa alimmillaan kymmeneen vuoteen ja siitä väkeviä juomia on noin kaksinkertaisesti verrattuna olueen, kun juomat muutetaan 100-prosenttiseksi alkoholiksi. Suomessa juodusta oluesta arviolta 6-7 prosenttia on ulkomailta haettua.

 

Heinäkuussa Viro korotti olutveroa 70 prosentilla ja kun vanhat olutvarastot on myyty loppuun, näkyy korotus täysimääräisenä myös kuluttajille. Jos keskiolut kelpaa, on hinnanero 24-packissa Viron nelosolueen verrattuna enää pari euroa, ja kun Viro panee täytäntöön kaikki tulevat veronkorotukset, on olutsalkun hinta noussut silloin Virossa n. 6 eurolla.

 

Halvin keskiolut maksaa Suomessa kaupassa 0,68 euroa plus pantti ja hallituksen tuoreen veronkorotusesityksen perusteella sen hinta tulisi nousemaan 7 senttiä tölkiltä eli hinta nousisi n. 75 senttiin tölkiltä. Samaan aikaan halvimman nelosoluen veroa ollaan nostamassa vain 7,5 sentillä per pullo, vaikka sen ulosmyyntihinnan arvioidaan putoavan Alkon edullisimmasta pantittomasta hinnasta eli 1,43 eurosta kaupoissa vähintään 0,86 euroon. Jos keskiolut maksaisi kaupan hyllyssä jatkossa 0,75 euroa + pantti ja halvin nelonen alle 0,94 euroa + pantti, kummanko ostaisit?

]]>
18 http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit#comments Kotimaa Alkoholilaki Nelosolut Olut Politiikka Fri, 17 Nov 2017 10:01:28 +0000 Vesa-Matti Saarakkala http://tp83.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246215-kummanko-ostaisit
Rattijuopumusten ja seksuaalirikosten tuomioita tulee kiristää http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa <p>Kansanedustajien pitää laatia lakeja, joilla voidaan suojella erityisesti lapsia ja kaikkein heikoimpia. Toisinaan tässä työssä kokee voimattomuutta, kun seuraa mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaista ympärillä tapahtuu. Viimeksi tällainen tunne tuli muutama päivä sitten Porvoon tragediasta, jossa isän epäillään murhanneen oman, alle 3-vuotiaan tyttärensä. Isän väkivaltaisuus oli ollut jo pitkään tiedossa, lapsi ja äiti olleet välillä jo turvakodissakin, mutta silti ei pystytty suojelemaan lasta tämän oman vanhemman pahuudelta.<br />&nbsp;<br />Joihinkin asioihin me Arkadianmäellä voimme kuitenkin vaikuttaa ja yksi niistä on rikoksista annettavat rangaistukset. Rangaistuksilla on itse asiassa monta funktiota. Niiden kuuluu ohjata yleistä moraalia sekä eristää tarvittaessa rikoksentekijä vankeuteen ja suojata muita ihmisiä pahantekijältä.<br />&nbsp;<br />Aiemmin tänä vuonna julkaistiin kansan oikeustajua selvittänyt oikeusministeriön tutkimus. Siinä sekä kansalaisia että käräjätuomareita pyydettiin määrittelemään sopiva rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin. Viidessä rikostapauksessa seitsemästä väestö tuomitsi teon keskimäärin ankarammin kuin tuomarit. Suurimmat erot koskivat väkivaltaa lähisuhteessa ja auton kuljettamista päihtyneenä.&nbsp;<br />&nbsp;<br />Oikeustajututkimus ei ole ainoa lainsäätäjää ohjaava tekijä, mutta se antaa suuntaa yhteiskunnan ajattelutapojen kehittymisestä. Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi useat surulliset rattijuopumustapaukset, jotka ovat johtaneet täysin viattomien sivullisten kuolemaan. Helmikuussa Sastamalassa kaksi nuorta kuoli rattijuopon ja mopoauton törmäyksessä. Tila-autoa ajanut 30-vuotias rattijuoppo oli sekaisin alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Hänellä oli taustallaan aiempia väkivalta- ja päihderikoksia.<br />&nbsp;<br />Tällä hetkellä kuolemaan johtaneissa tapauksissa tekijä saattaa vapautua jo noin vuoden kuluttua. Törkeiden rattijuopumusten vankeustuomioiden keskipituus on vain 3,6 kuukautta, vaikka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta. Tuomiot ovat myös osoittautuneet tehottomiksi, sillä monessa tapauksessa samat henkilöt ovat syyllistyneet useita kertoja rattijuopumukseen. Emme voi eduskunnassa tietenkään puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin, mutta voimme lainsäädännön kautta nostaa rikosten minimituomioita.<br />&nbsp;<br />Rattijuopon kovempi rangaistus ei aina ennaltaehkäise uutta rattijuopumusta, ja tärkeää on tietenkin saattaa tekijä asianmukaiseen hoitoon. Nämä toimet yksin eivät silti riitä. Lakivaliokunta kannatti jo viime vaalikaudella alkolukkojen käytön lisäämistä. Näiden pitäisi tulla pakolliseksi jo ensimmäisen rattijuopumustuomion jälkeen. Nykyteknologia mahdollistaa entistä hienovaraisemmat laitteet, jotka voivat havaita alkoholin auton sisällä olevasta hengitysilmasta ilman erillistä puhalluttamista. Rikoksenuusijalta tulisi ottaa aina pois rikoksentekoväline eli auto. Halukkuus lainata omaa autoa rattijuopoille vähenisi, jos tämä pätisi aina &ndash; siis huolimatta siitä, kenen auto on kyseessä.<br />&nbsp;<br />Myös seksuaalirikosten rangaistuksissa olisi syytä tiukentaa yleistä linjaa. Tätäkin tukee aiemmin mainittu oikeustajututkimus. Heinäkuussa Keskisuomalainen uutisoi tapauksesta, jossa sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin 6&ndash;9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Kolme vuotta kestäneestä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä annettiin tuomioksi vain noin puolentoista vuoden ehdollisia tuomioita. Näin vakavissa tapauksissa minimirangaistusten tulisi olla huomattavasti ankarampia.<br />&nbsp;<br />Tällä hetkellä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi saada 1&ndash;10 vuotta vankeutta. Törkeissä raiskauksissa minimituomio on kuitenkin kaksi vuotta. On vaikea ymmärtää, miksi lapsiin kohdistuva törkeä seksuaalirikos olisi vähemmän tuomittavaa kuin aikuisiin kohdistuva. Minimituomio olisi saatava vähintään kahteen vuoteen, mieluiten korkeammalle tasolle.<br />&nbsp;<br />Menetettyjä ihmishenkiä tai rikottua lapsuutta emme saa takaisin, mutta uhrien läheisille ja meille muille on tärkeää nähdä, että oikeus toteutuu.&nbsp; Kaikesta huolimatta elämä jatkuu myös Porvoon, Sastamalan ja Keski-Suomen tapahtumien jälkeen.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Kansanedustajien pitää laatia lakeja, joilla voidaan suojella erityisesti lapsia ja kaikkein heikoimpia. Toisinaan tässä työssä kokee voimattomuutta, kun seuraa mitä kaikkea pahaa ja epäoikeudenmukaista ympärillä tapahtuu. Viimeksi tällainen tunne tuli muutama päivä sitten Porvoon tragediasta, jossa isän epäillään murhanneen oman, alle 3-vuotiaan tyttärensä. Isän väkivaltaisuus oli ollut jo pitkään tiedossa, lapsi ja äiti olleet välillä jo turvakodissakin, mutta silti ei pystytty suojelemaan lasta tämän oman vanhemman pahuudelta.
 
Joihinkin asioihin me Arkadianmäellä voimme kuitenkin vaikuttaa ja yksi niistä on rikoksista annettavat rangaistukset. Rangaistuksilla on itse asiassa monta funktiota. Niiden kuuluu ohjata yleistä moraalia sekä eristää tarvittaessa rikoksentekijä vankeuteen ja suojata muita ihmisiä pahantekijältä.
 
Aiemmin tänä vuonna julkaistiin kansan oikeustajua selvittänyt oikeusministeriön tutkimus. Siinä sekä kansalaisia että käräjätuomareita pyydettiin määrittelemään sopiva rangaistus samoihin heille esitettyihin rikostapauksiin. Viidessä rikostapauksessa seitsemästä väestö tuomitsi teon keskimäärin ankarammin kuin tuomarit. Suurimmat erot koskivat väkivaltaa lähisuhteessa ja auton kuljettamista päihtyneenä. 
 
Oikeustajututkimus ei ole ainoa lainsäätäjää ohjaava tekijä, mutta se antaa suuntaa yhteiskunnan ajattelutapojen kehittymisestä. Viime vuosina keskustelua ovat herättäneet esimerkiksi useat surulliset rattijuopumustapaukset, jotka ovat johtaneet täysin viattomien sivullisten kuolemaan. Helmikuussa Sastamalassa kaksi nuorta kuoli rattijuopon ja mopoauton törmäyksessä. Tila-autoa ajanut 30-vuotias rattijuoppo oli sekaisin alkoholin ja lääkkeiden yhteisvaikutuksesta. Hänellä oli taustallaan aiempia väkivalta- ja päihderikoksia.
 
Tällä hetkellä kuolemaan johtaneissa tapauksissa tekijä saattaa vapautua jo noin vuoden kuluttua. Törkeiden rattijuopumusten vankeustuomioiden keskipituus on vain 3,6 kuukautta, vaikka enimmäisrangaistus on kaksi vuotta. Tuomiot ovat myös osoittautuneet tehottomiksi, sillä monessa tapauksessa samat henkilöt ovat syyllistyneet useita kertoja rattijuopumukseen. Emme voi eduskunnassa tietenkään puuttua yksittäisiin oikeustapauksiin, mutta voimme lainsäädännön kautta nostaa rikosten minimituomioita.
 
Rattijuopon kovempi rangaistus ei aina ennaltaehkäise uutta rattijuopumusta, ja tärkeää on tietenkin saattaa tekijä asianmukaiseen hoitoon. Nämä toimet yksin eivät silti riitä. Lakivaliokunta kannatti jo viime vaalikaudella alkolukkojen käytön lisäämistä. Näiden pitäisi tulla pakolliseksi jo ensimmäisen rattijuopumustuomion jälkeen. Nykyteknologia mahdollistaa entistä hienovaraisemmat laitteet, jotka voivat havaita alkoholin auton sisällä olevasta hengitysilmasta ilman erillistä puhalluttamista. Rikoksenuusijalta tulisi ottaa aina pois rikoksentekoväline eli auto. Halukkuus lainata omaa autoa rattijuopoille vähenisi, jos tämä pätisi aina – siis huolimatta siitä, kenen auto on kyseessä.
 
Myös seksuaalirikosten rangaistuksissa olisi syytä tiukentaa yleistä linjaa. Tätäkin tukee aiemmin mainittu oikeustajututkimus. Heinäkuussa Keskisuomalainen uutisoi tapauksesta, jossa sijaisperheen isä ja sijaisveli tuomittiin 6–9-vuotiaan sijaislapsen hyväksikäytöstä Keski-Suomen käräjäoikeudessa. Kolme vuotta kestäneestä törkeästä lapsen hyväksikäytöstä annettiin tuomioksi vain noin puolentoista vuoden ehdollisia tuomioita. Näin vakavissa tapauksissa minimirangaistusten tulisi olla huomattavasti ankarampia.
 
Tällä hetkellä törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi saada 1–10 vuotta vankeutta. Törkeissä raiskauksissa minimituomio on kuitenkin kaksi vuotta. On vaikea ymmärtää, miksi lapsiin kohdistuva törkeä seksuaalirikos olisi vähemmän tuomittavaa kuin aikuisiin kohdistuva. Minimituomio olisi saatava vähintään kahteen vuoteen, mieluiten korkeammalle tasolle.
 
Menetettyjä ihmishenkiä tai rikottua lapsuutta emme saa takaisin, mutta uhrien läheisille ja meille muille on tärkeää nähdä, että oikeus toteutuu.  Kaikesta huolimatta elämä jatkuu myös Porvoon, Sastamalan ja Keski-Suomen tapahtumien jälkeen. 

 

]]>
15 http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa#comments Kotimaa Kansan oikeustaju Oikeustaju Rattijuopumus Rikostuomiot Seksuaalirikokset Fri, 17 Nov 2017 08:17:26 +0000 Pia Kauma http://pialk.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246212-rattijuopumusten-ja-seksuaalirikosten-tuomioita-tulee-kiristaa
Uusnatseja Venäjältä Suomeen? http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen <p>On jo pitkään ollut valveutuneiden kansalaisten tiedossa, että uusnatsit ovat virallisen Venäjän eräiden intressien asialla. Erittäin ikävää on, että muut naiivit eri tavoin kansallismieliset eivät tunnista kyitä povessaan.</p><p><br />Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa, miltä asiat näyttävät täältä Venäjältä käsin, mutta enemmän omaa alaani liippaavat tapahtumat ovat tulleet etusijalle.</p><p><br />Nyt vain lyhyesti on kommentoitava. Sarjassa tietoja, jotka vahvistavat uusnatsien kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja Venäjän suojeluksessa olon, ilmestyi tänään Iltalehdessä juttu siitä, että ruotsalaiset uusnatsit kutsuvat venäläisiä uusnatseja Helsinkiin itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Kovinpa suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa sano.&nbsp;</p><p><br />Jos olisin sivistymätön ihminen kuten uusnatsit, sanoisin suoraan julkisesti, mitä ajattelen, mutta nyt tyydyn vain lähettämään heidät kolmeen kirjaimeen, venäläisen eufemismin parhaita perinteitä kunnioittaen.</p><p><br />Täysin pimeä käsitys siitä, mitä on kansallismielisyys. Kuviteltuja vihollisia, uskomista keskenään ristiriitaisiin salaliittoteorioihin. Väkivaltaista käytöstä. Tapahtumapaikan ja -ajan salaamista. Todellako itsenäisyyspäivän vieton pitää näyttää tältä?</p><p><br />Suomen viranomaisten on nyt oltava terävinä ja estettävä uusnatsien pääsy täältä Venäjältä Suomeen. Suomi päättää kuka saa viisumin Suomeen. Itse sain juuri Venäjältä jälleen vuodeksi monikertaviisumin, koska Venäjä ei ilman minua pärjää.</p><p><br />Täällä taksikuskitkin ilmoittavat itsestäänselvänä asiana, että uusnatsit kaikkialla maailmassa ovat eräiden valtaapitävien omiin tarkoituksiinsa synnyttämiä ryhmittymiä, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia joka maassa. Saman järjen valon toivoisin saavuttavan myös länsimaat. Jatkoa seurannee...</p><p>&nbsp;</p><p><a href="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml" title="http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml">http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml</a></p><p>&nbsp;</p> On jo pitkään ollut valveutuneiden kansalaisten tiedossa, että uusnatsit ovat virallisen Venäjän eräiden intressien asialla. Erittäin ikävää on, että muut naiivit eri tavoin kansallismieliset eivät tunnista kyitä povessaan.


Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa, miltä asiat näyttävät täältä Venäjältä käsin, mutta enemmän omaa alaani liippaavat tapahtumat ovat tulleet etusijalle.


Nyt vain lyhyesti on kommentoitava. Sarjassa tietoja, jotka vahvistavat uusnatsien kansainvälisyyden, monikulttuurisuuden ja Venäjän suojeluksessa olon, ilmestyi tänään Iltalehdessä juttu siitä, että ruotsalaiset uusnatsit kutsuvat venäläisiä uusnatseja Helsinkiin itsenäisyyspäivän tapahtumaan. Kovinpa suomalaista itsenäisyyspäivän viettoa sano. 


Jos olisin sivistymätön ihminen kuten uusnatsit, sanoisin suoraan julkisesti, mitä ajattelen, mutta nyt tyydyn vain lähettämään heidät kolmeen kirjaimeen, venäläisen eufemismin parhaita perinteitä kunnioittaen.


Täysin pimeä käsitys siitä, mitä on kansallismielisyys. Kuviteltuja vihollisia, uskomista keskenään ristiriitaisiin salaliittoteorioihin. Väkivaltaista käytöstä. Tapahtumapaikan ja -ajan salaamista. Todellako itsenäisyyspäivän vieton pitää näyttää tältä?


Suomen viranomaisten on nyt oltava terävinä ja estettävä uusnatsien pääsy täältä Venäjältä Suomeen. Suomi päättää kuka saa viisumin Suomeen. Itse sain juuri Venäjältä jälleen vuodeksi monikertaviisumin, koska Venäjä ei ilman minua pärjää.


Täällä taksikuskitkin ilmoittavat itsestäänselvänä asiana, että uusnatsit kaikkialla maailmassa ovat eräiden valtaapitävien omiin tarkoituksiinsa synnyttämiä ryhmittymiä, jotka ovat hämmästyttävän samankaltaisia joka maassa. Saman järjen valon toivoisin saavuttavan myös länsimaat. Jatkoa seurannee...

 

http://www.iltalehti.fi/kotimaa/201711162200539315_u0.shtml

 

]]>
64 http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen#comments Kotimaa Demokraattinen Venäjä Itsenäisyyspäivä Kansainvälinen äärikansallismielisyys Salaliittoteoriat Uusnatsismi Fri, 17 Nov 2017 07:35:01 +0000 Esa-Jussi Salminen http://esa-jussisalminen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246209-uusnatseja-venajalta-suomeen
Seksuaalinen häirintä ei ole vahinko http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko <p><strong>Nyt puhutaan seksuaalisesta häirinnästä julkisesti. (#ateema)</strong></p> <p>Hyvä että aiheesta puhutaan, vihdoinkin. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.</p> <p>Tarjoilijat, toisinaan myös nuoremmat miespuoliset saavat humalaisilta naisihmisiltä (kummankaan osapuolen ulkonäkö ei välttämättä näyttele näissä mitään roolia) myös ala-arvoista, seksististä puhetta, jonka voi varmasti tulkita myös seksuaaliseksi häirinnäksi. On hyvä muistaa, että myös miehet joutuvat sen kohteeksi.</p> <p>Huoleni kohdistuu kuitenkin tässä kirjoituksessa isoksi osaksi naispuolisiin seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuviin. Nainen on aina helpompi kohde seksuaaliselle häirinnälle, koska naisen asema on useimmiten heikompi ja turvattomampi kuin miehen, niin työlämässä kuin arjessa muuallakin. Naiset joutuvat kuuntelemaan miesten navanalussoopaa useammin kuin toiste päin.</p> <p>Omalla kohdallani <strong>#metoo </strong>alkoi yhdeksän vuotiaana, kun jouduin toistuvasti katsomaan oman ikäiseni naapurin pojan ison veljen masturbointia, pornolehtien selausta ja kuuntelemaan rasvaisia juttuja heidän kodissaan, samassa huoneessa, jossa leikin hänen pikkuveljen kanssa. Ei ollut toista huonetta mihin paeta eikä aikuista, joka olisi asiaan puuttunut.</p> <p>Tarinaa otsikolla <em>&#39;seksuaalinen häirintä&#39;</em> tapahtuneista on minulla paljon, eikä ole tarkoituksen mukaista jakaa sitä kaikkea tässä. Tiedän hyvin mistä puhun ja mistä puhutaan.</p> <p>En ole ahdistunut asiasta omalta kohdaltani eli en tarvitse myötätuntoa, vaan haluan vain muistuttaa siitä, että seksuaalista häirintää tapahtuu kaikkialla joka päivä, niin tyttölapsille, teineille kuin aikuisille naisillekin, eri ikäisille, eri näköisille, eri kokoisille. Kyllä, sitä tapahtuu myös muille sukupuolille.</p> <p>&nbsp;</p> <p><strong>Tätä sanoo tutkimus aiheesta</strong></p> <p>Yle selvitti suomalaisten kokemuksia ja asenteita seksuaaliseen häirintään Taloustutkimuksen kyselyn avulla. Tulosten perusteella seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä. <em>Esimerkiksi nuorista naisista joka toinen kertoi joutuneensa häirinnän kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana.&nbsp;</em></p> <p>Ehkä yllättävämpi tulos on tämä: <em>enemmistö kansasta on sitä mieltä, että seksuaaliseen häirintään voi syyllistyä vahingossa. Näin ajattelevat etenkin nuoret, ja miehet keskimäärin enemmän kuin naiset.</em><br />Tulosta selittää osittain se, että <strong>suomalaiset ovat eri mieltä siitä, mikä on seksuaalista häirintää</strong>. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9932150" title="https://yle.fi/uutiset/3-9932150">https://yle.fi/uutiset/3-9932150</a></p> <p><br />Tässä kohtaa en voi muuta kuin ihmetellä sitä, miten voi olla tässäkin asiassa niin vääristynyt kuva oikeasta/väärästä. Kuinka voi olla eri mieltä siitä mikä on seksuaalista häirintää?</p> <p>Seksuaalista häirintää on mm. seksistinen puhe, härskejä eleitä, jopa koskettelu, vallankäyttö/alistaminen seksillä - lupailu paremmasta asemasta esim. työpaikalla jne. - seksistiset asiat, jotka tapahtuvat ilman toisen osapuolen suostumusta ja lupaa. Minä ymmärrän asian näin, eikä se sekoitu minulla flirttiin.&nbsp;(vrt.seksuaalinen ahdistelu, joka on kriminalisoitu Suomessa)</p> <p><br />Kannattaisi varmasti kotona ja koulussakin ottaa tämäkin asia hyvien käytöstapojen lisäksi siihen loputtomaan &#39;opittavat asiat elämän varrelle&#39;-listaan.<br /><br />Asia on vakava ja iso osa ihmisistä tajuaa missä menee sopivan käytöksen raja ja silti osa harrastaa seksuaalista häirintää, päivittäin.</p> <p>Seksuaalinen häirintä on aina väärin, kohdistui se kehen tahansa!</p> <p>Minusta seksuaalinen häirintä ei voi olla vahinko!</p> Nyt puhutaan seksuaalisesta häirinnästä julkisesti. (#ateema)

Hyvä että aiheesta puhutaan, vihdoinkin. Parempi myöhään kuin ei ollenkaan.

Tarjoilijat, toisinaan myös nuoremmat miespuoliset saavat humalaisilta naisihmisiltä (kummankaan osapuolen ulkonäkö ei välttämättä näyttele näissä mitään roolia) myös ala-arvoista, seksististä puhetta, jonka voi varmasti tulkita myös seksuaaliseksi häirinnäksi. On hyvä muistaa, että myös miehet joutuvat sen kohteeksi.

Huoleni kohdistuu kuitenkin tässä kirjoituksessa isoksi osaksi naispuolisiin seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutuviin. Nainen on aina helpompi kohde seksuaaliselle häirinnälle, koska naisen asema on useimmiten heikompi ja turvattomampi kuin miehen, niin työlämässä kuin arjessa muuallakin. Naiset joutuvat kuuntelemaan miesten navanalussoopaa useammin kuin toiste päin.

Omalla kohdallani #metoo alkoi yhdeksän vuotiaana, kun jouduin toistuvasti katsomaan oman ikäiseni naapurin pojan ison veljen masturbointia, pornolehtien selausta ja kuuntelemaan rasvaisia juttuja heidän kodissaan, samassa huoneessa, jossa leikin hänen pikkuveljen kanssa. Ei ollut toista huonetta mihin paeta eikä aikuista, joka olisi asiaan puuttunut.

Tarinaa otsikolla 'seksuaalinen häirintä' tapahtuneista on minulla paljon, eikä ole tarkoituksen mukaista jakaa sitä kaikkea tässä. Tiedän hyvin mistä puhun ja mistä puhutaan.

En ole ahdistunut asiasta omalta kohdaltani eli en tarvitse myötätuntoa, vaan haluan vain muistuttaa siitä, että seksuaalista häirintää tapahtuu kaikkialla joka päivä, niin tyttölapsille, teineille kuin aikuisille naisillekin, eri ikäisille, eri näköisille, eri kokoisille. Kyllä, sitä tapahtuu myös muille sukupuolille.

 

Tätä sanoo tutkimus aiheesta

Yle selvitti suomalaisten kokemuksia ja asenteita seksuaaliseen häirintään Taloustutkimuksen kyselyn avulla. Tulosten perusteella seksuaalinen häirintä on hyvin yleistä. Esimerkiksi nuorista naisista joka toinen kertoi joutuneensa häirinnän kohteeksi kuluneen 12 kuukauden aikana. 

Ehkä yllättävämpi tulos on tämä: enemmistö kansasta on sitä mieltä, että seksuaaliseen häirintään voi syyllistyä vahingossa. Näin ajattelevat etenkin nuoret, ja miehet keskimäärin enemmän kuin naiset.
Tulosta selittää osittain se, että suomalaiset ovat eri mieltä siitä, mikä on seksuaalista häirintää. https://yle.fi/uutiset/3-9932150


Tässä kohtaa en voi muuta kuin ihmetellä sitä, miten voi olla tässäkin asiassa niin vääristynyt kuva oikeasta/väärästä. Kuinka voi olla eri mieltä siitä mikä on seksuaalista häirintää?

Seksuaalista häirintää on mm. seksistinen puhe, härskejä eleitä, jopa koskettelu, vallankäyttö/alistaminen seksillä - lupailu paremmasta asemasta esim. työpaikalla jne. - seksistiset asiat, jotka tapahtuvat ilman toisen osapuolen suostumusta ja lupaa. Minä ymmärrän asian näin, eikä se sekoitu minulla flirttiin. (vrt.seksuaalinen ahdistelu, joka on kriminalisoitu Suomessa)


Kannattaisi varmasti kotona ja koulussakin ottaa tämäkin asia hyvien käytöstapojen lisäksi siihen loputtomaan 'opittavat asiat elämän varrelle'-listaan.

Asia on vakava ja iso osa ihmisistä tajuaa missä menee sopivan käytöksen raja ja silti osa harrastaa seksuaalista häirintää, päivittäin.

Seksuaalinen häirintä on aina väärin, kohdistui se kehen tahansa!

Minusta seksuaalinen häirintä ei voi olla vahinko!

]]>
16 http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko#comments Kotimaa Miehet ja naiset Seksuaalinen häirintä Yhteiskunta Thu, 16 Nov 2017 18:15:13 +0000 Janette Grönfors http://janettegronfors.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246199-seksuaalinen-hairinta-ei-ole-vahinko
Ministerin outo kysymys Mehiläisestä http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta <p>Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) harmitteli tänään kovasti, kuinka terveysalan jättiyritys Mehiläinen kehtaa samaan aikaan vaatia poliitikoilta valinnanvapautta terveydenhuoltoon ja toisaalta tehdä itselleen monopoliaseman antavan sopimuksen lappilaisten kuntien kanssa.</p><p>&rdquo;Miksi suuryritykset samaan aikaan vaativat valinnanvapautta ja betonoivat nykytilaa?&rdquo;, <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9931863">Yle otsikoi ärtyneen Saarikon kysyneen</a>. Uutisen mukaan ministeri on harmissaan isojen terveysyritysten toimintatavasta ja erityisesti Mehiläisen Meri-Lapissa tekemästä keskussairaalan ulkoistussopimuksesta.</p><p>&rdquo;Että toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella jättimäisiä ulkoistuksia&rdquo;, <a href="http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/politiikka/artikkeli-1.213542">Maaseudun Tulevaisuus</a> kertoo Saarikon päivitelleen.</p><p>En tiedä, onko ministeri tosissaan kysymyksensä tai ihmettelynsä kanssa, mutta vastaan siihen. Kyllä, yritys ottaa oikein mielellään toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella kauhalla jättimäisiä ulkoistuksia, jos ne molemmat sattuvat hyödyttämään kyseistä yritystä.</p><p>Yksityiset terveysalan yritykset haluavat terveysalalle valinnanvapautta ja &rdquo;monituottajuutta&rdquo;, koska se hyödyttää niitä verrattuna tilanteeseen, jossa julkinen sektori on palveluiden pääasiallinen tuottaja.</p><p>Samat yritykset haluavat jättimäisiä ulkoistuksia, monopolisopimuksia ja vähäistä kilpailua, jos ne sattuvat itse olemaan tuon monopolisopimuksen saamapäässä. Etenkin, jos ne saavat <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9931863">100 miljoonan euron korvauksen</a>, mikäli sopimus puretaan maakunnan toimesta, kuten nyt on mahdollista ja jopa todennäköistä.</p><p>Yritykset haluavat näitä seikkoja hyödyttääkseen omistajiaan. Valinnanvapaus voi hyvinkin hyödyttää myös kansalaisia, mutta <a href="https://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/saarikko-meri-lapin-sote-aikeista-yhteiskunnan-kokonaisetu-ei-toteudu/6657436#gs.AEikQtI">Saarikon mainitsema</a> &rdquo;yhteiskunnan kokonaisetu&rdquo; ei uskoakseni ole yritysten keskeinen innostuksen lähde. On se laissakin; Suomen <a href="http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2006/20060624#L1P5">osakeyhtiölain</a> mukaan osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Yritysten toiminnassa ei siis suinkaan ole mitään väärää, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista niiden toiminta ei silti välttämättä ole.</p><p>Juuri tämän vuoksi poliitikkojen tulee pitää yhteiskunnan kokonaisedun puolta ja asetella valinnanvapauden ja yksityistämisen rajat tarkoin.</p> Perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikko (kesk.) harmitteli tänään kovasti, kuinka terveysalan jättiyritys Mehiläinen kehtaa samaan aikaan vaatia poliitikoilta valinnanvapautta terveydenhuoltoon ja toisaalta tehdä itselleen monopoliaseman antavan sopimuksen lappilaisten kuntien kanssa.

”Miksi suuryritykset samaan aikaan vaativat valinnanvapautta ja betonoivat nykytilaa?”, Yle otsikoi ärtyneen Saarikon kysyneen. Uutisen mukaan ministeri on harmissaan isojen terveysyritysten toimintatavasta ja erityisesti Mehiläisen Meri-Lapissa tekemästä keskussairaalan ulkoistussopimuksesta.

”Että toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella jättimäisiä ulkoistuksia”, Maaseudun Tulevaisuus kertoo Saarikon päivitelleen.

En tiedä, onko ministeri tosissaan kysymyksensä tai ihmettelynsä kanssa, mutta vastaan siihen. Kyllä, yritys ottaa oikein mielellään toisella kauhalla valinnanvapautta ja toisella kauhalla jättimäisiä ulkoistuksia, jos ne molemmat sattuvat hyödyttämään kyseistä yritystä.

Yksityiset terveysalan yritykset haluavat terveysalalle valinnanvapautta ja ”monituottajuutta”, koska se hyödyttää niitä verrattuna tilanteeseen, jossa julkinen sektori on palveluiden pääasiallinen tuottaja.

Samat yritykset haluavat jättimäisiä ulkoistuksia, monopolisopimuksia ja vähäistä kilpailua, jos ne sattuvat itse olemaan tuon monopolisopimuksen saamapäässä. Etenkin, jos ne saavat 100 miljoonan euron korvauksen, mikäli sopimus puretaan maakunnan toimesta, kuten nyt on mahdollista ja jopa todennäköistä.

Yritykset haluavat näitä seikkoja hyödyttääkseen omistajiaan. Valinnanvapaus voi hyvinkin hyödyttää myös kansalaisia, mutta Saarikon mainitsema ”yhteiskunnan kokonaisetu” ei uskoakseni ole yritysten keskeinen innostuksen lähde. On se laissakin; Suomen osakeyhtiölain mukaan osakeyhtiön ainoa tarkoitus on tuottaa omistajilleen voittoa. Yritysten toiminnassa ei siis suinkaan ole mitään väärää, mutta yhteiskunnan kokonaisedun mukaista niiden toiminta ei silti välttämättä ole.

Juuri tämän vuoksi poliitikkojen tulee pitää yhteiskunnan kokonaisedun puolta ja asetella valinnanvapauden ja yksityistämisen rajat tarkoin.

]]>
19 http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta#comments Kotimaa hallitus Mehiläinen Politiikka Sote-uudistus Yritystoiminta Wed, 15 Nov 2017 17:13:26 +0000 Teppo Ovaskainen http://teppoovaskainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246129-ministerin-outo-kysymys-mehilaisesta
Valeuutiset tulivat jo Suomenkin vaaleihin – Pekka Haaviston tapaus http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus <p>Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.</p><p>Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta. &nbsp;Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (<a href="http://www.marmai.fi/uutiset/tutkimus-suuri-osa-suomalaisista-tormaa-valeuutisiin-verkossa-joka-viikko-jossain-maarin-yllattavaa-6687210">Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&amp;Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä</a>).</p><p>Tutkimusta uutisilla harhaanjohtamisesta on tehty maailmallakin. Esimerkiksi Britanniassa parlamentin alainen tiede- ja teknologiatutkimuskeskus (POST) on selvittänyt valeuutisproblematiikkaa. <a href="https://www.sdmlab.psychol.cam.ac.uk/news/ukparliament">Sen selvityksessä muistutetaan</a>, että maan aikuisväestöstä online-uutiset ovat vuonna 2017 jo seuratumpia tv-uutiset.</p><p>Verkossa ja sen sosiaalisessa mediassa alkuperäinen uutislähde häipyy taustalle, kun tunteita nostattavat otsikot leviävät nopeammin kuin itse jutut ehditään lukea.</p><p>Levitykseen päätyvät rinta rinnan riippumattoman median (mm. Uusi Suomi, Yle ja Helsingin Sanomat) ja puoluesidonnaisen median (mm. Verkkouutiset, Suomen Uutiset ja Kansan Uutiset) kirjoittamat uutiset sekä journalistisiin periaatteisiin sitoutumattomien sivustojen (mm. MV-lehti ja Oikea Media) jutut ja <a href="https://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/03/23/valheenpaljastaja-uutista-helppo-matkia">valeuutiset.</a></p><p>Tämän lisäksi yksittäiset blogit saavat sosiaalisen median kautta osakseen toisinaan valtavasti huomiota. Näin Facebookissa ja Twitterissä leviävät myös poliitikkojen sekä heidän kannattajiensa ja vastustajiensa blogit. Varsinkin jälkimmäisissä esiintyy tahallisesti harhauttavaa sisältöä.</p><p>Brittiläisen POSTin selvityksessä muistutetaan, että valeuutiselle ei ole kiistatonta määritelmää. Ei ole määritelty, miten se eroaa esimerkiksi propagandasta, jota esimerkiksi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa käytettiin julkeasti kansan sumuttamiseen.&nbsp;&nbsp;</p><p>Valeuutisia tehtaillaan lukijan harhauttamiseksi joko tarkoituksellisesti vääristynein tulkinnoin tai tekaistuin faktoin. Tehtailijoiden toiminta on ajassamme joko poliittisesti tai taloudellisesti motivoitunutta.</p><p>Poliittista halua on nähty niin Yhdysvaltain presidentinvaalien, Britannian Brexit-äänestyksen kuin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä nähdyssä informaatiosodassa. Sen taustalta on löytynyt venäläistä toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin tosin kiistää kiistämästä päästyään.</p><p>Joissain tapauksissa poliittinen motivoituminen ilmenee jonkin julkaisun keskittymisenä yhteen ainoaan asiaan, kuten maahanmuuttajien ja/tai maahanmuuton arvosteluun. Siinä toiminnassa on käytetty aseena rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisemista.</p><p>Taloudellinen motivaatio taas liittyy yliampuviin juttuihin, joille tekijät hakevat klikkejä, jotka he pyrkivät mainostajilta rahastamaan. Se voi toimia rinnan poliittisten tarkoitusperien kanssa.</p><p>Klikkijournalismiin ovat syyllistyneet myös perinteisemmät tiedotusvälineet, edustamani Uusi Suomi muiden joukossa. Tämä ei tee näistä välineistä valemedioita silloin, kun ne ovat sitoutuneet korjaamaan virheensä. (Havaintoni mukaan halpa klikkijournalismi on vähentynyt ammattimediassa, ehkä osin valeuutiskeskustelun vuoksi)</p><p>Oma lukunsa puolueellisuuden suhteen ovat suomalaiset puoluelehdet, jotka ovat kallellaan taustaryhmittymäänsä. Ne pyrkivät edistämään uutistoimituksellisin konstein puolueensa agendaa. <a href="http://www.jsn.fi/journalistin_ohjeet/">Julkisen sanan neuvoston laatukriteereihin</a> ne ovat kuitenkin sitoutuneet <a href="https://www.suomenuutiset.fi/miksei-suomen-uutiset-kuulu-jsnaan/">perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta</a>, millä ne erottuvat selvästi valemediasta.</p><p>Ei Suomen Uutisiakaan voi valemediana pitää, vaikka joku nimettömiin lähteisiin pohjautuva turvapaikanhakijajuttu ei minua ole vakuuttanut. Lehti ajaa roolinsa mukaisesti Laura Huhtasaaren asiaa käynnissä olevissa presidentinvaaleissa samoin kuin median omituisemmalla puolella toimiva Oikea Media -julkaisu.</p><p>Huhtasaari on muuten ainoa ehdokas, joka jakelee somessa Oikea Media -julkaisun juttuja siinä missä puoluelehtensä ja muiden verkkolehtien juttuja.</p><p>Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.</p><p>Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.</p><p>Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml">http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml</a> )</p><p>On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. <a href="https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000905209.html">Verkosta löytyy yhä</a> se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.</p><p>Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti &rdquo;kevään roimaksi tietokirjaksi&rdquo;. Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.</p> Reilusti yli puolet suomalaisista pitää todennäköisenä, että verkossa leviää keksittyjä uutisia presidentinvaaleihin liittyen.

Tämä, kuten moni muukin kiinnostava kansalaisnäkemys uutisista, selviää perinteisiä ammattimedioita edustavan Medialiiton valeuutistutkimuksesta.  Sen mukaan varsin moni suomalainen törmää valheellisena pitämiinsä uutisiin joka viikko. (Lue juttu tutkimuksesta Markkinointi&Mainonta-lehden verkkosivuilta täältä).

Tutkimusta uutisilla harhaanjohtamisesta on tehty maailmallakin. Esimerkiksi Britanniassa parlamentin alainen tiede- ja teknologiatutkimuskeskus (POST) on selvittänyt valeuutisproblematiikkaa. Sen selvityksessä muistutetaan, että maan aikuisväestöstä online-uutiset ovat vuonna 2017 jo seuratumpia tv-uutiset.

Verkossa ja sen sosiaalisessa mediassa alkuperäinen uutislähde häipyy taustalle, kun tunteita nostattavat otsikot leviävät nopeammin kuin itse jutut ehditään lukea.

Levitykseen päätyvät rinta rinnan riippumattoman median (mm. Uusi Suomi, Yle ja Helsingin Sanomat) ja puoluesidonnaisen median (mm. Verkkouutiset, Suomen Uutiset ja Kansan Uutiset) kirjoittamat uutiset sekä journalistisiin periaatteisiin sitoutumattomien sivustojen (mm. MV-lehti ja Oikea Media) jutut ja valeuutiset.

Tämän lisäksi yksittäiset blogit saavat sosiaalisen median kautta osakseen toisinaan valtavasti huomiota. Näin Facebookissa ja Twitterissä leviävät myös poliitikkojen sekä heidän kannattajiensa ja vastustajiensa blogit. Varsinkin jälkimmäisissä esiintyy tahallisesti harhauttavaa sisältöä.

Brittiläisen POSTin selvityksessä muistutetaan, että valeuutiselle ei ole kiistatonta määritelmää. Ei ole määritelty, miten se eroaa esimerkiksi propagandasta, jota esimerkiksi natsi-Saksassa ja Neuvostoliitossa käytettiin julkeasti kansan sumuttamiseen.  

Valeuutisia tehtaillaan lukijan harhauttamiseksi joko tarkoituksellisesti vääristynein tulkinnoin tai tekaistuin faktoin. Tehtailijoiden toiminta on ajassamme joko poliittisesti tai taloudellisesti motivoitunutta.

Poliittista halua on nähty niin Yhdysvaltain presidentinvaalien, Britannian Brexit-äänestyksen kuin Ranskan presidentinvaalien yhteydessä nähdyssä informaatiosodassa. Sen taustalta on löytynyt venäläistä toimintaa, jonka presidentti Vladimir Putin tosin kiistää kiistämästä päästyään.

Joissain tapauksissa poliittinen motivoituminen ilmenee jonkin julkaisun keskittymisenä yhteen ainoaan asiaan, kuten maahanmuuttajien ja/tai maahanmuuton arvosteluun. Siinä toiminnassa on käytetty aseena rikoksesta epäiltyjen nimien julkaisemista.

Taloudellinen motivaatio taas liittyy yliampuviin juttuihin, joille tekijät hakevat klikkejä, jotka he pyrkivät mainostajilta rahastamaan. Se voi toimia rinnan poliittisten tarkoitusperien kanssa.

Klikkijournalismiin ovat syyllistyneet myös perinteisemmät tiedotusvälineet, edustamani Uusi Suomi muiden joukossa. Tämä ei tee näistä välineistä valemedioita silloin, kun ne ovat sitoutuneet korjaamaan virheensä. (Havaintoni mukaan halpa klikkijournalismi on vähentynyt ammattimediassa, ehkä osin valeuutiskeskustelun vuoksi)

Oma lukunsa puolueellisuuden suhteen ovat suomalaiset puoluelehdet, jotka ovat kallellaan taustaryhmittymäänsä. Ne pyrkivät edistämään uutistoimituksellisin konstein puolueensa agendaa. Julkisen sanan neuvoston laatukriteereihin ne ovat kuitenkin sitoutuneet perussuomalaisten Suomen Uutisia lukuun ottamatta, millä ne erottuvat selvästi valemediasta.

Ei Suomen Uutisiakaan voi valemediana pitää, vaikka joku nimettömiin lähteisiin pohjautuva turvapaikanhakijajuttu ei minua ole vakuuttanut. Lehti ajaa roolinsa mukaisesti Laura Huhtasaaren asiaa käynnissä olevissa presidentinvaaleissa samoin kuin median omituisemmalla puolella toimiva Oikea Media -julkaisu.

Huhtasaari on muuten ainoa ehdokas, joka jakelee somessa Oikea Media -julkaisun juttuja siinä missä puoluelehtensä ja muiden verkkolehtien juttuja.

Valeuutistoiminta ei ole Suomessa uusi vaali-ilmiö, vaikka nyt siihen on myös suuri yleisö havahtunut. Vuoden 2012 presidentinvaalien alla ehdokas Pekka Haavisto (vihr.) joutui valheellisen väiteryöpyn kohteeksi, mitä on taas yritetty käynnistää nyt käytävien vuoden 2018 presidentinvaalien alla.

Pekka Haavistoa yrittää mustamaalata varsinkin Helsingin yliopiston epidemiologian dosentti Mikko Paunio (sd.). Hän kampanjoi oudoilla Haaviston koulutukseen liittyvillä väittämillään Oikea Media -julkaisussa, kuinka sattuikaan.

Koulutusasian ponnahdutti pintaan jo vuonna 2011 arvostettu Suomen Kuvalehti, jonka aihetta käsitellyt vanha juttu poistettiin Iltalehden mukaan verkosta, kun Haavisto oli esittänyt korjauspyyntönsä. En tässä esitettyjä väitteitä yksityiskohtaisemmin toista. (Iltalehden 21.7.2017 tekemä juttu aiheesta Pekka Haaviston kommentein on luettavissa täällä: http://www.iltalehti.fi/politiikka/201707212200236379_pi.shtml )

On muuallakin tehty juttuja kyseenalaisiin lähteisiin nojaten. Verkosta löytyy yhä se, kun SDP:n entinen meppi, kirjailija Lasse Lehtinen mätki eduskuntavaalien 2015 alla vihreitä yleensä ja Pekka Haavistoa erikseen Ilta-Sanomien kirjoituksessaan.

Lehtisen lähteenä ja ihailun kohteena oli dosentti Mikko Paunion kirjoittama Vihreä valhe -kirja, jota Lehtinen nimitti ”kevään roimaksi tietokirjaksi”. Pientä paikkailua siitäkin seurasi Haaviston käymää koulua koskien.

]]>
157 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus#comments Kotimaa Pekka Haavisto Presidentinvaalit 2018 Wed, 15 Nov 2017 14:18:56 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246122-valeuutiset-tulivat-jo-suomenkin-vaaleihin-pekka-haaviston-tapaus
Presidentinvaalit. Missä on energia, missä on intohimo, missä on haastaminen? http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen <p>Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä&nbsp;<a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005445433.html">presidentinvaalitentti</a><a href="https://www.is.fi/presidentinvaalit2018/art-2000005445433.html">&nbsp;</a>ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä? Käynnissä olevien presidentinvaalien jännittävyydestä kertoo jotain se, että vahvasti politiikkaa seuraavana ja siinä mukana olevana henkilönä en edes ollut tietoinen eilisestä vaalitentistä. Pääsin kuitenkin mukaan tentin puolivälissä ja onneksi on tallenne katsottavana. Seuraavassa hajatelmia vaalitentistä sekä ehdokkaiden selviytymisestä.</p><p>Ensialkuun toivoisi haastajien lopettavan Sauli Niinistön myötäilyn. Aivan liian monessa vastauksessa ehdokkaat aloittivat &quot;olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, että...&quot; Nyt on käynnissä vaalit ja tarkoituksena olisi haastaa nykyinen presidentti. Se ei onnistu olemalla samaa mieltä hänen kanssaan.&nbsp;&nbsp;</p><p>Haastamisen paikkoja eilisessä tentissä olisi ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti ihmettelen ettei kukaan ehdokkaista tarttunut Sauli Niinistön syöttöön suursotaharjoituksesta. Puolustusministerin, sanotaan nyt suoraan, sooloilun vähättelyä voidaan pitää turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta edesvastuuttomana Tasavallan presidentiltä. Tässä olisi ollut mainio paikka iskeä Sauli Niinistöä eikä kommentoida puolustusministeri Niinistön tekemisiä. Osa ehdokkaista voisi myös lopettaa hallituksen kritisoimisen, koska sillä ei ole mitään tekemistä presidentinvaalien kanssa.</p><p><strong>Ehdokkaat</strong></p><p>Kansanedustaja <strong>Tuula Haatainen</strong> (sd.) ja kansanedustaja <strong>Pekka Haavisto</strong> (vihreät) edustivat vaalitentin asialinjaa. Heillä oli selkeästi faktat sekä numerot hallussa ja mielipiteet selkeitä. Esiintyminen oli kuitenkin varsin tasapaksua eikä heistä ollut Sauli Niinistön haastajiksi. Viime vaaleissa toiselle kierrokselle noussut Haavisto saa nyt petrata runsaasti esiintymistään mikäli haluaa saavuttaa edes&nbsp; lähimainkaan saman tuloksen kuin viime vaaleissa.&nbsp;&nbsp;</p><p>Vaalitenttien taattu väriläiskä ja retoriikan mestari <strong>Matti Vanhanen</strong> (kesk.) oli joutunut perumaan osallistumisensa vaalitenttiin sydänoireiden vuoksi. Hänen kohdallaan kampanjointi on jo surullista. Ehdokkaista pisimmän kampanjan tehnyt henkilö saavuttaa vain parin prosenttinkannatuksen ja saa vielä sydänoireet kaupan päälle. Onneksi kuitenkin Keskustan kunniapuheenjohtaja <strong>Paavo Väyrynen</strong> (ml./kesk./kans./väyrynen/?) on taatusti valmist tuuraamaan Matti Vanhasta Keskustan presidenttiehdokkaana.</p><p>Kansanedustaja <strong>Laura Huhtasaari</strong> (ps.) puolestaan esiintyi yhtä hullulla tyyliillä kuin aikaisemminkin. Suusta ei päässyt sentään niin pahoja sammakoita kuin edellisessä tentissä mutta asiantuntemuksen osalta hän oli ehdokkaista eniten pihalla. Pisteet hänelle voidaan antaa Sauli Niinistön haastamisesta kysymyksellä onko Vladimir Putin uhkaillut Suomea, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä NATO:ssa. Limbona hänen suorituksessaan voidaan pitää toteamusta, miten hänen hallintomallissaan &quot;eduskunta nauttii presidentin luottamusta.&quot; Tällä lauseella hän meni ohi jopa Kekkosesta, jolle&nbsp; aikanaan riitti se että hallitus nauttii presidentin luottamusta. Eduskunnalla ei ollut sitten niin väliä.</p><p>Tasavallan presidentti <strong>Sauli Niinistön</strong> (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan.</p><p>Europarlamentaarikot olivat eilisen vaalitentin piristyksiä. <strong>Merja Kyllösen</strong> (vas.) suorat vastaukset ja nokkelat retoriset heitot tekivät hänen esiintymisestään mielenkiintoista seurattavaa. Hänellä oli myös muista ehdokkaista poiketen selkeä linja, mitä tulee esim. Euroopan unionin puolutsusyhteistyön tiivistämiseen ja ns. kovaan turvallisuuteen. <strong>Nils Torvalds</strong> (rkp.) erottautui selkeästi muista ehdokkaista kannattamalla NATO jäsenyyttä. Suorat puheet puolustusministeri Niinistön potkuista antoivat kuvan vahvasta johtajuudesta. Kyllösen tavoin myös Torvaldsin retoriikkaa on mielenkiintoista seurata, hänen puheensa on valtiomiesmäistä mutta siinä on samalla kansainomaista nokkeluutta. Lisäksi jälleen jaloissa olleet pirteät sukat ansaitsevat lisäpisteet.</p><p><strong>Kehitysehdotukset</strong></p><p>Jotta tylsien vaaliväittelyiden tilalle saataisiin kiinnostavuutta niin presidenttiväittelyihin voitaisiin ottaa mallia Yhdysvalloista muutamassa asiassa.</p><p>Ensinnäkin väittelyä olisi hyvä olla vetämässä ammattitaitoinen toimittaja. Eilen Iltasanomien Timo Haapala ei sitä edustanut. Haapalan naljailut Haataiselle ja muutamalle muulle ehdokkaalle sekä tivaamiset Torvaldsin menneisyydestä SKP:n jäsenenä edustivat suurta tyylittömyyttä. Lisäksi selkeä puolueellisuus yhtä ehdokasta kohtaan aiheutti myötähäpeää. Haapalan tuki Sauli Niinistölle tuli jo heti alussa esille hänen esitellessään ehdokkaat. Muiden ehdokkaiden kohdalla riitti vain etu- ja sukunimen mainitseminen mutta Niinistön kohdalla Haapala muisti mainita &quot;Tasavallan presidentti Sauli Niinistö.&quot;</p><p>Toinen kehitysidea olisi ehdokkaiden seisottaminen puhujaständin takana amerikkalaiseen malliin. Eilisessä ja sitä edellisessä EVA:n tentissä nähty &quot;röhnöttäminen&quot; nojatuolissa tekee keskustelusta visuaalisesti pitkäveteistä. Ehdokkaiden kestävyys testataan vasta todella kun heidät laitetaan seisomaan ja pitämään yllä ryhtinsä 1,5 tunnin ajan.&nbsp; &nbsp;</p><p>Jokaisen ehdokkaan puheenvuorojen kellottaminen toisi tasapuolisuutta keskusteluun. Ehdokkaiden olisi pakko tiivistää ja selkeyttää sanomaansa, eivätkä he voisi sortua pitkiin monologeihin kellon raksuttaessa.&nbsp;</p> Paasikivi-seuran, Suomen YK-liiton, UKK-seuran ja Ilta-Sanomien järjestämä presidentinvaalitentti ei tarjonnut yllätyksiä. Olisiko kenties johtunut siitä ettei kyseessä edes ollut mikään tentti, puhumattakaan väittelystä, vaan enemmän tuttujen kesken käyty keskustelutuokio kahvikupillisen ääressä? Käynnissä olevien presidentinvaalien jännittävyydestä kertoo jotain se, että vahvasti politiikkaa seuraavana ja siinä mukana olevana henkilönä en edes ollut tietoinen eilisestä vaalitentistä. Pääsin kuitenkin mukaan tentin puolivälissä ja onneksi on tallenne katsottavana. Seuraavassa hajatelmia vaalitentistä sekä ehdokkaiden selviytymisestä.

Ensialkuun toivoisi haastajien lopettavan Sauli Niinistön myötäilyn. Aivan liian monessa vastauksessa ehdokkaat aloittivat "olen samaa mieltä Sauli Niinistön kanssa, että..." Nyt on käynnissä vaalit ja tarkoituksena olisi haastaa nykyinen presidentti. Se ei onnistu olemalla samaa mieltä hänen kanssaan.  

Haastamisen paikkoja eilisessä tentissä olisi ollut tarjolla. Henkilökohtaisesti ihmettelen ettei kukaan ehdokkaista tarttunut Sauli Niinistön syöttöön suursotaharjoituksesta. Puolustusministerin, sanotaan nyt suoraan, sooloilun vähättelyä voidaan pitää turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta edesvastuuttomana Tasavallan presidentiltä. Tässä olisi ollut mainio paikka iskeä Sauli Niinistöä eikä kommentoida puolustusministeri Niinistön tekemisiä. Osa ehdokkaista voisi myös lopettaa hallituksen kritisoimisen, koska sillä ei ole mitään tekemistä presidentinvaalien kanssa.

Ehdokkaat

Kansanedustaja Tuula Haatainen (sd.) ja kansanedustaja Pekka Haavisto (vihreät) edustivat vaalitentin asialinjaa. Heillä oli selkeästi faktat sekä numerot hallussa ja mielipiteet selkeitä. Esiintyminen oli kuitenkin varsin tasapaksua eikä heistä ollut Sauli Niinistön haastajiksi. Viime vaaleissa toiselle kierrokselle noussut Haavisto saa nyt petrata runsaasti esiintymistään mikäli haluaa saavuttaa edes  lähimainkaan saman tuloksen kuin viime vaaleissa.  

Vaalitenttien taattu väriläiskä ja retoriikan mestari Matti Vanhanen (kesk.) oli joutunut perumaan osallistumisensa vaalitenttiin sydänoireiden vuoksi. Hänen kohdallaan kampanjointi on jo surullista. Ehdokkaista pisimmän kampanjan tehnyt henkilö saavuttaa vain parin prosenttinkannatuksen ja saa vielä sydänoireet kaupan päälle. Onneksi kuitenkin Keskustan kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen (ml./kesk./kans./väyrynen/?) on taatusti valmist tuuraamaan Matti Vanhasta Keskustan presidenttiehdokkaana.

Kansanedustaja Laura Huhtasaari (ps.) puolestaan esiintyi yhtä hullulla tyyliillä kuin aikaisemminkin. Suusta ei päässyt sentään niin pahoja sammakoita kuin edellisessä tentissä mutta asiantuntemuksen osalta hän oli ehdokkaista eniten pihalla. Pisteet hänelle voidaan antaa Sauli Niinistön haastamisesta kysymyksellä onko Vladimir Putin uhkaillut Suomea, mikäli Suomi hakisi jäsenyyttä NATO:ssa. Limbona hänen suorituksessaan voidaan pitää toteamusta, miten hänen hallintomallissaan "eduskunta nauttii presidentin luottamusta." Tällä lauseella hän meni ohi jopa Kekkosesta, jolle  aikanaan riitti se että hallitus nauttii presidentin luottamusta. Eduskunnalla ei ollut sitten niin väliä.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistön (vy./kok./kd.) annettiin pitaa yksinäisiä monologeja muita ehdokkaita enemmän. Eikö eilisen pitänyt olla vaalitentti eikä seminaari? Sauli Niinistön keskeisin ongelma näkyi jälleen ilmaisussa. Hänen varsinnaissuomalainen puhetyyli yhdistettynä kin-päätteiden ylitsevuotavaan viljelyyn teki sanoman ymmärtämisestä hyvin haasteellista. Etten sanoisi jopa mahdotonta. Toki hänen kannatusluvuillaan näyttää olevan aivan sama mitä hän sanoo tai jättää sanomatta. Kiinan, Venäjän ja Yhdysvaltain presidenttien tapaamiset ja niistä muistuttamiset riittävät kansalaisten silmissä ykköspaikkaan.

Europarlamentaarikot olivat eilisen vaalitentin piristyksiä. Merja Kyllösen (vas.) suorat vastaukset ja nokkelat retoriset heitot tekivät hänen esiintymisestään mielenkiintoista seurattavaa. Hänellä oli myös muista ehdokkaista poiketen selkeä linja, mitä tulee esim. Euroopan unionin puolutsusyhteistyön tiivistämiseen ja ns. kovaan turvallisuuteen. Nils Torvalds (rkp.) erottautui selkeästi muista ehdokkaista kannattamalla NATO jäsenyyttä. Suorat puheet puolustusministeri Niinistön potkuista antoivat kuvan vahvasta johtajuudesta. Kyllösen tavoin myös Torvaldsin retoriikkaa on mielenkiintoista seurata, hänen puheensa on valtiomiesmäistä mutta siinä on samalla kansainomaista nokkeluutta. Lisäksi jälleen jaloissa olleet pirteät sukat ansaitsevat lisäpisteet.

Kehitysehdotukset

Jotta tylsien vaaliväittelyiden tilalle saataisiin kiinnostavuutta niin presidenttiväittelyihin voitaisiin ottaa mallia Yhdysvalloista muutamassa asiassa.

Ensinnäkin väittelyä olisi hyvä olla vetämässä ammattitaitoinen toimittaja. Eilen Iltasanomien Timo Haapala ei sitä edustanut. Haapalan naljailut Haataiselle ja muutamalle muulle ehdokkaalle sekä tivaamiset Torvaldsin menneisyydestä SKP:n jäsenenä edustivat suurta tyylittömyyttä. Lisäksi selkeä puolueellisuus yhtä ehdokasta kohtaan aiheutti myötähäpeää. Haapalan tuki Sauli Niinistölle tuli jo heti alussa esille hänen esitellessään ehdokkaat. Muiden ehdokkaiden kohdalla riitti vain etu- ja sukunimen mainitseminen mutta Niinistön kohdalla Haapala muisti mainita "Tasavallan presidentti Sauli Niinistö."

Toinen kehitysidea olisi ehdokkaiden seisottaminen puhujaständin takana amerikkalaiseen malliin. Eilisessä ja sitä edellisessä EVA:n tentissä nähty "röhnöttäminen" nojatuolissa tekee keskustelusta visuaalisesti pitkäveteistä. Ehdokkaiden kestävyys testataan vasta todella kun heidät laitetaan seisomaan ja pitämään yllä ryhtinsä 1,5 tunnin ajan.   

Jokaisen ehdokkaan puheenvuorojen kellottaminen toisi tasapuolisuutta keskusteluun. Ehdokkaiden olisi pakko tiivistää ja selkeyttää sanomaansa, eivätkä he voisi sortua pitkiin monologeihin kellon raksuttaessa. 

]]>
21 http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen#comments Kotimaa Laura Huhtasaari Presidentinvaali 2018 Sauli Niinistö Tuula Haatainen Vaalitentti Tue, 14 Nov 2017 12:34:02 +0000 Jani Kokko http://kokko1987.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246066-presidentinvaalit-missa-on-energia-missa-on-intohimo-missa-on-haastaminen
Jos Touko Aalto, ei ”Sotkamon ihmettä” http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta <p>Loppuvuonna 2016, kun Terrafamen kaivoksen tilanne näytti jälleen kerran surkealta, päätti silloin vielä melko tuntematon kansanedustaja Touko Aalto (vihr.) profiloitua eduskunnassa.</p><p><a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/227648-talvivaaran-ihmeiden-aika-on-ohi">Aalto teki talousarvioaloitteen, jossa hän esitti </a>Terrafamen pääomittamiseen ehdotetun sadan miljoonan euron määrärahan poistamista. Aloitteen takana seisoi koko vihreiden eduskuntaryhmä.</p><p>Kansanedustaja arvioi, että &rdquo;kaivoksen alasajo maksaa, mutta väistämättömän lopputuleman pitkittäminen maksaa vielä enemmän&rdquo;. Jos hän olisi siis saanut päättää, <a href="http://toukoalto.puheenvuoro.uusisuomi.fi/197036-talvivaaran-kaivos-on-suljettava">olisi koko laitos ajettu alas</a>. Alasajon hintalapuksi <a href="https://yle.fi/uutiset/3-8892450">olisi tullut arviolta 300 &ndash; 500 miljoonan euroa</a>.</p><p>Sen jälkeen maailma on muuttunut, eikä Terrafamen, entisen Talvivaaran, alasajosta puhu oikein kukaan. <a href="http://www.iltalehti.fi/talous/201711102200524329_ta.shtml">Jopa aina kriittiset politiikan toimittajat ovat alkaneet arvioida</a>, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) marraskuussa 2016 markkinoima &rdquo;Sotkamon ihme&rdquo; saattaakin toteutua.</p><p>Kiistatonta on, että Sipilän hallitus on pelannut Kainuussa jättimäistä riskipeliä. <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9454084">Kaikkiaan valtio on tukenut </a>huonomaineista nikkelikaivosta jo noin puolella miljardin panoksella, ja suo on näyttänyt hetkittäin pohjattomalta.</p><p>Iso myönteinen nytkähdys tapahtui viime helmikuussa, kun kansainvälinen sijoitusyhtiö Trafigura ja kotimainen Sampo (Björn Wahlroos &amp; Co) päättivät lähteä kaivoksen kanssarahoittajiksi. Yksityiset toimijat tulivat mukaan kaivoksen kannattavuuden kannalta oleellisen nikkelitonnin hinnan pyöriessä 10 000 dollarin molemmin puolin.</p><p>Nyt nikkelitonni on 12 000 dollarin paremmalla puolella ja samaiset rahoittajat ovat päättäneet lisärahoituksesta Terrafamelle. <a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/uutinen/QzStkrjb?ref=ampparit:bda4&amp;ext=ampparit">Yhtiö kaavailee myös akkukemikaalitehtaasta</a> itselleen suurta bisnestä. Elinkeinoministeri <a href="https://www.lapinkansa.fi/kotimaa/terrafame-paransi-suomen-asemia-akkutehdaskisassa-lintila-toimijoita-on-nyt-liikkeella-useampia-200527096/">Mika Lintilä (kesk.) uskoo tämän auttavan jopa paljon puhutun Teslan akkutehtaan saamista Suomeen.</a></p><p>Optimismia on nyt ilma sakeana. Näin on, koska valtio otti riskin ja päätti panna vielä kerran rahaa Sotkamoon. Sipilän hallitus ei tarttunut oppositiosta tarjottuun alasajovaihtoehtoon, josta olisi siis seurannut ehkä puolen miljardin lasku veronmaksajille.</p><p>Voi yhä pitää ihmeenä, jos Kainuun murheellinen kaivos todellakin muuttuu kannattavaksi, veronmaksajat saavat omansa pois sekä ympäristösotkut tulevat hoidettua ja uusia sotkuja ei synny.</p><p>Aivan valtavan kokoluokan ihme olisi se, että Suomi pääsisi Terrafamen avulla nauttimaan sähköautobuumista ja sen myötä tuhansista uusista työpaikoista.</p><p>Sähköautot ovat vihreiden lempilapsia. Niiden puolesta <a href="https://www.aamulehti.fi/uutiset/vihreiden-touko-aalto-lisaisi-latauspisteet-rakennusmaarayksiin-ja-korvaisi-maakaasun-liikenteessa-biokaasulla-200510786/">on puhunut muun muassa puoluetta puolisen vuotta johtanut Touko Aalto</a>.</p><p>Vihreissä ei niellä ajatusta, että Sotkamossa olisi nähty vielä ihmettä, vaikka kaivoksen talous näyttää aiempaa paremmalta. Tämä kävi ilmi, kun soittelin tänään puolueen kansanedustajalle <a href="https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/235038-vihreiden-viela-vaikea-niella-juha-sipilan-sotkamon-ihmetta">Hanna Halmeenpäälle, jonka mukaan </a>&rdquo;ei ole vielä evidenssiä siitä, että ympäristöasiat saadaan kuntoon&rdquo;.</p> Loppuvuonna 2016, kun Terrafamen kaivoksen tilanne näytti jälleen kerran surkealta, päätti silloin vielä melko tuntematon kansanedustaja Touko Aalto (vihr.) profiloitua eduskunnassa.

Aalto teki talousarvioaloitteen, jossa hän esitti Terrafamen pääomittamiseen ehdotetun sadan miljoonan euron määrärahan poistamista. Aloitteen takana seisoi koko vihreiden eduskuntaryhmä.

Kansanedustaja arvioi, että ”kaivoksen alasajo maksaa, mutta väistämättömän lopputuleman pitkittäminen maksaa vielä enemmän”. Jos hän olisi siis saanut päättää, olisi koko laitos ajettu alas. Alasajon hintalapuksi olisi tullut arviolta 300 – 500 miljoonan euroa.

Sen jälkeen maailma on muuttunut, eikä Terrafamen, entisen Talvivaaran, alasajosta puhu oikein kukaan. Jopa aina kriittiset politiikan toimittajat ovat alkaneet arvioida, että pääministeri Juha Sipilän (kesk.) marraskuussa 2016 markkinoima ”Sotkamon ihme” saattaakin toteutua.

Kiistatonta on, että Sipilän hallitus on pelannut Kainuussa jättimäistä riskipeliä. Kaikkiaan valtio on tukenut huonomaineista nikkelikaivosta jo noin puolella miljardin panoksella, ja suo on näyttänyt hetkittäin pohjattomalta.

Iso myönteinen nytkähdys tapahtui viime helmikuussa, kun kansainvälinen sijoitusyhtiö Trafigura ja kotimainen Sampo (Björn Wahlroos & Co) päättivät lähteä kaivoksen kanssarahoittajiksi. Yksityiset toimijat tulivat mukaan kaivoksen kannattavuuden kannalta oleellisen nikkelitonnin hinnan pyöriessä 10 000 dollarin molemmin puolin.

Nyt nikkelitonni on 12 000 dollarin paremmalla puolella ja samaiset rahoittajat ovat päättäneet lisärahoituksesta Terrafamelle. Yhtiö kaavailee myös akkukemikaalitehtaasta itselleen suurta bisnestä. Elinkeinoministeri Mika Lintilä (kesk.) uskoo tämän auttavan jopa paljon puhutun Teslan akkutehtaan saamista Suomeen.

Optimismia on nyt ilma sakeana. Näin on, koska valtio otti riskin ja päätti panna vielä kerran rahaa Sotkamoon. Sipilän hallitus ei tarttunut oppositiosta tarjottuun alasajovaihtoehtoon, josta olisi siis seurannut ehkä puolen miljardin lasku veronmaksajille.

Voi yhä pitää ihmeenä, jos Kainuun murheellinen kaivos todellakin muuttuu kannattavaksi, veronmaksajat saavat omansa pois sekä ympäristösotkut tulevat hoidettua ja uusia sotkuja ei synny.

Aivan valtavan kokoluokan ihme olisi se, että Suomi pääsisi Terrafamen avulla nauttimaan sähköautobuumista ja sen myötä tuhansista uusista työpaikoista.

Sähköautot ovat vihreiden lempilapsia. Niiden puolesta on puhunut muun muassa puoluetta puolisen vuotta johtanut Touko Aalto.

Vihreissä ei niellä ajatusta, että Sotkamossa olisi nähty vielä ihmettä, vaikka kaivoksen talous näyttää aiempaa paremmalta. Tämä kävi ilmi, kun soittelin tänään puolueen kansanedustajalle Hanna Halmeenpäälle, jonka mukaan ”ei ole vielä evidenssiä siitä, että ympäristöasiat saadaan kuntoon”.

]]>
55 http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta#comments Kotimaa Terrafame Touko Aalto Mon, 13 Nov 2017 13:52:56 +0000 Markku Huusko http://markkuhuusko.puheenvuoro.uusisuomi.fi/246024-jos-touko-aalto-ei-sotkamon-ihmetta
Venäjän masinoima huostaanottokohu kohdistuu Suomen kansalaisееn http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245987-venajan-masinoima-huostaanottokohu-kohdistuu-suomen-kansalaiseen <p>Blogin venäjänkielinen versio löytyy suomenkielisen version alta / Версия блога на русском языке расположена под финским текстом</p><p>Venäjän uutisrintama räjähti lauantain ja suunnuntain vastaisena yönä tuttuun tykitykseen: venäläisen äidin 12-vuotias tytär otettiin huostaan jo syyskuun lopussa suoraan koulusta siitä syystä, että äiti läpsytti tytärtä t-paidalla.</p><p><u><a href="https://ria.ru/world/20171112/1508636804.html">Tutulta kuulostavan narratiivin</a></u> tarjosi venäläiselle RIA-Novosti -uutistoimistolle Johan Bäckman, minkä jälkeen sama uutinen ilmestyi eri lähteissä liki 90 kertaa 15 tunnin aikana.</p><p>Vaikka Venäjän median kehittämä huostaanottonarratiivi tälläkin kertaa toistaa monelta osin itseään sisältäen tutut palikat, kuten &rdquo;vieminen suoraan koulusta&rdquo;, &rdquo;satunnainen läpsytys&rdquo;, tapaamiskielto sekä äidin venäläisille toimittajille ja viranomaisille suunnattu avunhuuto, tarinassa on muutama elementti, joissa se poikkeaa edellisten vuosien kohuista.</p><p>Esimerkiksi, vastoin Bäckmanin väitteitä osoittautui että suomalaisen miehensä kanssa asuva äiti <a href="http://tass.ru/obschestvo/4721690"><u>ei kääntynyt</u></a>&nbsp; Venäjän konsulipalveluiden puoleen. Selvisi että syynä oli huostaanotetun <a href="https://ria.ru/world/20171112/1508647979.html"><u>tytön kansalaisuus</u></a> &mdash; hänellä ei ole kuin Suomen passi, eli Venäjällä ei periaatteessa ole mitään syytä reagoida saati puuttua asiaan.</p><p>Lisäksi on muutama epäselvyys, joista päällimmäisin on Elena Smolenchuk -nimellä jutuissa esiintyvä äiti. Nopealla Fonectan haulla Suomesta ei löydy yhtään Smolenchuk-, Smolenchuk, -Smolentsuk tai Smolentšuk -nimistä henkilöä. Facebookissa sekä Vkontaktessa kyseisellä nimellä ja sen mahdollisilla variaatioilla tehdyt haut eivät myöskään tuottaneet tulosta. Elenan kotipaikkakunnaksi väitetään Rakula- tai Räkylä -niminen kaupunki, eikä sellaistakaan Suomen kartasta löydy. On Raakkula -niminen paikka, joka <a href="https://geographic.org/geographic_names/name.php?uni=-1987741&amp;fid=1772&amp;c=finland"><u>näyttää metsältä</u></a> ainakin kartalta, ja Rääkkylän kunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Missään jutussa ei myöskään mainita lasten nimiä, mikä oli varsin tavallista esimerkiksi <a href="https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000001265997.html"><u>Medvedevin perheen tapauksessa vuonna 2016</u></a> (ks. IS:n jutussa nimiä ei mainita, mutta venäjänkielisissä lähteissä kyllä).</p><p>Tämä ei tietenkään anna syytä väittää Elena Smolenchukin olevan tekaistu henkilö, ainakin, uutistoimisto TASS:in mukaan<a href="http://tass.ru/obschestvo/4721738"><u> hän otti heihin yhteyttä</u></a> kertoakseen hänen ja tyttären tapaamisia koskevasta kiellosta sekä vahvistaakseen tyttäriensä Suomen kansalaisuuden. Hän myös kertoi vasta harkitsevansa kääntymistä venäläisdiplomaattien sekä lapsiasiainvaltuutetun puoleen.</p><p>Ristiriidat Johan Bäckmanin ja itse Elena Smolenchukin antamissa tiedoissa voivat viestiä siitä, että Smolenchukin tapausta jälleen kerran käytetään Venäjällä hyväksi poliittisesti&nbsp; ja kyseessä on &mdash; kyllä vain &mdash; sen inhottavan kuuluisan infosodan operaatio. Poikkeuksellista tässä on se, että kyseessä on alaikäinen Suomen kansalainen, jonka suhde Venäjään määriytyy ainoastaan hänen äitinsä kautta &mdash; mutta koko mediakoneisto pauhaa samalla vauhdilla, kuin kyseessä olisi Venäjän kansalainen. Ja tähän on kiinnitettävä huomiota &mdash; tapaus todistaa, että Venäjän pyrkimys &rdquo;suojelemaan omia&rdquo; ei edes riipu &rdquo;omien&rdquo; passista.</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Россия раздувает скандал с изъятием детей вокруг несовершеннолетней гражданки Финляндии</strong></p><p>&nbsp;</p><p>В ночь с субботы на воскресенье российский информационный фронт грохнул привычным калибром: у русской матери изъяли еще в конце сентября 12.летнюю дочь, которую увезли прямо из школы &mdash; причиной стало то, что мать шлепнула девочку футболкой.</p><p>Этот до боли знакомый нарратив предложил информационному агентству РИА-Новости Юхан Бэкман, после чего в течение 15 часов новость перепечатали почти 90 раз.</p><p>И хотя этот нарратив об изъятии детей во многих элементах повторяет сам себя, и включает такие знакомые &rdquo;слагаемые&rdquo;, как &rdquo;увезли прямо из школы&rdquo;, &rdquo;шлепок&rdquo;, запрет на встречи с родителями и обращение матери за помощью к российским дипломатам и журналистам, есть в этой истории несколько моментов, отличающие ее от предыдущих случаев.</p><p>Например, оказалось, что вопреки утверждениям Бэкмана, мама, живущая с финским мужем, в российское консульство за помощью не обращалась. Причиной этого оказалось гражданство ее дочери &mdash; та является гражданкой Финляндии, и русского паспорта у нее нет, а потому и у России нет формальных причин ни во что вмешиваться.</p><p>Есть и еще несколько неясностей, причем главная связана с личностью матери, которая в статьях упоминается как Елена Смоленчук. Поиск по фамилии &rdquo;Смоленчук&rdquo; в разных написаниях в финском телефонном справочнике Fonecta результатов не дает. Не дали результата и поиск по имени и его вариациям в Вконтакте и Facebook. В качестве места жительства Елены называется местечко Ракула или Рякюля, но такового на карте Финляндии не значится. Есть топоним Рааккула, который на карте соотносится с лесным массивом, и есть муниципалитет Ряяккюля в Северо-Восточной Финляндии. Также нигде не упоминаются имена детей, а ведь это было в предыдущих случаев довольно обычно, даже если взять случай семьи Медведевых.</p><p>Это, конечно, н дает причин думать, что Елена Смоленчук является лицом вымышленным &mdash; по крайней мере, она лично связывалась с информационным агентством ТАСС, рассказала им, что ей не дают возможности встречаться с дочерью и подтвердила финской гражданство дочери. Также она сообщила, что еще только рассматривает возможность обращения за помощью в консульскую службу и к Уполномоченному по правам детей. Противоречия между версиями Бэкмана и Смоленчук могут говорить о том, что случай Смоленчук в очередной раз используют в России в политических целях и речь идет &mdash; да-да &mdash; о той самой навязшей в зубах &rdquo;информационной войне&rdquo;. Но специфика случая состоит в том, что речь идет о несовершеннолетней гражданке Финляндии, чья связь с Россией реализуется только через маму. Однако российская медиа-машина набирает обороты, как если бы речь шла о гражданке России. И на это стоит обратить внимание &mdash; ведь это подтверждает, что попытки России &rdquo;защищать соотечественников&rdquo; от паспорта этих &rdquo;соотечественников&rdquo; никак не зависят.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p> Blogin venäjänkielinen versio löytyy suomenkielisen version alta / Версия блога на русском языке расположена под финским текстом

Venäjän uutisrintama räjähti lauantain ja suunnuntain vastaisena yönä tuttuun tykitykseen: venäläisen äidin 12-vuotias tytär otettiin huostaan jo syyskuun lopussa suoraan koulusta siitä syystä, että äiti läpsytti tytärtä t-paidalla.

Tutulta kuulostavan narratiivin tarjosi venäläiselle RIA-Novosti -uutistoimistolle Johan Bäckman, minkä jälkeen sama uutinen ilmestyi eri lähteissä liki 90 kertaa 15 tunnin aikana.

Vaikka Venäjän median kehittämä huostaanottonarratiivi tälläkin kertaa toistaa monelta osin itseään sisältäen tutut palikat, kuten ”vieminen suoraan koulusta”, ”satunnainen läpsytys”, tapaamiskielto sekä äidin venäläisille toimittajille ja viranomaisille suunnattu avunhuuto, tarinassa on muutama elementti, joissa se poikkeaa edellisten vuosien kohuista.

Esimerkiksi, vastoin Bäckmanin väitteitä osoittautui että suomalaisen miehensä kanssa asuva äiti ei kääntynyt  Venäjän konsulipalveluiden puoleen. Selvisi että syynä oli huostaanotetun tytön kansalaisuus — hänellä ei ole kuin Suomen passi, eli Venäjällä ei periaatteessa ole mitään syytä reagoida saati puuttua asiaan.

Lisäksi on muutama epäselvyys, joista päällimmäisin on Elena Smolenchuk -nimellä jutuissa esiintyvä äiti. Nopealla Fonectan haulla Suomesta ei löydy yhtään Smolenchuk-, Smolenchuk, -Smolentsuk tai Smolentšuk -nimistä henkilöä. Facebookissa sekä Vkontaktessa kyseisellä nimellä ja sen mahdollisilla variaatioilla tehdyt haut eivät myöskään tuottaneet tulosta. Elenan kotipaikkakunnaksi väitetään Rakula- tai Räkylä -niminen kaupunki, eikä sellaistakaan Suomen kartasta löydy. On Raakkula -niminen paikka, joka näyttää metsältä ainakin kartalta, ja Rääkkylän kunta, joka sijaitsee Itä-Suomessa. Missään jutussa ei myöskään mainita lasten nimiä, mikä oli varsin tavallista esimerkiksi Medvedevin perheen tapauksessa vuonna 2016 (ks. IS:n jutussa nimiä ei mainita, mutta venäjänkielisissä lähteissä kyllä).

Tämä ei tietenkään anna syytä väittää Elena Smolenchukin olevan tekaistu henkilö, ainakin, uutistoimisto TASS:in mukaan hän otti heihin yhteyttä kertoakseen hänen ja tyttären tapaamisia koskevasta kiellosta sekä vahvistaakseen tyttäriensä Suomen kansalaisuuden. Hän myös kertoi vasta harkitsevansa kääntymistä venäläisdiplomaattien sekä lapsiasiainvaltuutetun puoleen.

Ristiriidat Johan Bäckmanin ja itse Elena Smolenchukin antamissa tiedoissa voivat viestiä siitä, että Smolenchukin tapausta jälleen kerran käytetään Venäjällä hyväksi poliittisesti  ja kyseessä on — kyllä vain — sen inhottavan kuuluisan infosodan operaatio. Poikkeuksellista tässä on se, että kyseessä on alaikäinen Suomen kansalainen, jonka suhde Venäjään määriytyy ainoastaan hänen äitinsä kautta — mutta koko mediakoneisto pauhaa samalla vauhdilla, kuin kyseessä olisi Venäjän kansalainen. Ja tähän on kiinnitettävä huomiota — tapaus todistaa, että Venäjän pyrkimys ”suojelemaan omia” ei edes riipu ”omien” passista.

 

Россия раздувает скандал с изъятием детей вокруг несовершеннолетней гражданки Финляндии

 

В ночь с субботы на воскресенье российский информационный фронт грохнул привычным калибром: у русской матери изъяли еще в конце сентября 12.летнюю дочь, которую увезли прямо из школы — причиной стало то, что мать шлепнула девочку футболкой.

Этот до боли знакомый нарратив предложил информационному агентству РИА-Новости Юхан Бэкман, после чего в течение 15 часов новость перепечатали почти 90 раз.

И хотя этот нарратив об изъятии детей во многих элементах повторяет сам себя, и включает такие знакомые ”слагаемые”, как ”увезли прямо из школы”, ”шлепок”, запрет на встречи с родителями и обращение матери за помощью к российским дипломатам и журналистам, есть в этой истории несколько моментов, отличающие ее от предыдущих случаев.

Например, оказалось, что вопреки утверждениям Бэкмана, мама, живущая с финским мужем, в российское консульство за помощью не обращалась. Причиной этого оказалось гражданство ее дочери — та является гражданкой Финляндии, и русского паспорта у нее нет, а потому и у России нет формальных причин ни во что вмешиваться.

Есть и еще несколько неясностей, причем главная связана с личностью матери, которая в статьях упоминается как Елена Смоленчук. Поиск по фамилии ”Смоленчук” в разных написаниях в финском телефонном справочнике Fonecta результатов не дает. Не дали результата и поиск по имени и его вариациям в Вконтакте и Facebook. В качестве места жительства Елены называется местечко Ракула или Рякюля, но такового на карте Финляндии не значится. Есть топоним Рааккула, который на карте соотносится с лесным массивом, и есть муниципалитет Ряяккюля в Северо-Восточной Финляндии. Также нигде не упоминаются имена детей, а ведь это было в предыдущих случаев довольно обычно, даже если взять случай семьи Медведевых.

Это, конечно, н дает причин думать, что Елена Смоленчук является лицом вымышленным — по крайней мере, она лично связывалась с информационным агентством ТАСС, рассказала им, что ей не дают возможности встречаться с дочерью и подтвердила финской гражданство дочери. Также она сообщила, что еще только рассматривает возможность обращения за помощью в консульскую службу и к Уполномоченному по правам детей. Противоречия между версиями Бэкмана и Смоленчук могут говорить о том, что случай Смоленчук в очередной раз используют в России в политических целях и речь идет — да-да — о той самой навязшей в зубах ”информационной войне”. Но специфика случая состоит в том, что речь идет о несовершеннолетней гражданке Финляндии, чья связь с Россией реализуется только через маму. Однако российская медиа-машина набирает обороты, как если бы речь шла о гражданке России. И на это стоит обратить внимание — ведь это подтверждает, что попытки России ”защищать соотечественников” от паспорта этих ”соотечественников” никак не зависят. 

 

 

]]>
21 http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245987-venajan-masinoima-huostaanottokohu-kohdistuu-suomen-kansalaiseen#comments Kotimaa Infosota Maahanmuuttajat ja huostaanotot Venäjä Sun, 12 Nov 2017 13:50:19 +0000 Polina Kopylova http://polinakopylova.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245987-venajan-masinoima-huostaanottokohu-kohdistuu-suomen-kansalaiseen
Isyys on tahtokysymys http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245973-isyys-on-tahtokysymys <p>Julkisuudessa on keskusteltu paljon kahdesta helsinkiläispäiväkodista, joissa isänpäivä oli muutettu läheisen päiväksi. Asiaa pohdittuani tulin samaan lopputulokseen kuin lapsiasiavaltuutettu <strong>Tuomas Kurttila</strong>, jonka mukaan isänpäivästä ei tule luopua. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät kyllä miten toimia jos ryhmässä on lapsi, jolla ei syystä tai toisesta ole isää. Isänpäivä voi myös auttaa lasta käsittelemään surua, jolloin on tärkeää, että lapsen tunteita ei lakaista maton alle, vaan asia käsitellään lapsen kanssa.</p><p>Isänä oleminen on riippumaton biologisesta, sosiaalisesta tai juridisesta isyydestä. Se on tahtokysymys &ndash; haluanko ryhtyä isäksi? Minulle isä on se ihminen, joka tarkastaa kavereiden autonrenkaiden kunnon, ennen kuin päästää lähtemään. Hän neuvoo ja opastaa, vaikkakin joskus vähän liikaa. Hän on tukena ja turvana kun pelottaa. Minun kohdallani kyse ei ollut biologisesta isästä, kyse oli ihmisestä joka omasta tahdostaan valitsi isyyden. Isänpäivänä tulee muistaa ja kiittää kaikkia meidän rinnalla kulkeneita miehiä &ndash; isiä, isoisiä ja joskus myös naapurin setiä. He ovat kaikki kiitoksensa ansainneet.</p><p>Tahtomisen lisäksi isyyden toinen kysymys on tilan saaminen. THL:n tutkimuksen (2017) mukaan isistä lähes joka kolmas halusi lisää vapaapäiviä, mutta äideistä vain joka viides oli valmis lisäämään isän vapaata. Meidän naisten on uskallettava luottaa elämänkumppaniimme, kyllä isä osaa (tai oppii) vaihtaa vaipat ja helliä vauvaa ihan siinä missä äitikin. Työpaikkojen ja perheiden asenteellisten muutosten lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia tasa-arvon saavuttamiseksi. Isät käyttivät viime vuonna vain vajaat kymmenen prosenttia perhevapaista. Viidennes isistä ei pitänyt lainkaan perhevapaata. Kotilieden mielipidetutkimuksen mukaan 63 prosenttia isistä pitäisi enemmän vanhempain- ja hoitovapaata, jos rahallinen korvaus olisi parempi. Reilu kolmannes oli myös sitä mieltä, että isille korvamerkityt vapaat kannustavat isiä jäämään kotiin. Maan hallitus on päättänyt uudistaa perhevapaajärjestelmää vuoteen 2019 mennessä, mutta mitään mullistavaa ei ole tulossa koska uudistus ei saa käytännössä maksaa mitään.</p><p>Tasa-arvopolitiikassa ja perhevapaiden uudistamisessa olisi tähdättävä nykyistä selkeämmin isyyden tukemiseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ylläpitää suhteita ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä ei valitettavasti aina toteudu. Viime vuosina on alettu puhumaan entistä enemmän isien heikosta asemasta huoltajuuskiistoissa ja vieraannuttamisesta, eli ilmiöstä, jossa toinen vanhempi käyttäytyy erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde olennaisesti vaikeutuu tai jopa katkeaa. Isien vähyyttä lähivanhempina on usein pidetty merkkinä erotilanteissa vallitsevasta epätasa-arvosta. Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Vanhempainvapaiden tasaisempi jakautuminen lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa isien asemaa myös erotilanteissa.</p><p>On hienoa, että Suomi on maailman paras paikka äideille. Nyt tulee tehdä töitä sen puolesta, että Suomi olisi tulevaisuudessa myös maailman paras paikka isille. Hyvää isänpäivää!</p><p>&nbsp;</p><p><strong>Anette Karlsson</strong>, puheenjohtaja</p><p>Uudenmaan Demarinaiset</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkisuudessa on keskusteltu paljon kahdesta helsinkiläispäiväkodista, joissa isänpäivä oli muutettu läheisen päiväksi. Asiaa pohdittuani tulin samaan lopputulokseen kuin lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila, jonka mukaan isänpäivästä ei tule luopua. Varhaiskasvatuksen ammattilaiset tietävät kyllä miten toimia jos ryhmässä on lapsi, jolla ei syystä tai toisesta ole isää. Isänpäivä voi myös auttaa lasta käsittelemään surua, jolloin on tärkeää, että lapsen tunteita ei lakaista maton alle, vaan asia käsitellään lapsen kanssa.

Isänä oleminen on riippumaton biologisesta, sosiaalisesta tai juridisesta isyydestä. Se on tahtokysymys – haluanko ryhtyä isäksi? Minulle isä on se ihminen, joka tarkastaa kavereiden autonrenkaiden kunnon, ennen kuin päästää lähtemään. Hän neuvoo ja opastaa, vaikkakin joskus vähän liikaa. Hän on tukena ja turvana kun pelottaa. Minun kohdallani kyse ei ollut biologisesta isästä, kyse oli ihmisestä joka omasta tahdostaan valitsi isyyden. Isänpäivänä tulee muistaa ja kiittää kaikkia meidän rinnalla kulkeneita miehiä – isiä, isoisiä ja joskus myös naapurin setiä. He ovat kaikki kiitoksensa ansainneet.

Tahtomisen lisäksi isyyden toinen kysymys on tilan saaminen. THL:n tutkimuksen (2017) mukaan isistä lähes joka kolmas halusi lisää vapaapäiviä, mutta äideistä vain joka viides oli valmis lisäämään isän vapaata. Meidän naisten on uskallettava luottaa elämänkumppaniimme, kyllä isä osaa (tai oppii) vaihtaa vaipat ja helliä vauvaa ihan siinä missä äitikin. Työpaikkojen ja perheiden asenteellisten muutosten lisäksi tarvitaan rakenteellisia uudistuksia tasa-arvon saavuttamiseksi. Isät käyttivät viime vuonna vain vajaat kymmenen prosenttia perhevapaista. Viidennes isistä ei pitänyt lainkaan perhevapaata. Kotilieden mielipidetutkimuksen mukaan 63 prosenttia isistä pitäisi enemmän vanhempain- ja hoitovapaata, jos rahallinen korvaus olisi parempi. Reilu kolmannes oli myös sitä mieltä, että isille korvamerkityt vapaat kannustavat isiä jäämään kotiin. Maan hallitus on päättänyt uudistaa perhevapaajärjestelmää vuoteen 2019 mennessä, mutta mitään mullistavaa ei ole tulossa koska uudistus ei saa käytännössä maksaa mitään.

Tasa-arvopolitiikassa ja perhevapaiden uudistamisessa olisi tähdättävä nykyistä selkeämmin isyyden tukemiseen. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen mukaan lapsella on oikeus ylläpitää suhteita ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa. Tämä ei valitettavasti aina toteudu. Viime vuosina on alettu puhumaan entistä enemmän isien heikosta asemasta huoltajuuskiistoissa ja vieraannuttamisesta, eli ilmiöstä, jossa toinen vanhempi käyttäytyy erotilanteessa siten, että lapsen ja toisen vanhemman vuorovaikutussuhde olennaisesti vaikeutuu tai jopa katkeaa. Isien vähyyttä lähivanhempina on usein pidetty merkkinä erotilanteissa vallitsevasta epätasa-arvosta. Vuonna 2006 tehdyn laajan tutkimuksen mukaan valtaosa (65 %) huoltoriitatapauksia tuomioistuin oli päättänyt, että lapsen tulee asua äidin luona. Vanhempainvapaiden tasaisempi jakautuminen lisää sukupuolten välistä tasa-arvoa ja parantaa isien asemaa myös erotilanteissa.

On hienoa, että Suomi on maailman paras paikka äideille. Nyt tulee tehdä töitä sen puolesta, että Suomi olisi tulevaisuudessa myös maailman paras paikka isille. Hyvää isänpäivää!

 

Anette Karlsson, puheenjohtaja

Uudenmaan Demarinaiset

]]>
20 http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245973-isyys-on-tahtokysymys#comments Kotimaa Eroperhe Lapsen oikeudet Sukupuolten välinen tasa-arvo Vanhempainvapaat Sun, 12 Nov 2017 09:26:20 +0000 Anette Karlsson http://anettekarlsson.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245973-isyys-on-tahtokysymys
Uutispimentoa ja valeuutisia http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245970-uutispimentoa-ja-valeuutisia <p>Nyt on tasan kuukausi siihen, kun presidentinvaalien kannattajakortit on viimeistään luovutettava oikeusministeriölle.</p><p>Kun annoin suostumuksen korttien keräämiseen, lähtökohtana oli, ettei minun olisi tarvinnut itse siihen osallistua. Syksyn tultua olen kuitenkin tukenut keräystä osallistumalla muutamiin tapahtumiin. Perjantaina olin mukana Joensuun markkinoilla, lauantaina Juankosken ja Mikkelin markkinoilla.</p><p>Korttien kokoaminen on ollut yllättävän työlästä. Verkostoon kuuluu vain muutamia kymmeniä kerääjiä. Lisäksi kortteja on toimitettu pyynnöstä usealle sadalle henkilölle.</p><p>Raaka totuus on, että kannattajani ovat saaneet toistaiseksi kokoon vain vajaat kymmenen tuhatta kannattajakorttia. Jäljellä oleva aika ei riitä siihen, että kortit saataisiin kerätyksi äänestäjiä henkilökohtaisesti tapaamalla. Tästä syystä pyrimme keräämään niitä myös postin välityksellä.</p><p>Niinpä huomisessa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä julkaistaan liite, jossa on kaksi kannattajakorttia. Toivomme, että mahdollisimman moni lehden lukija täyttää kortteja ja lähettää niitä kampanjapäällikölle.</p><p>Liitteessä julkaistavassa haastattelussa rinnastan tammi-helmikuun vaalit vuoden 1937 vaaleihin. Niissä silloinen maalle vahingollinen oikeistosuuntaus katkesi, kun Kyösti Kallio valittiin sosialidemokraattien tuella tasavallan presidentiksi. (<a href="http://www.paavopresidentiksi.fi/File/va_yrynen-tabloid-4sivua.pdf?591021" target="_blank"><strong>http://www.paavopresidentiksi.fi/File/va_yrynen-tabloid-4sivua.pdf?591021</strong></a><strong>)</strong> &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Korttien keräämistä on vaikeuttanut se, että olen joutunut aikamoiseen uutispimentoon. Kaikkein uutisarvoisimmatkaan kannanottoni eivät ole ylittäneet uutiskynnystä.</p><p>Vuoden 2014 Tubecon-tapahtumassa sain erityismaininnan kevään eurovaalien videoblogeistani. Viime päivinä julkaisemani videot (<a href="https://www.youtube.com/watch?v=RfwRGSeqFOY">https://www.youtube.com/watch?v=RfwRGSeqFOY</a>, <a href="https://www.youtube.com/watch?v=qnm6aj5RmJU">https://www.youtube.com/watch?v=qnm6aj5RmJU</a> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=G0hXhqDRN0E">https://www.youtube.com/watch?v=G0hXhqDRN0E</a> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=fg-DeJQy23M">https://www.youtube.com/watch?v=fg-DeJQy23M</a> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=5QdIbUAB9j8&amp;t=27s">https://www.youtube.com/watch?v=5QdIbUAB9j8&amp;t=27s</a> <a href="https://www.youtube.com/watch?v=CBHF9zMvJKM">https://www.youtube.com/watch?v=CBHF9zMvJKM</a> ) ovat jääneet julkisuudessa kokonaan pimentoon. Samoin on käynyt aikaisemmissa vaaleissa laajaa huomiota ja suosiota saavuttaneille kampanjatuotteilleni, mukeille ja kirjoille.</p><p>Tähän hiljaisuuteen näyttää vaikuttavan se, että kaikkien muiden ehdokkaiden kannattajat toivovat, että en olisi vaaleissa mukana - että jotenkin lakkaisin olemasta.</p><p>Kaikki tietävät, että olen Sauli Niinistön ohella vahvin ehdokas vaalin toiselle kierrokselle ja ainoa ehdokas, jolla on mahdollisuudet voittaa hänet.</p><p>Lisäksi kaikki ehdokkaat haluaisivat välttyä ottamasta kantaa moniin asiakysymyksiin, jotka olen nostanut jo ennakkoon esille.</p><ul><li>Miksi EU pyritään muuttamaan sotilasliitoksi, joka olisi Naton eurooppalainen pilari?</li><li>Miksi kansalaisaloite Suomen jäsenyydestä euroalueessa haudattiin perustuslakivaliokuntaan?</li><li>Miksi Suomi ei syksyllä 2015 palauttanut rajatarkastuksia kuten Itävalta ja Saksa olivat jo tehneet ja muut Pohjoismaat tekivät myöhemmin? Miksi Suomi ei ole niitä vieläkään palauttanut?</li><li>Miksi YK:ssa hyväksyttyjä kestävän kehityksen periaatteita rikotaan räikeästi Suomen sisäpolitiikassa?</li></ul><p>Näiden kysymysten tulee olla vaalikeskustelujen ytimessä. Kaikissa näissä asioissa kaikki muut ehdokkaat joutuvat altavastaajan asemaan.</p><p>Samaan aikaan kun olen joutunut uutiskatveeseen, vastavoimat ovat ryhtyneet häiritsemään kannattajakorttien keräämistä. &nbsp;</p><p>Sosiaalisessa mediassa on levitetty tehokkaasti &rdquo;uutista&rdquo;, että kannattaisin tavoitteita, joita George Soroksen väitetään ajavan: maahanmuuton lisäämistä, samaa sukupuolta olevien avioliittoja, Ukrainan integroimista EU:iin ja Venäjän vastustamista.</p><p>Kaikkien pitäisi tietää, että olen ajanut maahanmuuton patoamista tiukemmin kuin kukaan muu ja että olen vastustanut samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Kaikkien pitäisi tietää, että olen arvostellut EU:n ja Naton Ukraina-politiikkaa. Kaikkien pitäisi tietää, että minun väitetään suhtautuvan liiankin ymmärtäväisesti Venäjään.&nbsp;&nbsp; &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><p>Sorokseen liittyvät valheelliset väitteet perustuvat Euroopan parlamentin vaalikauden alussa laaditun esitteen (<a href="https://legacy.gscdn.nl/archives/images/soroskooptbrussel.pdf">https://legacy.gscdn.nl/archives/images/soroskooptbrussel.pdf</a> ) tahalliseen vääristelyyn. Siinähän on vain lueteltu niitä Euroopan parlamentin&nbsp; jäseniä, jotka valiokuntajäsenyyksiensä vuoksi käsittelevät kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Olen mukana listauksessa sen vuoksi, että olen kehitysvaliokunnan varapuheenjohtaja ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Listassa on lisäkseni kuusi muuta suomalaista europarlamentaarikkoa.</p><p>Tuohon pari vuotta vanhaan esitteeseen perustuvia valheellisia väitteitä on esitetty usein jo aikaisemminkin. Jostakin syytä ne on lämmitetty uudelleen juuri nyt. Asialla on verkkosivusto theduran.com, joka on tunnettu oikeistolaisista sympatioistaan ja taipumuksestaan tuottaa ns. valeuutisia. On yllättävää, että monet yleensä arvostelukykyisetkin henkilöt ovat langenneet tähän ansaan. &nbsp;&nbsp;</p><p>Tässä vaikeassa mediaympäristössä kannattajakorttien keräämistä on sinnikkäästi jatkettava. On saatava aikaan todelliset presidentinvaalit. &nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Nyt on tasan kuukausi siihen, kun presidentinvaalien kannattajakortit on viimeistään luovutettava oikeusministeriölle.

Kun annoin suostumuksen korttien keräämiseen, lähtökohtana oli, ettei minun olisi tarvinnut itse siihen osallistua. Syksyn tultua olen kuitenkin tukenut keräystä osallistumalla muutamiin tapahtumiin. Perjantaina olin mukana Joensuun markkinoilla, lauantaina Juankosken ja Mikkelin markkinoilla.

Korttien kokoaminen on ollut yllättävän työlästä. Verkostoon kuuluu vain muutamia kymmeniä kerääjiä. Lisäksi kortteja on toimitettu pyynnöstä usealle sadalle henkilölle.

Raaka totuus on, että kannattajani ovat saaneet toistaiseksi kokoon vain vajaat kymmenen tuhatta kannattajakorttia. Jäljellä oleva aika ei riitä siihen, että kortit saataisiin kerätyksi äänestäjiä henkilökohtaisesti tapaamalla. Tästä syystä pyrimme keräämään niitä myös postin välityksellä.

Niinpä huomisessa Maaseudun Tulevaisuus -lehdessä julkaistaan liite, jossa on kaksi kannattajakorttia. Toivomme, että mahdollisimman moni lehden lukija täyttää kortteja ja lähettää niitä kampanjapäällikölle.

Liitteessä julkaistavassa haastattelussa rinnastan tammi-helmikuun vaalit vuoden 1937 vaaleihin. Niissä silloinen maalle vahingollinen oikeistosuuntaus katkesi, kun Kyösti Kallio valittiin sosialidemokraattien tuella tasavallan presidentiksi. (http://www.paavopresidentiksi.fi/File/va_yrynen-tabloid-4sivua.pdf?591021)     

Korttien keräämistä on vaikeuttanut se, että olen joutunut aikamoiseen uutispimentoon. Kaikkein uutisarvoisimmatkaan kannanottoni eivät ole ylittäneet uutiskynnystä.

Vuoden 2014 Tubecon-tapahtumassa sain erityismaininnan kevään eurovaalien videoblogeistani. Viime päivinä julkaisemani videot (https://www.youtube.com/watch?v=RfwRGSeqFOY, https://www.youtube.com/watch?v=qnm6aj5RmJU https://www.youtube.com/watch?v=G0hXhqDRN0E https://www.youtube.com/watch?v=fg-DeJQy23M https://www.youtube.com/watch?v=5QdIbUAB9j8&t=27s https://www.youtube.com/watch?v=CBHF9zMvJKM ) ovat jääneet julkisuudessa kokonaan pimentoon. Samoin on käynyt aikaisemmissa vaaleissa laajaa huomiota ja suosiota saavuttaneille kampanjatuotteilleni, mukeille ja kirjoille.

Tähän hiljaisuuteen näyttää vaikuttavan se, että kaikkien muiden ehdokkaiden kannattajat toivovat, että en olisi vaaleissa mukana - että jotenkin lakkaisin olemasta.

Kaikki tietävät, että olen Sauli Niinistön ohella vahvin ehdokas vaalin toiselle kierrokselle ja ainoa ehdokas, jolla on mahdollisuudet voittaa hänet.

Lisäksi kaikki ehdokkaat haluaisivat välttyä ottamasta kantaa moniin asiakysymyksiin, jotka olen nostanut jo ennakkoon esille.

  • Miksi EU pyritään muuttamaan sotilasliitoksi, joka olisi Naton eurooppalainen pilari?
  • Miksi kansalaisaloite Suomen jäsenyydestä euroalueessa haudattiin perustuslakivaliokuntaan?
  • Miksi Suomi ei syksyllä 2015 palauttanut rajatarkastuksia kuten Itävalta ja Saksa olivat jo tehneet ja muut Pohjoismaat tekivät myöhemmin? Miksi Suomi ei ole niitä vieläkään palauttanut?
  • Miksi YK:ssa hyväksyttyjä kestävän kehityksen periaatteita rikotaan räikeästi Suomen sisäpolitiikassa?

Näiden kysymysten tulee olla vaalikeskustelujen ytimessä. Kaikissa näissä asioissa kaikki muut ehdokkaat joutuvat altavastaajan asemaan.

Samaan aikaan kun olen joutunut uutiskatveeseen, vastavoimat ovat ryhtyneet häiritsemään kannattajakorttien keräämistä.  

Sosiaalisessa mediassa on levitetty tehokkaasti ”uutista”, että kannattaisin tavoitteita, joita George Soroksen väitetään ajavan: maahanmuuton lisäämistä, samaa sukupuolta olevien avioliittoja, Ukrainan integroimista EU:iin ja Venäjän vastustamista.

Kaikkien pitäisi tietää, että olen ajanut maahanmuuton patoamista tiukemmin kuin kukaan muu ja että olen vastustanut samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Kaikkien pitäisi tietää, että olen arvostellut EU:n ja Naton Ukraina-politiikkaa. Kaikkien pitäisi tietää, että minun väitetään suhtautuvan liiankin ymmärtäväisesti Venäjään.       

Sorokseen liittyvät valheelliset väitteet perustuvat Euroopan parlamentin vaalikauden alussa laaditun esitteen (https://legacy.gscdn.nl/archives/images/soroskooptbrussel.pdf ) tahalliseen vääristelyyn. Siinähän on vain lueteltu niitä Euroopan parlamentin  jäseniä, jotka valiokuntajäsenyyksiensä vuoksi käsittelevät kansainväliseen yhteistyöhön liittyviä kysymyksiä. Olen mukana listauksessa sen vuoksi, että olen kehitysvaliokunnan varapuheenjohtaja ja ulkoasiainvaliokunnan varajäsen. Listassa on lisäkseni kuusi muuta suomalaista europarlamentaarikkoa.

Tuohon pari vuotta vanhaan esitteeseen perustuvia valheellisia väitteitä on esitetty usein jo aikaisemminkin. Jostakin syytä ne on lämmitetty uudelleen juuri nyt. Asialla on verkkosivusto theduran.com, joka on tunnettu oikeistolaisista sympatioistaan ja taipumuksestaan tuottaa ns. valeuutisia. On yllättävää, että monet yleensä arvostelukykyisetkin henkilöt ovat langenneet tähän ansaan.   

Tässä vaikeassa mediaympäristössä kannattajakorttien keräämistä on sinnikkäästi jatkettava. On saatava aikaan todelliset presidentinvaalit.            

]]>
69 http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245970-uutispimentoa-ja-valeuutisia#comments Kotimaa Sun, 12 Nov 2017 08:33:45 +0000 Paavo Väyrynen http://paavovayrynen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245970-uutispimentoa-ja-valeuutisia
Länsi-Pohjan sote-ulkoistus turvaa käytännössä vain kustannusten kasvun http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245963-lansi-pohjan-sote-ulkoistus-turvaa-kaytannossa-vain-kustannusten-kasvun <p>Rahoja sijoitettaessa on suotavaa tehdä aina riskianalyysi. Yksityissijoittajan suojaamiseksi esimerkiksi sijoitusrahastojen tulee kertoa rahaston riskeistä. Yksi riski, joka koskee lähes kaikkia sijoitusmuotoja ja monia sopimuksiakin, on vastapuoliriski. Siis riski siitä, että vastapuoli ei pysty vastaamaan sopimusvelvoitteistaan toista osapuolta kohtaan. Riskiä voi hallita esimerkiksi vakuuksilla.</p><p>Suomen sote-kentällä on meneillään monenlaista. Jotkin kunnat ovat jo ulkoistaneet sote-toimintansa yksityisille yrityksille, osa on perustanut yhteisyrityksiä, osa on myymässä kiinteistöjään. Nyt viimeisimpänä on tulossa päätöksentekoon yhteisyrityksen perustaminen Kemi-Tornion alueella (<a href="http://keminwww.kemi.fi/d5web/kokous/20173457-3.HTM">http://keminwww.kemi.fi/d5web/kokous/20173457-3.HTM</a>).</p><p>Mehiläisen osuus yhteisyrityksestä olisi noin 80 %. Yrityksen kanssa ollaan sopimassa sote-palvelujen tuottamisesta, ja sopimuksen vuotuinen lähtöarvo on noin 70 miljoonaa euroa. Kyseessä on 15 vuoden sopimus, jossa on todella avokätiset hinnantarkistusehdot: esimerkiksi yli 75-vuotiaiden määrän muutos vaikuttaa 50 %:lla hintaa kasvattavasti, mikä takaa yhtiölle vuodesta 2020 (yllättäen sama vuosi, jolloin sopimuksen on määrä siirtyä uusien maakuntien vastuulle) lähtien varsin avokätisen hinnankorotusoikeuden. Alueen ja koko Suomen ikääntymiskehityksen tuntien kyseessä on siis veronmaksajille riskialtis paperi. Riskiä lisää se, että sopimus kohdistuu terveyspalveluihin. Palveluja yritetään betonoida myös kalliilla sopimussakolla, joka tulisi siis sopimusta irtisanottaessa koko Lapin maakunnan asukkaiden maksettavaksi.</p><p>Sopimuksia tekevät yksityiset yritykset ovat läksynsä lukeneet ja riskianalyysinsä tehneet. Valitettavasti näyttää siltä, että vastaavaa ei ole tehty julkisella puolella. Julkisella sektorilla on aina velvollisuus järjestää perusoikeudet takaavat palvelut, eikä se käytännössä voi mennä konkurssiin. Siitä syystä kunnat ovat toki yrityksille hyviä sopimuskumppaneita. Yksityistä yritystä ei julkinen palvelulupaus luonnollisesti sido: sille riittää, että se noudattaa lainsäädäntöä ja sopimuksia.</p><p>Esimerkiksi Länsi-Pohjan sopimuksissa ei ollut sanallakaan mainittu sopimukselle asetettavaa vakuutta, eikä Kemin kaupungin sivuilla olevasta vaikutusarvioista löytynyt mitään mainintaa riskienhallinnasta. Kun yksittäisen yrityksen koko liiketoiminta perustuu vain yhteen sopimukseen, niin kannattamattomasta sopimuksesta pääsee irti äärimmäisen helposti: yrityksen konkurssin kautta. Luonnollisestikaan tämä ei toki olisi Mehiläisen etu: onhan se saamassa vakaan osinkovirran.</p><p>Emoyrityksen riskit ovat sopimuksen merkitykseen nähden vähäiset ja liittyvät lähinnä sen yritykseen sijoittamaan alle 200&nbsp;000 euron osakepääomaan: Mehiläisellä ei ole edes velvollisuutta lisäpääomittaa yhtiötä. Julkinen sektori vastapuolena kantaa sen sijaan käytännössä kaiken sopimukseen kohdistuvan riskin täysimääräisenä ja ylikin. Se kyllä maksaa kasvavat sopimuskorvaukset ja mahdolliset sopimussakot.</p><p>Suomessa on myös sopimusvapaus. Kunnat voivat toki nyt kirjoittaa millaisia sopimuksia vain, mutta niiden siirryttyä maakunnalle on maakunnalla täysi vapaus sopia toisen sopimusosapuolen kanssa lähestulkoon mitä tahansa. Todennäköisesti uudet maakunnat tulevat neuvottelemaan epäedullisten sopimusten muuttamisesta siten, että molempien osapuolten asema paranee. Tämä ei toki enää välttämättä ole alkuperäisen sopimuksen tehneiden kuntien etu, mutta niiden mahdollisuudet estää tämä on varsin rajallinen ja liittyy lähinnä muutoksenhakuoikeuteen maakunnan päätöksestä.</p><p>Tehtyjä ja vireillä olevia ulkoistussopimuksia voi monin paikoin verrata korkosuojaustarkoituksissa tehtyihin johdannaissopimuksiin, joita kunnat ja esimerkiksi Finavia ovat huonolla menestyksellä tehneet. Niiden irtisanominen oli pankeille poikkeuksellisen helppoa, joten käytännössä kunnat sitoutuivat suojaamaan itsensä korkokustannusten alenemiselta. Tällä hetkellä sote-kentällä on jo tehty ja ollaan tekemässä samanlaista virhettä: varmistetaan sopimuksella oikeastaan ainoastaan kustannusten nousu, ei mitään muuta.</p><p>Vielä yksi ero toki löytyy julkiselle ja yksityiselle toiminnalle: sopimuksista päättävät luottamushenkilöt ja viranhaltijat toimivat virkavastuulla.</p><p>Ps. Tätä kirjoitusta ei pidä tulkita kritiikiksi terveyspalveluyrityksiä kohtaan. Jaan itsekin ajatuksen, että yksityisillä yrityksillä on usein julkista paremmat edellytykset tuottaa palveluja tuloksellisemmin, ja pidän yhteisyrityksiä ja valinnanvapautta sinänsä hyvinä malleina tämän toteuttamiselle. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua julkisen sektorin edun vastaisesti, kuten nyt on käymässä: ollaanhan solmimassa 15 vuoden sopimusta siten, että itse vastataan siitä vain kahden vuoden ajan.</p> Rahoja sijoitettaessa on suotavaa tehdä aina riskianalyysi. Yksityissijoittajan suojaamiseksi esimerkiksi sijoitusrahastojen tulee kertoa rahaston riskeistä. Yksi riski, joka koskee lähes kaikkia sijoitusmuotoja ja monia sopimuksiakin, on vastapuoliriski. Siis riski siitä, että vastapuoli ei pysty vastaamaan sopimusvelvoitteistaan toista osapuolta kohtaan. Riskiä voi hallita esimerkiksi vakuuksilla.

Suomen sote-kentällä on meneillään monenlaista. Jotkin kunnat ovat jo ulkoistaneet sote-toimintansa yksityisille yrityksille, osa on perustanut yhteisyrityksiä, osa on myymässä kiinteistöjään. Nyt viimeisimpänä on tulossa päätöksentekoon yhteisyrityksen perustaminen Kemi-Tornion alueella (http://keminwww.kemi.fi/d5web/kokous/20173457-3.HTM).

Mehiläisen osuus yhteisyrityksestä olisi noin 80 %. Yrityksen kanssa ollaan sopimassa sote-palvelujen tuottamisesta, ja sopimuksen vuotuinen lähtöarvo on noin 70 miljoonaa euroa. Kyseessä on 15 vuoden sopimus, jossa on todella avokätiset hinnantarkistusehdot: esimerkiksi yli 75-vuotiaiden määrän muutos vaikuttaa 50 %:lla hintaa kasvattavasti, mikä takaa yhtiölle vuodesta 2020 (yllättäen sama vuosi, jolloin sopimuksen on määrä siirtyä uusien maakuntien vastuulle) lähtien varsin avokätisen hinnankorotusoikeuden. Alueen ja koko Suomen ikääntymiskehityksen tuntien kyseessä on siis veronmaksajille riskialtis paperi. Riskiä lisää se, että sopimus kohdistuu terveyspalveluihin. Palveluja yritetään betonoida myös kalliilla sopimussakolla, joka tulisi siis sopimusta irtisanottaessa koko Lapin maakunnan asukkaiden maksettavaksi.

Sopimuksia tekevät yksityiset yritykset ovat läksynsä lukeneet ja riskianalyysinsä tehneet. Valitettavasti näyttää siltä, että vastaavaa ei ole tehty julkisella puolella. Julkisella sektorilla on aina velvollisuus järjestää perusoikeudet takaavat palvelut, eikä se käytännössä voi mennä konkurssiin. Siitä syystä kunnat ovat toki yrityksille hyviä sopimuskumppaneita. Yksityistä yritystä ei julkinen palvelulupaus luonnollisesti sido: sille riittää, että se noudattaa lainsäädäntöä ja sopimuksia.

Esimerkiksi Länsi-Pohjan sopimuksissa ei ollut sanallakaan mainittu sopimukselle asetettavaa vakuutta, eikä Kemin kaupungin sivuilla olevasta vaikutusarvioista löytynyt mitään mainintaa riskienhallinnasta. Kun yksittäisen yrityksen koko liiketoiminta perustuu vain yhteen sopimukseen, niin kannattamattomasta sopimuksesta pääsee irti äärimmäisen helposti: yrityksen konkurssin kautta. Luonnollisestikaan tämä ei toki olisi Mehiläisen etu: onhan se saamassa vakaan osinkovirran.

Emoyrityksen riskit ovat sopimuksen merkitykseen nähden vähäiset ja liittyvät lähinnä sen yritykseen sijoittamaan alle 200 000 euron osakepääomaan: Mehiläisellä ei ole edes velvollisuutta lisäpääomittaa yhtiötä. Julkinen sektori vastapuolena kantaa sen sijaan käytännössä kaiken sopimukseen kohdistuvan riskin täysimääräisenä ja ylikin. Se kyllä maksaa kasvavat sopimuskorvaukset ja mahdolliset sopimussakot.

Suomessa on myös sopimusvapaus. Kunnat voivat toki nyt kirjoittaa millaisia sopimuksia vain, mutta niiden siirryttyä maakunnalle on maakunnalla täysi vapaus sopia toisen sopimusosapuolen kanssa lähestulkoon mitä tahansa. Todennäköisesti uudet maakunnat tulevat neuvottelemaan epäedullisten sopimusten muuttamisesta siten, että molempien osapuolten asema paranee. Tämä ei toki enää välttämättä ole alkuperäisen sopimuksen tehneiden kuntien etu, mutta niiden mahdollisuudet estää tämä on varsin rajallinen ja liittyy lähinnä muutoksenhakuoikeuteen maakunnan päätöksestä.

Tehtyjä ja vireillä olevia ulkoistussopimuksia voi monin paikoin verrata korkosuojaustarkoituksissa tehtyihin johdannaissopimuksiin, joita kunnat ja esimerkiksi Finavia ovat huonolla menestyksellä tehneet. Niiden irtisanominen oli pankeille poikkeuksellisen helppoa, joten käytännössä kunnat sitoutuivat suojaamaan itsensä korkokustannusten alenemiselta. Tällä hetkellä sote-kentällä on jo tehty ja ollaan tekemässä samanlaista virhettä: varmistetaan sopimuksella oikeastaan ainoastaan kustannusten nousu, ei mitään muuta.

Vielä yksi ero toki löytyy julkiselle ja yksityiselle toiminnalle: sopimuksista päättävät luottamushenkilöt ja viranhaltijat toimivat virkavastuulla.

Ps. Tätä kirjoitusta ei pidä tulkita kritiikiksi terveyspalveluyrityksiä kohtaan. Jaan itsekin ajatuksen, että yksityisillä yrityksillä on usein julkista paremmat edellytykset tuottaa palveluja tuloksellisemmin, ja pidän yhteisyrityksiä ja valinnanvapautta sinänsä hyvinä malleina tämän toteuttamiselle. Tämä ei saa kuitenkaan tapahtua julkisen sektorin edun vastaisesti, kuten nyt on käymässä: ollaanhan solmimassa 15 vuoden sopimusta siten, että itse vastataan siitä vain kahden vuoden ajan.

]]>
2 http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245963-lansi-pohjan-sote-ulkoistus-turvaa-kaytannossa-vain-kustannusten-kasvun#comments Kotimaa Maakunta-ja soteuudistus Politiikka Sun, 12 Nov 2017 07:34:49 +0000 Matias Hilden http://matiashilden.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245963-lansi-pohjan-sote-ulkoistus-turvaa-kaytannossa-vain-kustannusten-kasvun
Riittävätkö lääkärit sotessa http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245960-riittavatko-laakarit-sotessa <p>Suomessa on Lääkäriliiton tilastojen mukaan n. 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä 30 % eli n. 5500 työskentelee yksityisellä sektorilla mm. terveysalan yrityksissä tai työterveyshuollossa. Lääkärien määrä Suomessa on noussut tasaisesti viime vuosikymmeninä ja on hyvää eurooppalaista keskitasoa. Vuonna 2015 Suomessa oli 321 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Vastaava luku Ruotsissa on kuitenkin selvästi korkeampi eli 419 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Lääkäreiksi koulutetaan Suomessa yli 1 % ikäluokasta ja suomalaisten yliopistojen lisäksi muissa EU jäsenmaissa opiskelee lääkäriksi n. 600 suomalaista.</p><p>Lääkärimäärän kasvulle vastakkainen mekanismi on viime vuosikymmenenä ollut lääkärin työajan lyheneminen. Syinä tälle ovat mm. vapaa-ajan ja perhe-elämän arvostuksen kasvu sekä Suomen korkea veroaste, joka vähentää kiinnostusta työmäärän kasvattamiseen.</p><p>Yksi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen terveyspoliittisista tavoitteista oli alun perin parantaa hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa. Luinkin suurella mielenkiinnolla hallituksen valinnanvapausesityksen vaikutusarviointia henkilöstön osalta. Pettymykseni oli melkoinen, kun en tuosta vaikutusarvioinnista löytänyt kunnollisia lukumääräisiä arvioita siitä, mihin tehtäviin lääkärit uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä sijoittuisivat. Vaikutusarviointi toteaa vain, että henkilöstömäärän siirtymistä työnantajalta toiselle on vaikeaa arvioida tarkasti. Hallitus arvioi kuitenkin, että yksityisten yritysten ja yhteisöjen omistamiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin siirtyvän terveydenhuollon henkilöstön määrä olisi karkeasti arvioiden 6 000&ndash;30 000 henkilöä. Mikäli yksityisten sosiaali- ja terveyskeskusten osuus kasvaisi esimerkiksi 40 prosenttiin, voisi vaikutus henkilöstöön olla jopa kaksinkertainen. Erikoissairaanhoidon osalta vaikutusarviointi toteaa, että henkilöstöstä siirtyy noin 5 000&ndash;12 000 työntekijää yksityiselle työnantajalle. Tarkkaa arviota on tästäkin hallituksen oman vaikutusarvioinnin mukaan vaikea antaa. Erityisesti valinnanvapauslain asiakassetelisäännökset ovat tässä suhteessa ongelmallisia, koska objektiivisesti arvioiden hallituksen esityksen mukainen velvoite antaa asiakasseteli koskee suurta osaa kiireetöntä erikoissairaanhoitoa, eikä julkinen terveydenhuolto voi asiakassetelipalvelua tuottaa.</p><p>Lääkärien sijoittuminen terveydenhuoltojärjestelmässä on keskeistä koko järjestelmän toimintakyvyn kannalta. Siksi sote-uudistuksessa tulisikin tarkkaan miettiä, mitä muutoksia tapahtuu ja miten ne vaikuttavat terveydenhuoltoon. Ensimmäinen hallituksen esityksen ongelma aiheutuu jo siitä, että Sipilän hallitus on omassa vaikutusarvioinnissaan laskenut Suomen n. 28 000 lääkärin määrään mukaan myös eläkkeellä olevat 7 000 lääkäriä ja sijoittanut heidät arviossaan julkisen työnantajan palveluksessa oleviksi. Hallituksen vaikutusarvioinnin lähtökohtana oleva lääkäriresurssi edellyttäisi siis (leikillisesti todeten) ilmeisesti myös työvelvoitetta nyt jo eläkkeellä oleville lääkäreille.</p><p>Toinen ongelma aiheutuu siitä, että perustuslakivaliokunnan kesäkuisessa lausunnossa edellytettiin, että julkisen vallan on koko ajan pystyttävä turvaamaan riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eikä vastuuta riittävästä tuotantokapasiteetista voi siirtää kokonaan yksityisten yritysten tehtäväksi. Tästä aiheutuu käytännössä velvollisuus ylläpitää kahta rinnakkaista järjestelmää. Miten tämä vaikuttaa eri taholle sijoittuvien lääkärien määrään, jää vaikutusarvioinnissa täysin epäselväksi.</p><p>Kolmas sijoittumisongelma aiheutuu valmiuden ylläpidosta. Sairaaloiden ja terveyskeskusten alueellinen järjestelmä on osa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Lääkärityövoiman markkinaehtoinen sijoittuminen entistä enemmän suuriin kaupunkeihin, joissa palveluille on kysyntää, vaarantaisi tämän tehtävän. Kainuulaiskollega toteisikin eräässä STM:n kokouksessa hiukan katkerasti, että Kainuun keskussairaalassa ei ole töissä kovin montaa ortopedian alan erikoislääkäriä eikä sairaalan potilasmäärä ole suuri. Sairaala on kuitenkin tukisairaalana Kainuun prikaatille, jonka puolustusvastuulla on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Traumahoidon kapasiteetin (so. ortopedisen leikkaustoiminnan) siirtyminen yksityisen sektorin toiminnaksi aiheuttaisi sekä päivystykselle että valmiudelle suuria ongelmia.</p><p>Hallituksen esityksen vaikutukset palveluiden saatavuuden paranemiseen vaikuttavatkin hölmöläisen peiton jatkamiselta. Kun lääkäreitä siirtyy nykyisistä terveyskeskuksista yksityisten sote-keskusten palvelukseen kasvukeskuksiin, pahenevat tietysti julkisen sektorin jonot haja-asutusalueilla. Tällöin todennäköisesti lääkäripako julkiselta puolelta entisestään kiihtyy. Koska maakunnan liikelaitos joutuu kuitenkin pitämään yllä myös omaa tuotantokapasiteettia, johtaa tilanne nopeasti kilpailuun henkilöstöstä. Jos yksityiset yritykset eivät sitten pysty rekrytoimaan riittävästi lääkärityövoimaa, syntyy sinnekin hoitoon pääsyn jonoja.</p><p>Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuollon lääkäriresurssia tulee lisätä. Olisi kuitenkin ollut professionaalista hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa esittää joku luku siitä, paljonko lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon tarvitaan. Samalla olisi pitänyt esittää mekanismi sille, ettei suomalaisesta lääkäriresurssista vaikeasti ohjattavassa sote-mallissa siirry sellaista määrää uusiin tehtäviin, että sairaanhoidon perustehtävän toteuttaminen vaikeutuu.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomessa on Lääkäriliiton tilastojen mukaan n. 21 000 työikäistä lääkäriä. Heistä 30 % eli n. 5500 työskentelee yksityisellä sektorilla mm. terveysalan yrityksissä tai työterveyshuollossa. Lääkärien määrä Suomessa on noussut tasaisesti viime vuosikymmeninä ja on hyvää eurooppalaista keskitasoa. Vuonna 2015 Suomessa oli 321 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Vastaava luku Ruotsissa on kuitenkin selvästi korkeampi eli 419 lääkäriä 100 000 asukasta kohden. Lääkäreiksi koulutetaan Suomessa yli 1 % ikäluokasta ja suomalaisten yliopistojen lisäksi muissa EU jäsenmaissa opiskelee lääkäriksi n. 600 suomalaista.

Lääkärimäärän kasvulle vastakkainen mekanismi on viime vuosikymmenenä ollut lääkärin työajan lyheneminen. Syinä tälle ovat mm. vapaa-ajan ja perhe-elämän arvostuksen kasvu sekä Suomen korkea veroaste, joka vähentää kiinnostusta työmäärän kasvattamiseen.

Yksi Sipilän hallituksen sote-uudistuksen terveyspoliittisista tavoitteista oli alun perin parantaa hoitoon pääsyä perusterveydenhuollossa. Luinkin suurella mielenkiinnolla hallituksen valinnanvapausesityksen vaikutusarviointia henkilöstön osalta. Pettymykseni oli melkoinen, kun en tuosta vaikutusarvioinnista löytänyt kunnollisia lukumääräisiä arvioita siitä, mihin tehtäviin lääkärit uudessa terveydenhuoltojärjestelmässä sijoittuisivat. Vaikutusarviointi toteaa vain, että henkilöstömäärän siirtymistä työnantajalta toiselle on vaikeaa arvioida tarkasti. Hallitus arvioi kuitenkin, että yksityisten yritysten ja yhteisöjen omistamiin sosiaali- ja terveyskeskuksiin siirtyvän terveydenhuollon henkilöstön määrä olisi karkeasti arvioiden 6 000–30 000 henkilöä. Mikäli yksityisten sosiaali- ja terveyskeskusten osuus kasvaisi esimerkiksi 40 prosenttiin, voisi vaikutus henkilöstöön olla jopa kaksinkertainen. Erikoissairaanhoidon osalta vaikutusarviointi toteaa, että henkilöstöstä siirtyy noin 5 000–12 000 työntekijää yksityiselle työnantajalle. Tarkkaa arviota on tästäkin hallituksen oman vaikutusarvioinnin mukaan vaikea antaa. Erityisesti valinnanvapauslain asiakassetelisäännökset ovat tässä suhteessa ongelmallisia, koska objektiivisesti arvioiden hallituksen esityksen mukainen velvoite antaa asiakasseteli koskee suurta osaa kiireetöntä erikoissairaanhoitoa, eikä julkinen terveydenhuolto voi asiakassetelipalvelua tuottaa.

Lääkärien sijoittuminen terveydenhuoltojärjestelmässä on keskeistä koko järjestelmän toimintakyvyn kannalta. Siksi sote-uudistuksessa tulisikin tarkkaan miettiä, mitä muutoksia tapahtuu ja miten ne vaikuttavat terveydenhuoltoon. Ensimmäinen hallituksen esityksen ongelma aiheutuu jo siitä, että Sipilän hallitus on omassa vaikutusarvioinnissaan laskenut Suomen n. 28 000 lääkärin määrään mukaan myös eläkkeellä olevat 7 000 lääkäriä ja sijoittanut heidät arviossaan julkisen työnantajan palveluksessa oleviksi. Hallituksen vaikutusarvioinnin lähtökohtana oleva lääkäriresurssi edellyttäisi siis (leikillisesti todeten) ilmeisesti myös työvelvoitetta nyt jo eläkkeellä oleville lääkäreille.

Toinen ongelma aiheutuu siitä, että perustuslakivaliokunnan kesäkuisessa lausunnossa edellytettiin, että julkisen vallan on koko ajan pystyttävä turvaamaan riittävät sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut eikä vastuuta riittävästä tuotantokapasiteetista voi siirtää kokonaan yksityisten yritysten tehtäväksi. Tästä aiheutuu käytännössä velvollisuus ylläpitää kahta rinnakkaista järjestelmää. Miten tämä vaikuttaa eri taholle sijoittuvien lääkärien määrään, jää vaikutusarvioinnissa täysin epäselväksi.

Kolmas sijoittumisongelma aiheutuu valmiuden ylläpidosta. Sairaaloiden ja terveyskeskusten alueellinen järjestelmä on osa sisäisen turvallisuuden kokonaisuutta. Lääkärityövoiman markkinaehtoinen sijoittuminen entistä enemmän suuriin kaupunkeihin, joissa palveluille on kysyntää, vaarantaisi tämän tehtävän. Kainuulaiskollega toteisikin eräässä STM:n kokouksessa hiukan katkerasti, että Kainuun keskussairaalassa ei ole töissä kovin montaa ortopedian alan erikoislääkäriä eikä sairaalan potilasmäärä ole suuri. Sairaala on kuitenkin tukisairaalana Kainuun prikaatille, jonka puolustusvastuulla on kolmasosa Suomen pinta-alasta. Traumahoidon kapasiteetin (so. ortopedisen leikkaustoiminnan) siirtyminen yksityisen sektorin toiminnaksi aiheuttaisi sekä päivystykselle että valmiudelle suuria ongelmia.

Hallituksen esityksen vaikutukset palveluiden saatavuuden paranemiseen vaikuttavatkin hölmöläisen peiton jatkamiselta. Kun lääkäreitä siirtyy nykyisistä terveyskeskuksista yksityisten sote-keskusten palvelukseen kasvukeskuksiin, pahenevat tietysti julkisen sektorin jonot haja-asutusalueilla. Tällöin todennäköisesti lääkäripako julkiselta puolelta entisestään kiihtyy. Koska maakunnan liikelaitos joutuu kuitenkin pitämään yllä myös omaa tuotantokapasiteettia, johtaa tilanne nopeasti kilpailuun henkilöstöstä. Jos yksityiset yritykset eivät sitten pysty rekrytoimaan riittävästi lääkärityövoimaa, syntyy sinnekin hoitoon pääsyn jonoja.

Kaikki asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että perusterveydenhuollon lääkäriresurssia tulee lisätä. Olisi kuitenkin ollut professionaalista hallituksen esityksen vaikutusarvioinnissa esittää joku luku siitä, paljonko lisää lääkäreitä perusterveydenhuoltoon tarvitaan. Samalla olisi pitänyt esittää mekanismi sille, ettei suomalaisesta lääkäriresurssista vaikeasti ohjattavassa sote-mallissa siirry sellaista määrää uusiin tehtäviin, että sairaanhoidon perustehtävän toteuttaminen vaikeutuu.

]]>
13 http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245960-riittavatko-laakarit-sotessa#comments Kotimaa Hoitojonot Lääkärien määrä Sote-uudistus Valinnanvapaus Sun, 12 Nov 2017 07:01:55 +0000 Lasse Lehtonen http://lasselehtonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245960-riittavatko-laakarit-sotessa
Valinnanvapaus lyhentää jonoja ja parantaa tuottavuutta http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245947-valinnanvapaus-lyhentaa-jonoja-ja-parantaa-tuottavuutta <p><em>Julkaistu Turun Sanomissa 11.11.17</em></p><p>Lisääntyvä valinnanvapaus on sote-uudistuksen eniten itse palvelujen käyttöön vaikuttava osa. Valinnanvapaudesta liikkuu paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti suoranaista pelotteluakin. Moderniin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluu valinnanvapaus. Britannia on soveltanut valinnanvapautta 15 vuotta, Ruotsi lähes 10.</p><p>Ensinnäkin, valinnanvapaus on yleisperiaate, jonka työkaluja on useita: 1) jokaisen vapaasti valittavissa oleva perustason sote-keskus, joka korvaa nykyiset terveyskeskukset 2) vapaasti valittavissa oleva suunhoidon yksikkö 3) perus- ja erikoistason asiakassetelit sekä 4) henkilökohtainen budjetti.&nbsp;</p><p>Jokainen voi siis valita joko julkisen, yksityisen tai järjestön pyörittämän sote-keskuksen, joka sitten vastaa perustason hoidosta. Veronmaksajat (maakuntien kautta) kustantavat jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelut ja ne pysyvät hoidon hintaan verrattuna halpoina käyttäjille.</p><p><strong>Toiseksi, ilmiselvää</strong>&nbsp;on, että valinnanvapaus ei koske kaikkea. Se koskee ainoastaan niitä palveluja, joihin se soveltuu. Esimerkiksi ensihoidossa ei mitään valinnanvapautta tule olemaan. Valinnanvapaus on erilainen sosiaalipalveluissa verrattuna terveyspalveluihin ja erilainen perustasolla verrattuna erikoistasoon.&nbsp;</p><p>Julkisessa keskustelussa näitä kaikkia sotketaan jatkuvasti.</p><p>Kolmanneksi, valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla, mutta käytössä ainoastaan soveltuvin osin erityistason palveluissa. Yliopistolliset keskussairaalamme, kuten Tyks, ovat maailman huippuja. Niissä tehdään korkeatasoista hoito-, opetus- ja tutkimustyötä. Julkinen sektori tuottaa edelleen valtaosan erityistason palveluista ja yksityinen sektori ainoastaan täydentää sitä.&nbsp;</p><p>Maakunnalla on laaja oikeus varmistaa, että esimerkiksi päivystys ei vaarannu asiakaskadon vuoksi. Perustasollakin julkinen tuottaja on varmasti erittäin vahvassa asemassa.</p><p>Neljänneksi, valinnanvapaus ei koske hoitoa, vaan hoitopaikkaa. Lääkäri päättää edelleenkin, mikä on lääketieteellisesti tarkoituksenmukaisin hoito. Veronmaksajien rahoilla ei voi mennä vaatimaan mitä tahansa hoitoa.</p><p><strong>Niin julkisella</strong>&nbsp;kuin yksityisellä sektorilla sote-palveluita tehdään hyvin. Fakta kuitenkin on, että Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna pitkät terveysjonot ja taloudellisesti kestämätön kustannusrakenne.&nbsp;</p><p>Emme tule selviämään sote-menojen rajusta kustannuspaineesta ilman merkittävää tuottavuuden ja vaikuttavuuden paranemista.</p><p>Valinnanvapaus tuo mukanaan kilpailun, joka pitkällä aikavälillä kirittää eri toimijoita parempiin suorituksiin. Tällä hetkellä tämä dynamiikka puuttuu.&nbsp;</p><p>Jonot lyhenevät, kun sote-keskukset kilpailevat hoitoonpääsyyn nopeudella ja tuottavuus paranee, kun ne kilpailevat taloudellisella tehokkuudella. Kilpailun varmistaminen on uudistuksessa erittäin tärkeää.&nbsp;</p><p>Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tuleekin vahva rooli kilpailun valvonnassa ja sinne perustetaan sote-kilpailun toimintayksikkö. Myös kilpailulakiin tehdään tarvittavat muutokset.</p><p><strong>Kokoomukselle ihmisten</strong>&nbsp;vapaus valita omia, itse verorahoillaan kustantamia palvelujaan on arvo itsessään. Ennen kaikkea se on kuitenkin keino lyhentää jonoja, parantaa tyytyväisyyttä terveyspalveluihin sekä mahdollisuus lisätä sote-palvelujen tuottavuutta kilpailun kautta. &nbsp;</p><p>Pitkällä aikavälillä valinnanvapauden lopullisia voittajia eivät ole yritykset, vaan suomalaiset veronmaksajat, jotka maksavat vain tehokkaimmille tuottajille ja suomalaiset potilaat, jotka pääsevät nopeammin hoitoon.</p><p>Valinnanvapaus ei tietenkään ole mikään hopealuoti kaikkiin sote-haasteisiin. Ensimmäisinä vuosina kustannusten nousun riski on aito, ja rahojen varjelussa on tulevilla maakuntapäättäjillä paljon tekemistä.&nbsp;</p><p>Muut osat sote-uudistuksesta kuten suuremmat järjestäjät, hoitoketjujen parantaminen ja teknologian hyödyntäminen ovat elintärkeitä.&nbsp;</p><p>Sote-uudistusta ei kuitenkaan voi jättää tekemättä. Tulevaisuudessakin suomalaisten pitää pystyä luottamaan siihen, että hoitoon pääsee, hoito on laadukasta ja sitä ei kustanneta velkarahalla.</p><p><strong>Ville Valkonen</strong></p><p>Kokoomus</p><p>Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja</p><p>Kaupunginvaltuutettu, Turku</p><p>Varsinais-Suomen Kokoomuksen sote- ja maakuntauudistustyöryhmän puheenjohtaja</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Julkaistu Turun Sanomissa 11.11.17

Lisääntyvä valinnanvapaus on sote-uudistuksen eniten itse palvelujen käyttöön vaikuttava osa. Valinnanvapaudesta liikkuu paljon virheellistä tietoa ja valitettavasti suoranaista pelotteluakin. Moderniin sosiaali- ja terveydenhuoltoon kuuluu valinnanvapaus. Britannia on soveltanut valinnanvapautta 15 vuotta, Ruotsi lähes 10.

Ensinnäkin, valinnanvapaus on yleisperiaate, jonka työkaluja on useita: 1) jokaisen vapaasti valittavissa oleva perustason sote-keskus, joka korvaa nykyiset terveyskeskukset 2) vapaasti valittavissa oleva suunhoidon yksikkö 3) perus- ja erikoistason asiakassetelit sekä 4) henkilökohtainen budjetti. 

Jokainen voi siis valita joko julkisen, yksityisen tai järjestön pyörittämän sote-keskuksen, joka sitten vastaa perustason hoidosta. Veronmaksajat (maakuntien kautta) kustantavat jatkossakin sosiaali- ja terveyspalvelut ja ne pysyvät hoidon hintaan verrattuna halpoina käyttäjille.

Toiseksi, ilmiselvää on, että valinnanvapaus ei koske kaikkea. Se koskee ainoastaan niitä palveluja, joihin se soveltuu. Esimerkiksi ensihoidossa ei mitään valinnanvapautta tule olemaan. Valinnanvapaus on erilainen sosiaalipalveluissa verrattuna terveyspalveluihin ja erilainen perustasolla verrattuna erikoistasoon. 

Julkisessa keskustelussa näitä kaikkia sotketaan jatkuvasti.

Kolmanneksi, valinnanvapaus on pääsääntö perustasolla, mutta käytössä ainoastaan soveltuvin osin erityistason palveluissa. Yliopistolliset keskussairaalamme, kuten Tyks, ovat maailman huippuja. Niissä tehdään korkeatasoista hoito-, opetus- ja tutkimustyötä. Julkinen sektori tuottaa edelleen valtaosan erityistason palveluista ja yksityinen sektori ainoastaan täydentää sitä. 

Maakunnalla on laaja oikeus varmistaa, että esimerkiksi päivystys ei vaarannu asiakaskadon vuoksi. Perustasollakin julkinen tuottaja on varmasti erittäin vahvassa asemassa.

Neljänneksi, valinnanvapaus ei koske hoitoa, vaan hoitopaikkaa. Lääkäri päättää edelleenkin, mikä on lääketieteellisesti tarkoituksenmukaisin hoito. Veronmaksajien rahoilla ei voi mennä vaatimaan mitä tahansa hoitoa.

Niin julkisella kuin yksityisellä sektorilla sote-palveluita tehdään hyvin. Fakta kuitenkin on, että Suomessa on kansainvälisesti vertailtuna pitkät terveysjonot ja taloudellisesti kestämätön kustannusrakenne. 

Emme tule selviämään sote-menojen rajusta kustannuspaineesta ilman merkittävää tuottavuuden ja vaikuttavuuden paranemista.

Valinnanvapaus tuo mukanaan kilpailun, joka pitkällä aikavälillä kirittää eri toimijoita parempiin suorituksiin. Tällä hetkellä tämä dynamiikka puuttuu. 

Jonot lyhenevät, kun sote-keskukset kilpailevat hoitoonpääsyyn nopeudella ja tuottavuus paranee, kun ne kilpailevat taloudellisella tehokkuudella. Kilpailun varmistaminen on uudistuksessa erittäin tärkeää. 

Kilpailu- ja kuluttajavirastolle tuleekin vahva rooli kilpailun valvonnassa ja sinne perustetaan sote-kilpailun toimintayksikkö. Myös kilpailulakiin tehdään tarvittavat muutokset.

Kokoomukselle ihmisten vapaus valita omia, itse verorahoillaan kustantamia palvelujaan on arvo itsessään. Ennen kaikkea se on kuitenkin keino lyhentää jonoja, parantaa tyytyväisyyttä terveyspalveluihin sekä mahdollisuus lisätä sote-palvelujen tuottavuutta kilpailun kautta.  

Pitkällä aikavälillä valinnanvapauden lopullisia voittajia eivät ole yritykset, vaan suomalaiset veronmaksajat, jotka maksavat vain tehokkaimmille tuottajille ja suomalaiset potilaat, jotka pääsevät nopeammin hoitoon.

Valinnanvapaus ei tietenkään ole mikään hopealuoti kaikkiin sote-haasteisiin. Ensimmäisinä vuosina kustannusten nousun riski on aito, ja rahojen varjelussa on tulevilla maakuntapäättäjillä paljon tekemistä. 

Muut osat sote-uudistuksesta kuten suuremmat järjestäjät, hoitoketjujen parantaminen ja teknologian hyödyntäminen ovat elintärkeitä. 

Sote-uudistusta ei kuitenkaan voi jättää tekemättä. Tulevaisuudessakin suomalaisten pitää pystyä luottamaan siihen, että hoitoon pääsee, hoito on laadukasta ja sitä ei kustanneta velkarahalla.

Ville Valkonen

Kokoomus

Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin hallituksen varapuheenjohtaja

Kaupunginvaltuutettu, Turku

Varsinais-Suomen Kokoomuksen sote- ja maakuntauudistustyöryhmän puheenjohtaja

]]>
24 http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245947-valinnanvapaus-lyhentaa-jonoja-ja-parantaa-tuottavuutta#comments Kotimaa Sote Valinnanvapaus Sat, 11 Nov 2017 15:04:14 +0000 Ville Valkonen http://villekalervovalkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245947-valinnanvapaus-lyhentaa-jonoja-ja-parantaa-tuottavuutta
Trolli http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245938-trolli <p>Syksyllä 2014 sain Twitterissä seuraajakseni Eduskuntavaalit-nimisen tilin. Ensisilmäyksellä tili vaikutti eduskuntavaaleja varten luodulta keskustelupalstalta, jossa ehdokkaat ja kansalaiset voivat vaihtaa ajatuksiaan ja mielipiteitään. Tiliä lähemmin tutkittuani huomasin kuitenkin nopeasti, että tili toimi Russia Todayn (&rdquo;RT&rdquo;) alaisuudessa ja linkitti suoraan Venäjän valtiollisen mediayhtiön ulkomaille suunnattuja uutisia. Kevään 2015 eduskuntavaalien alla oikeusministeriön vaalijohtaja&nbsp;pyysikin Twitteriä poistamaan tilin, koska monet suomalaiset luulivat sitä aidoksi, joskin epäviralliseksi tiedotuskanavaksi.</p><p>Eduskuntavaalit-tili on vain yksi esimerkki trolliprofiileista, jotka etenevissä määrin esimerkiksi juutalaisvastaisuutta ja muukalaisvihaa, vähättelevät &rdquo;valtamediaa&rdquo;, kritisoivat ihmisten välistä tasa-arvoa, ruokkivat maanpuolustusvastaisuutta sekä Nato-vihaa. Samaan aikaan monet näistä samoista tileistä ja kanavista yrittävät oikeuttaa Venäjän laittomia toimia Krimillä ja Ukrainassa. Tavoitteena on lisätä vastakkainasettelua, hajaannusta ja vihaa, edistää sisäistä epävakautta sekä horjuttaa luottamusta demokraattiseen järjestelmäämme.</p><p>Sosiaalisen median trollitilejä voisi pitää harmittomina, mutta ne ovat kiinteä osa informaatiosodankäyntiä, jolla pyritään vaikuttamaan itsenäisen valtion sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttavan tahon etujen mukaisesti. Yllä mainittujen tilien tarkoituksena on muun muassa heikentää meidän suomalaisten luottamusta omaan päätöksentekojärjestelmäämme sekä Suomen paikkaan lännessä ja Euroopan unionissa.&nbsp;Trolliprofiilien viestejä vastaan voidaan onneksi taistella.</p><p>Koulutus ja sivistys auttavat informaatiovaikuttamisen ja valheellisen tiedon tunnistamisessa. Suomalaisten on kyettävä ajattelemaan kriittisesti ja pohtimaan erilaisten uutisten luotettavuutta lähdekritiikin kautta. Koulutuksen puute ja oppimattomuus ovat otollista maaperää radikalismille ja fanaattisuudelle.</p><p>Maaliskuussa 2017 Foreign Policy -lehti julkaisi artikkelin, &nbsp;jossa käsiteltiin Euroopan maihin kohdistuvaa informaatiovaikuttamista. Suomen osalta FP totesi, että maa on onnistunut todella hyvin torjumaan trollitilien valheellisia viestejä. Yhtenä perusteluna onnistumiselle todettiin laadukas koulutusjärjestelmämme, joka opettaa lapsesta pitäen suhtautumaan kriittisesti annettuihin viesteihin ja kehittämään omaa medialukutaitoa. Lisäksi Suomen asema vähän korruptoituneena maana vaikeutti trollitilien toimintaa.&nbsp;</p><p>Voimme valitettavasti luottaa siihen, että ulkomailta suuntautuva valheellinen ja vääristävä informaatiovaikuttaminen tulee tulevaisuudessa lisääntymään Suomessakin. Ensi vuoden presidentinvaalit ja vuoden 2019 eduskuntavaalit tarjoavat siihen otollisen tilaisuuden. Paras tapa vastata tähän on panostaa ja kehittää koulutusjärjestelmäämme edelleen. Tämä ei tarkoita sitä, että koulun tulisi opettaa kaikki ajattelemaan samalla tavalla, vaan jokaisen suomalaisen tulee pystyä muodostamaan käsityksensä ympäristöstään itse.&nbsp;Terve kritiikki vähentää kärjistynyttä vastakkainasettelua. Mitä yhtenäisempi yhteiskunta, sen vaikeampi siihen on vaikuttaa ulkopuolelta.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Syksyllä 2014 sain Twitterissä seuraajakseni Eduskuntavaalit-nimisen tilin. Ensisilmäyksellä tili vaikutti eduskuntavaaleja varten luodulta keskustelupalstalta, jossa ehdokkaat ja kansalaiset voivat vaihtaa ajatuksiaan ja mielipiteitään. Tiliä lähemmin tutkittuani huomasin kuitenkin nopeasti, että tili toimi Russia Todayn (”RT”) alaisuudessa ja linkitti suoraan Venäjän valtiollisen mediayhtiön ulkomaille suunnattuja uutisia. Kevään 2015 eduskuntavaalien alla oikeusministeriön vaalijohtaja pyysikin Twitteriä poistamaan tilin, koska monet suomalaiset luulivat sitä aidoksi, joskin epäviralliseksi tiedotuskanavaksi.

Eduskuntavaalit-tili on vain yksi esimerkki trolliprofiileista, jotka etenevissä määrin esimerkiksi juutalaisvastaisuutta ja muukalaisvihaa, vähättelevät ”valtamediaa”, kritisoivat ihmisten välistä tasa-arvoa, ruokkivat maanpuolustusvastaisuutta sekä Nato-vihaa. Samaan aikaan monet näistä samoista tileistä ja kanavista yrittävät oikeuttaa Venäjän laittomia toimia Krimillä ja Ukrainassa. Tavoitteena on lisätä vastakkainasettelua, hajaannusta ja vihaa, edistää sisäistä epävakautta sekä horjuttaa luottamusta demokraattiseen järjestelmäämme.

Sosiaalisen median trollitilejä voisi pitää harmittomina, mutta ne ovat kiinteä osa informaatiosodankäyntiä, jolla pyritään vaikuttamaan itsenäisen valtion sisä- ja ulkopolitiikkaan vaikuttavan tahon etujen mukaisesti. Yllä mainittujen tilien tarkoituksena on muun muassa heikentää meidän suomalaisten luottamusta omaan päätöksentekojärjestelmäämme sekä Suomen paikkaan lännessä ja Euroopan unionissa. Trolliprofiilien viestejä vastaan voidaan onneksi taistella.

Koulutus ja sivistys auttavat informaatiovaikuttamisen ja valheellisen tiedon tunnistamisessa. Suomalaisten on kyettävä ajattelemaan kriittisesti ja pohtimaan erilaisten uutisten luotettavuutta lähdekritiikin kautta. Koulutuksen puute ja oppimattomuus ovat otollista maaperää radikalismille ja fanaattisuudelle.

Maaliskuussa 2017 Foreign Policy -lehti julkaisi artikkelin,  jossa käsiteltiin Euroopan maihin kohdistuvaa informaatiovaikuttamista. Suomen osalta FP totesi, että maa on onnistunut todella hyvin torjumaan trollitilien valheellisia viestejä. Yhtenä perusteluna onnistumiselle todettiin laadukas koulutusjärjestelmämme, joka opettaa lapsesta pitäen suhtautumaan kriittisesti annettuihin viesteihin ja kehittämään omaa medialukutaitoa. Lisäksi Suomen asema vähän korruptoituneena maana vaikeutti trollitilien toimintaa. 

Voimme valitettavasti luottaa siihen, että ulkomailta suuntautuva valheellinen ja vääristävä informaatiovaikuttaminen tulee tulevaisuudessa lisääntymään Suomessakin. Ensi vuoden presidentinvaalit ja vuoden 2019 eduskuntavaalit tarjoavat siihen otollisen tilaisuuden. Paras tapa vastata tähän on panostaa ja kehittää koulutusjärjestelmäämme edelleen. Tämä ei tarkoita sitä, että koulun tulisi opettaa kaikki ajattelemaan samalla tavalla, vaan jokaisen suomalaisen tulee pystyä muodostamaan käsityksensä ympäristöstään itse. Terve kritiikki vähentää kärjistynyttä vastakkainasettelua. Mitä yhtenäisempi yhteiskunta, sen vaikeampi siihen on vaikuttaa ulkopuolelta.

]]>
117 http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245938-trolli#comments Kotimaa Informaatiosodankäynti Presidentinvaalit Trollaus Sat, 11 Nov 2017 12:05:48 +0000 Jaana Pelkonen http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/245938-trolli