Raiskausten matemaattinen kaava

On uuvuttavaa lukea blogeja blogien perään raiskauksista, joissa erilaisin matemaattisin kaavoin yritetään todistaa, että jotkut eivät raiskaa tai, että jotkut raiskaavat toisia enemmän. Matematiikka on siitä mukava juttu, että se sattuu vähemmän kuin raiskaus ja sitä voi käyttää kivutta, kun haluaa todistaa mielipiteensä asiassa, johon ei itsellä välttämättä ole minkäänlaista kosketuspintaa.

On hauskaa, että kovin moni on huolestunut (naisen) koskemattomuudesta ja raiskauksista – mutta jos keskustelisimme mieluummin siitä, miten tuomioita saadaan kovemmiksi. Se helpottaisi varmasti enemmän raiskattuja henkilöitä kuin tämä numeroiden pyörittely, jolla ohitetaan räikeästi itse ongelmat. Kovemmat rangaistukset ehkäisisivät varmasti osan raiskauksista.

Tutkimusten mukaan suurin osa raiskauksista jää ilmoittamatta ja yksi suurin syy siihen varmasti on se, etteivät nykyiset tuomiot tunnu uhreista riittävältä turvalta oman häpeän ja kivun rinnalla. Minä olen tästä yksi hyvä esimerkki. Minä vaikenin aikanaan.

Toivoisinkin, että raiskatut uskaltaisivat puhua ääneen useammin, varsinkin näissä keskusteluissa, joissa yksi osapuoli uupuu yleensä aina. Se osapuoli, jolla olisi painavin sana sanottavana. Ihan sama minkä ikäinen tai värinen raiskaaja on. Onko raiskaaja kalju vai lihava. Yhtä pahalta raiskaus uhrista aina tuntuu. Yhtä paljon se tuhoaa raiskatun elämää.

Jospa keskitytään olennaiseen henkilökohtaisen vauhkoamisen sijaan ja vaaditaan rangaistuksia, jotka mahdollisesti ehkäisisivät näitä rikoksia? Opetetaan koskemattomuudesta ja ihmisoikeuksista niitä, jotka eivät vielä paremmasta tiedä. Käytetään se sama energia, joka nyt kuluu riitelyyn siitä, kenen prosenttilaskut meni oikein ja kenen väärin, siihen, että vaaditaan oikeutta niille, joille se kuuluu. 

Kun kääntelen ja pyörittelen faktuaalisia lukuja raiskaustilastoista, eivät prosentit näytä kenellekään osapuolelle hyvältä. Jos hyväksyisimme sen, että kaikki raiskaukset ovat ongelmallisia, ja, että jokainen tekijäryhmä tulee huomioida yhtä ongelmallisena ja etenisimme sen pohjalta – voisimme saada aikaankin jotain oikeasti hyvää tekevää. On hölmöä työntää päätä pensaaseen ja kieltäytyä puhumasta vallitsevista ongelmista sen varjolla, että ollaan muka tasa-arvoisia ja huudetaan "että muutkin tekevät". Suomessa raiskataan todistetusti 1000 kertaa vuodessa liian usein. Todistamatta – vieläkin useammin.

Tämä on minun mielipiteeni.

Tämä on yhden raiskatun mielipide.

Jos se nyt ketään edes oikeasti kiinnostaa.

 

 

JennyGingerRostain

Kansainvälistynyt nainen, joka palattuaan New Yorkista Suomeen huomasi äitimaansa muuttuneen suuntaan, jonka ei kokenut enää edustavan sitä Suomea, jonka taakseen vuosia aiemmin jätti.
Näyttelijä, kirjailija, käsikirjoittaja, valokuvaaja ja ennen kaikkea ihminen.
Vaikuttaja ja ajattelija yksilön tasolla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu