*

JennyRostain Naisen suusta

19 vuotta masennuslääkkeitä ja sitten tuli vapaus

  • Pelkäsin, että jos lopetan lääkityksen, en enää pysty esiintymään näyttelijänä tai olemaan kameran edessä
    Pelkäsin, että jos lopetan lääkityksen, en enää pysty esiintymään näyttelijänä tai olemaan kameran edessä

Neljätoistavuotiaana minulla diagnosoitiin anorexia nervosa – laihuushäiriö ja vakava masennus. Minut sijoitettiin kiireellisenä sairaalahoitoon, jossa minulle aloitettiin SSRI serotoniini- lääkitys.  Painoin tuolloin 39 kiloa. Sain siis ensimmäisen mielialalääkkeeni ennen viittätoista elinvuottani. Tuosta alkoi matka, joka kesti tähän päivään saakka.

Nyt 19 vuotta myöhemmin olen lopettanut vihdoin masennuslääkehoidon. Olen kokeillut lääkkeitä valehtelematta ainakin kahtakymmentä eri laatua näiden vuosien varrella. Ja jos minulta kysytään, auttoivatko lääkkeet minua –vastaukseni on seuraava:

Ennen neljäätoista ikävuotta en ollut itsetuhoinen, sairaalloista laihduttamista lukuun ottamatta. Lääkityksen aloittamisen jälkeen aloin saada raivokohtauksia, joista ensimmäisen muistan saaneeni nuorisopsykiatrisella osastolla Moision mielisairaalassa, ilmoitustaulut osaston seinillä lensivät maahan. Olin aina ollut kiltti tyttö, vaikkakin puhuin mielipiteeni julki, en ollut koskaan aggressiivinen ulkopuolisia kohtaan. Olin aina antanut ensimmäisenä anteeksi ja ollut kohtelias. En koskaan ollut itsetuhoinen siinä määrin, että olisin aiemmin ajautunut ottamaan lääkeyliannostusta tai viiltelemään ranteeni auki. Kaikki tuo alkoi lääkehoidon aloituksen jälkeen.

Painoni nousi ja pääsin kotiin puolenvuoden hoitojakson jälkeen. Lääkitystä minun ei kuitenkaan annettu lopettaa, vaan minulle kerrottiin, että sitä tulee jatkaa vielä pitkään, ehkä jopa aikuisuuteen saakka. Olisi jopa mahdollista, että joutuisin syömään lääkkeitä loppu elämäni, jos aivoni eivät tuottaisi tarpeeksi serotoniinia. Olin aloittanut mielialalääkitykseni juuri 1990- luvun puolivälissä, SSRI-lääkkeiden kulta-aikaan, jolloin lääkärit ylistivät lääkkeiden tehoa, ylistivät niillä sanoilla, jotka lääketehtaat heille olivat opettaneet.

Ymmärrän, että lääkityksellä oli mahdollista tutkimustenkin mukaan auttaa ylläpitämään tervettä kehonpainoa, jonka olin saavuttanut, mutta muuten sen terapeuttista vaikutusta kukaan ei pystynyt perustelemaan ainakaan näkyvien tulosten pohjalta.

Sairaalasta päästyäni minua pompoteltiin lääkkeestä toiseen, psykologilta toiselle – unohtaen täysin, että onnistuakseen terapian tulisi olla psykoterapiaa, eikä näitä ”mitä sinulle tänään kuuluu”- istuntoja, jossa jo alkuvaiheessa ymmärsin olevan mahdollista satuilla mitä vain, sillä minkäänlaista kehityslinjaa eikä suunnitelmallisuutta noissa istunnoissa ollut. Puhuimme usein lääkkeeni vaikutuksesta ja tehosta, sekä mahdollisista uusista lääkkeistä, joita voisin kokeilla.

Noista ajoista on ainakin yksi asia muuttunut. Lääkepaketin pakkausselosteeseen on tänä päivänä ilmestynyt teksti: Masennuslääkkeiden vaikutustapaa ei ymmärretä täysin, mutta vaikutus saattaa johtua aivojen serotoniinipitoisuuksien suurenemisesta. (Efexor Depot, Pfizer, pakkausseloste)

Lääketehtaat ovat ymmärtäneet näiden parinkymmenen vuoden saatossa, että edes he eivät voi kertoa potilaille, miten masennusta hoidetaan. Kaikki perustuu siis uskomukseen, joka ilmaistaan sanoin ” saattaa johtua” tai ”ei ymmärretä täysin”. Siitä huolimatta Suomessa noin yksi kymmenestä syö juurikin serotoniinilääkettä, perusteluna masennuksen hoito.

Masennuslääkkeet ovat kolmanneksi korvatuin lääkeaineryhmä kaikista korvatuista lääkkeistämme. Maksamme kansana lääkeyhtiöille siis verovaroistamme miljardeja joka vuosi, vain, jotta voimme hoitaa uskomusta ”mahdollisesta hyödystä, jota ei ole voitu todistaa”.

Toinen teksti, joka on ilmestynyt pakkausselosteisiin: Kliinisissä tutkimuksissa on todettu, että alle 25-vuotiailla psykiatrisilla aikuispotilailla, jotka saavat masennuslääkettä, on lisääntynyt alttius itsemurhakäyttäytymiseen. Alle 18-vuotiailla potilailla haittavaikutusten, kuten itsemurhayritysten, itsemurha-ajatusten sekä vihamielisyyden (ensisijaisesti aggressiivisuutta, uhmakasta käyttäytymistä ja suuttumusta), riski kasvaa, kun he käyttävät tähän lääkeaineryhmään kuuluvia lääkkeitä. (Seronil, Orion Pharma, pakkausseloste)

Olenko ollut siis osa jotain suurempaa ihmiskoetta? Ihmiskoetta, jonka seuraus oli ainoastaan nämä lisäykset pakkausselosteisiin? Kuinka monta nuorta ihmistä on kuollutkaan itsemurhan vuoksi. Kuinka monta meitä on, jotka ovat yrittäneet itsemurhaa lääkityksen aikana?

Aika kului ja kasvoin, vaikeudet sopeutua yhteiskuntaan lisääntyivät. Olin ennen sairaalaan menoani ollut kympin oppilas, kuuliainen lapsi. Tein edelleen paljon ja osallistuin monella taholla toimintaa, mutta minun oli vaikea keskittyä mihinkään. Kouluarvosanani laskivat. Pian lääkärit keksivät minun ehkä sairastavan kaksisuuntaista mielialahäiriötä, olinhan kovin innokas ja energinen ajoittain, saaden kiukunpuuskia ja taas välillä väsyen, niin, etten kyennyt tekemään omaa osuuttani kotona tai koulussa. Tähänkin oli tietysti lääkitys. Tuo lääkitys sai minut melkein pudottamaan puolet hiuksistani. Sitten se tulkittiin vääräksi ja kohta sanottiin, että olinkin vain normaalisti tuollainen energinen – en siis ollutkaan hullu, en maaninen lainkaan. Ja taas  jatkettiin uudella mielialalääkkeellä, joka lääkärin mukaan ”saattaisi hiukan alussa väsyttää”. Nukahdin istualleni pesäpallo-ottelussa.  En pystynyt kävelemään edes keittiöstä makuuhuoneeseen nukahtamatta matkalla.

Neljä vuotta lääkityksien aloittamisen jälkeen kilpirauhasarvoni olivat alkaneet vierailemaan vajaatoiminnan rajoilla. Kilpirauhaslääkettä lääkärit tähän eivät kuitenkaan halunnet määrätä. He halusivat odottaa, että arvot tippuisivat vielä, vaikkakin oireeni – masennusta, muistihäiriöitä, turvotusta ja alilämpöä myöten olivat selkeitä vajaatoiminnan oireita. Tilannetta hoitamaan määrättiin nyt uusi masennuslääke, joka ”varmasti auttaisi”. Oli tullut uusia ja tehokkaita valmisteita. Kului kuitenkin vielä viisi vuotta, että tehokas lääke löytyisi.

Ja ensimmäistä kertaa 12 vuotta serotoniinia syötyäni sain SNRI- lääkkeen joka auttoi minua piristymään ja olemaan tehokas osa yhteiskuntaa.  Tässä lääkkeessä oli jotain uutta, se oli uuden sukupolven mielialalääke. Se sisälsi jotain, jota ei koskaan ollut aiemmin sisällytetty masennuslääkkeisiin. Siinä oli noradreanaliinin takaisinotonestäjää. Noradreanaliini siis muutti elämäni.  Hetkeksi.

Meni noin vuosi ja kilpirauhasarvoni olivat romahtaneet niin alas, etten kyennyt edes nousemaan sängystä, unohdin arkipäiväisiä sanoja keskustellessani perheeni kanssa, minua hävetti oma tyhmyyteni, uskoin, etten voisi koskaan enää opiskella, koska en kyennyt lukemaan. Makasin sängyssä palellen ja itkien, hiukseni harvenivat. Pelko siitä, että olinkin vain syvästi masentunut, kauhistutti minua. Enkö koskaan olisi ns. normaali ihminen?

Kun otin ensimmäisen kilpirauhaslääkkeeni, elämäni, joka tuntui olleen kuin harmaan sumun keskellä sai värit, kykenin käymään nokkelia, minulle ominaisia keskusteluja ja kehoni lämpö palasi normaaliin, muistin asioita ja jopa hiukseni alkoivat taas kasvaa. Olin kuin herännyt eloon kuolleista.

Vaikka kilpirauhaslääkitys vaikutti minuun niin radikaalisti, eivät lääkärit kokeneet masennuslääkityksen olevan turha. He eivät antaneet arvoa kilpirauhasen ja masennuksen yhteydelle ja suosittelivat minua jatkamaan masennuslääkitystä.  Jatkoin, ehkä pelonkin vuoksi, sillä en halunnut, että juuri saamani uusi alku tuhoutuisi, jos lopettaisin mielialalääkkeeni.

Jatkoin lääkkeen syöntiä miltei näihin päiviin saakka. Nyt 19 vuotta syötyäni serotoniinia oli aika vihdoin uskaltaa lopettaa matka, joka oli jatkunut vain elämän hallinnan menettämisen pelon vuoksi. Pelon, joka muuttui pian peloksi lääkkeen vieroitusoireita kohtaan.

Lääke, jota söin viimeiset vuodet siksi, etten uskaltanut sitä lopettaa vieroitusoireiden takia, oli kuin kääntynyt kehoani vastaan. Lääke, jonka piti olla vaaraton mielialalääke, modernin sukupolven vastaus ongelmiin, jota lääkärit neuvoivat jatkamaan, vaikkakaan en ollut enää masentunut vuosikausiin, oli alkanut aiheuttaa minulle epämääräisiä oireita. Minulle oli alkanut tulemaan hormonaalisia välivuotoja, pääni vapisi kuin Parkinson-potilaalla,  sain raivokohtauksia ja itkukohtauksia ilman varsinaista syytä. Oli nukkumisongelmia, päänsärkyjä, anemiaa, näköhäiriöitä, mustelmia, kuumia aaltoja, yöhikoilua, sydämen rytmihäiriöitä ja itsemurhayrityksiä ilman minkäänlaista ennakkovaroitusta.

Ja sitten päätin uskaltaa. Annostusta laskemalla, hitaasti, kapselit aukomalla ja pieniä muruja syömällä, uskalsin.

Matka tähän hetkeen. Tähän päivään on ollut pitkä ja kivinen. Olen itkenyt monet itkut, kun olen ymmärtänyt, että jos vain, jos joku olisi minua aiemmin neuvonut ja kertonut, että elämän olisi voinut elää ilman masennuslääkkeitä - jos vain olisin saanut kilpirauhaslääkkeen aiemmin – olisin ehkä selvinnyt paljon helpommalla – ja läheiseni olisivat säästyneet huolelta, jota heille olin aiheuttanut. Jos minulle olisi tarjottu psykoterapiaa, edes kerran. Olen tuntenut itseni hyväksikäytetyksi laskiessani vuosia, jotka olen viettänyt lääkkeitä syöden.

Mutta, jossittelu on jo eletyn elämän osalta turhaa.

Tulevaisuuden kannalta olen toiveikas. Minun ei enää ikinä - sanon ikinä - koska olen itselleni luvannut - tarvitse koskea masennuslääkkeisiin. Ainakaan niin kauan, ennen kuin on todistettu lääketieteellisesti, että niistä on hyötyä enemmän  kuin haittaa.

Olin 14-vuotias kun minulle määrättiin ensimmäiset mielialalääkkeet ja nyt 33-vuotiaana söin viimeisen muruni serotoniinia. Olisiko elämäni ollut erilaista, jos en olisi syönyt lääkkeitä ikinä?

Varmasti.

Saan kiittää luojaa, että olen edelleen hengissä, sillä viimeisin kerta teholla oli viedä minut tuonelaan. Onneksi se kaikki on nyt takana. Saan kiittää läheisiäni, että he ovat jaksaneet raivokohtaukseni, jotka ovat olleet kohtuuttomia heitä kohtaan. Saan kiittää ystäviäni, että he ovat sietäneet ajoittaista tunteettomuuttani.

Kaikki ne ihmiset, jotka on koukutettu lääkkeillä tulevat tarvitsemaan apua niistä vieroittautumiseen. Mietinkin; mistä he saavat apua. Yksin, kuten minä vieroitukseni hoidin - se on äärimmäisen vaarallista ja raskasta.  Sitä en soisi kenellekään. A-klinikka ei auta heitä, jotka haluavat vieroittautua omista reseptilääkkeistään - he auttavat vain laittomasti addiktoituneita potilaita ja alkoholisteja. Terveyskeskuslääkäreillä ei riitä resurssit hoitamaan lääkinnällään koukuttamiaan potilaita takaisin normaalien kirjoihin. Onko vastuu siis meillä potilailla, jotka ovat hyväuskoisina ottaneet vastaan lääkkeet, joita meille on parannuksena tarjottu? 

Eviran edustaja nosti kätensä pystyyn, kun asiaa heiltä tiedustelin. Ei ole siis ketään, joka ottaisi varmasti vastuun yhteiskunnallisella taholla.

 

P.S Älkää tulkitko minua lääkevastaisena, tiedän ihmisten saavan joskus apua mielialalääkkeistä. On myös sairauksia, kuten skitsofrenia, jota tulee ehdottomasti lääkitä. Lääkityksellä on kuitenkin aina toinen puoli, kuten meilläkin on kaksi puolta kasvoissamme. Minä kerroin tässä vain oman 19 vuoden kokemukseni. Se on kuitenkin yli puolet elämästäni.

 

PÄIVITYS N. KUUKAUSI LOPETTAMISEN JÄLKEEN 22.4.2015

Puhuttuani juuri luotettavan psykiatrin kanssa tulkitsimme yhdessä, että olen selvinnyt ohi pahimmista vieroitusoireista- siis psyykeen osalta. Nyt ovat enää läsnä lähinnä fyysiset oireet - mm. niistä kuukautishäiriöt, alhainen hemoglobiini, maksantoiminnan muutokset. Aineenvaihduntani palautuu pikkuhijaa normaaliksi, mikä tarkoittaa näin naisnäkökulmasta painon tippumista :) 

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

20Suosittele

20 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (44 kommenttia)

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Näitä omia kokemuksia ei ole julkisuudessa ollut esillä ja arvostan kun joku uskaltaa omilla kasvoillaan puhua tästä arasta aiheesta. On hyvä nähdä muidenkin kuin lääkeyhtiöiden näkökulma. Olet ehkä jo lukenutkin erään toisen US-bloggarin omia kokemuksia ssri-lääkkeistä:

http://toivorissanen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1905...

Olen seurannut näiden lääkkeidenkäyttöä sivusta ja johtopäätökseni on, etteivät ne auta itse ongelmaan, mutta turruttavat jotain sisältä, niin että ihminen kadottaa oman persoonallisuutensa ja jotain sitä, mitä voidaan kutsua omaksi ja ainutkertaiseksi elämäksi.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kiitos viestistä. Koen todellakin velvollisuudekseni näinkin julkisella naamalla kertoa oman tarinani.
Jos totta puhutaan en kyennyt edes lukemaan tuota Rissasen juttua kokonaan, koska se osui kipeästi liian lähelle.

Jos joku tehtävä minulla on, on se kertoa kokemuksistani muille- näin voimme yhdessä auttaa toisiamme.

Hyvää Pääsiäistä sinulle!

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Kiitos samoin! Ja hyvää jatkoa muutoinkin elämään.

Eemu Ketola

Hienoa, että lopulta pääsit eroon noista myrkyistä. Itsellänikin ollut elämässä vaikeita aikoja ja noita samoja yhdisteitä on koetettu suorastaan pakkosyöttää millä nimellä kulloinkin, pari kuukautta kokeilin ja muumioiduin tunneköyhäksi ihmisen kuoreksi joka ei tuntenut enää mitään joten sanoin lopettavani lääkityksen, lukemattomien lääkärikäyntien jälkeen tuli vastaaan lääkäri joka jakoi mielipiteen kyseisistä yhdisteistä, sain ahdistukseeni ja masennukseeni/paniikkihäiriön kaltaisiin oireisiin benzodiazepiineja jotka nykyään tuomitaan melkein joka taholla. Totuus vain on se, että ne auttavat oikeasti ja oikein käytettynä jeesaavat kaikissa edellämainituissa oireissa ja niiden määräämisen esteenä todetaan olevan niiden koukuttavuus, miten se eroaa ssri koukusta? Täyttä paskapuhetta ja lääkeyhtiöiden propagandaa. Ps: JOKAISELLA koulusurmaajalla on ollut ssri lääkitys ja myös German wingssin itsemurhaoilitilla, joten näitä lääkkeitä vain lisää kansalle!!!! Ei h####### mitä SONTAA! IHMISET ÄLKÄÄ ALOITTAKO SSRI LÄÄKITYKSIÄ! Zombiutuminen on ainut lopputulos.

Käyttäjän MikkoAhola kuva
Mikko Ahola

Aku Kopakkala puhui, ja sai sitten potkut Mehiläisestä. Kopakkala on nyt vihreiden ehdokkaana Uudellamaalla. http://akukopakkala.fi/

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hyvä kirjoitus ja varmasti (taas kerran) vaikea pala alan ammattilaisille..

Juututaanko tässäkin fysiologiaan?

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Sen aineettoman ihmiselämän arvoa ja olemusta, tuskineen ja iloineen, johon jokaisella ihmisellä on pyhä ja koskematon oikeus, lääketiede ei ymmärrä, eikä kunnioita. Koska se ei ymmärrä mitä elämä on, se ei osaa antaa mitään vastauksia potilailleen miten elämän vaikeudet kohdataan. Niinpä ongelmat lakaistaan maton alle ja sammutetaan elämä lääkkeillä, vaikka lääkärin ensisijainen päämäärä olisi Hippokrateen valan mukaisesti säilyttää elämä.

Masennuslääkkeitä saatetaan jakaa täysin vastuuttomasti normaaleihin elämän pettymyksiin, sen sijaan että annettaisiin käydä asiat ajan kanssa läpi. Monet jäävät sille tielle.

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Jos oikeasti joku lääkäri määrää lääkkeitä elämän pettymyksiin, hän on idiootti. Tapahtuuko tätä muka oikeasti enemmänkin?

Käyttäjän ElinaVainolainen kuva
Elina Vainikainen

Näissä keskusteluissa mielialalääkkeistä unohtuu usein se, että ihmiset ovat erilaisia. Toisille auttaa toinen lääke, toiselle toinen ja jollekulle ei mikään. Itse söin vuosikaudet SSRI-lääkettä ilman sanottavaa hyötyä (joskaan ei merkittävää haittaakaan) ja kun ne vaihdettiin kuutisen vuotta sitten SNRI:in, alkoi elämä. Noiden lääkkeiden ansiosta olen tätä nykyä öbaut niin hyvinvoiva kuin mitä näillä spekseillä on mahdollista, käyn töissä, harrastan ja olen tässä välissä ehtinyt opiskella uuden ammatinkin.

Toki on totta, että etenkin lievemmissä mielenterveyden ongelmissa lääkkeitä määrätään ehkä turhan helposti. Mutta mun kaltaiset kroonisesti sairaat tarvitsevat usein lääkettä kuin diabeetikko insuliinia voidakseen elää ihmisarvoista elämää. Turha demonisointi ja lääkkeidenkäyttäjien syyllistäminen ei ole reilua.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Hei Elina,
kuten sanoin ei tarkoitukseni ollut "demonisoida" lääkkeiden käyttöä tai syyllistää ketään. Koinhan itsekin syyllisyyttä lääkityksen syömisestä aikanaan, koska yleinen ajatus yhteiskunnassa tuntui olevan, että jos joutuu syömään lääkkeitä, olisi jotenkin heikompi muita. Päinvastoin- me jotka olemme syöneet tai syömme lääkkeitä olemme usein monia ihmisiä herkempiä ja intuitiivisempia kuin muut ja se on meidän ehdoton vahvuus.

MInäkin olin oppinut aikanaan, että käyttäisin lopun elämääni näitä lääkkeitä, koska en silloisen ajatuskuvani mukaan voisi tulla toimeen ilman. Aika kuitenkin muuttui ja minä sen myötä. Minulle löytyi osasyyksi masennukseen kilpirauhanen. Näin ei kuitenkaan kaikilla ole.

Minun kohdallani myös tuo SNRI auttoi pelkkiä SSRI-lääkkeitä HUOMATTAVASTI enemmän.
Olenkin pohtinut ja tutkinutkin asiaa jonkin verran ja miettinyt josko se olisikin se noradreanaliinin takaisinotonestäjä, joka vaikuttaa enemmän ja positiivisemmin kuin tuo pelkkä serotoniini meidän aivoissamme. Kuten sanottua tutkimustulosta ei serotoniinin vaikutuksista ole olemassa- sellaista tutkimustulosta joka varmasti pystyisi sanomaan mikä on totta ja mikä ei. Sen kertovat lääkkeiden pakkausselosteetkin.

Löysinkin yhden masennukseen käytetyn lääkeen, jossa tuota "noradreanaliinia" on ilman "serotoniinia". Mielenkiintoinen fakta sen osalta oli, ettei sitä saa myydä edes Yhdysvalloissa. Eikä Suomessakaan sen myynti ole hurja. Tässäpä voikin olla kysessä taloudelliset seikat. NOh- se on toinen juttu kokonaan.

Joka tapauksessa- me olemme kaikki erilaisia ja meillä kaikilla on eri elämän tilanteet. Sen vuoksi emme voi tuomita toistemme lääkkeiden tarvetta tai käyttöä.

Toivotan sinulle hyvää pääsiäistä. Toivotaan, että aurinko paistaa pian, niin saadaan hiirenkorvat aukeamaan.

-Jenny

Käyttäjän pahis kuva
Samuli Pahalahti

"Turha demonisointi ja lääkkeidenkäyttäjien syyllistäminen ei ole reilua."

Käyttäjien syyllistäminen on usein aika turhaa, mutta sen sijaan lääkeyhtiöitä pitää syyllistää, kun ne markkinoivat monia lääkkeitä täysin perusteettomilla lupauksilla, ja lääkäreitä, kun ottavat huuhaamarkkinoinnin täysin tosissaan eivätkä vuosienkaan jälkeen suostu tunnustamaan virheitään.

Käyttäjän OssiOjutkangas kuva
Ossi Ojutkangas

Hieno kirjoitus! Omakohtaista kokemusta minulla ei ole masennuslääkkeistä. Tunnen toki useampia ihmisiä jotka niitä ovat syöneet. En lähde kyseenalaistamaan sitä, etteikö lääkkeille olisi tarvettakin. Ongelma kuitenkin on, että lääkeyhtiöiden on tehtävä voittoa ja sitähän tulee enemmän jos lääkkeiden kohderyhmää saadaan reippaasti laajennettua. Yhdysvalloissahan medikalisaatio on mennyt paikoin todella pitkälle ja esimerkiksi ujoutta on lääkitty. Se mikä nähdään sairautena ja mikä ei onkin kulttuurisidonnaista. Isäni joskus muisteli 60-luvun nuoruutta ja pohti, että oli silloinkin joskus synkkiä ajatuksia yhdellä jos toisellakin nuorella miehellä. Ratkaisu monella oli kuitenkin liikunnan harrastaminen mikä ainakin vapauttaa oman kehon endorfiineja. Aina on tietysti vakavia kroonisia tapauksia, mutta jos kyse ei ole sellaisesta, kuinka moni aivan tavanomaisesti synkistynyt nuori saa tänä päivänä lääkkeen kouraan? Asiasta tulisi keskustella muutenkin kuin lääketeollisuuden etua ajavalla diskurssilla. Sehän on sairaimmillaan sellainen, ettei masennuslääkkeitä saa arvostella ollenkaan tai muuten suhtautuu masentuneisiin kielteisesti, jopa heitä syrjien. Tuollainen yhden totuuden jyrääminen on kyseenalaista. Lääketieteessä on ennenkin erehdytty ja tehty ylilyöntejä, eikä niistä keskustelemista saa estää määrittelemällä vain tiukat säännöt sille kuinka sitä keskustelua tulisi käydä.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Yksi hyvä aihe on D-vitamiinin saanti. Sen suositusmäärien laskettua KELA on alkanut korvaamaan eniten kolmea eri lääkeryhmää: Sydän - ja verisuonitautien, sekä diabetes- ja psyykelääkkeiden ryhmiä. Kaikkiin näihin edellä mainittujen tarpeisiin vaikuttavat suurelta osin D-vitamiinitasot veressä. Lisäksi esimerkikisi kolesterolilääkkeiden syönti saattaa johtaa diabeteslääkkeen tarpeeseen, josta siitäkin selvittäisiin D-vitamiilisän tarpeellisella nauttimisella. MUTTA tätäkin asiaa ajaa lääketeollisuus.
Arvo Ylppö ymmärsi asiat paremmin aikanaan, tai ei ajatellut rahaa niin, kuten nyt meillä ajatellaan - raha terveyden edellä.

Käyttäjän luomu65 kuva
Eero Mattila

Erinomainen, rohkea teksti, joka pohjautuu vahvasti omiin kokemuksiin.
- Minä en syyttäisi pelkästään lääkeyhtiöitä. Suomessa THL ja lääkärit tosiaan jakelee lääkkeitä turhan herkästi, perehtymättä itse ongelmaan kunnolla. Omat kokemukset perustuu pelkästään fyysisiin vammoihin ja niiden hoitoon.
- Viime viikolla sain diaknoosin kyynärjänteen repeämästä krooninen tenniskyynerpää. Varsinaista hoitoa ei ole ollenkaan - ainoastaan jaetaan kipulääkkeitä. Parantaminen ei ole kannattavaa - koukuttaminen on, siksi lääkäreistä onkin tullut lääkkeen jakelijoita (dealereita).

Mukavaa Pääsiäistä!

Pauli Leinonen

Nivelvaivoihin auttaa hyvin usein inkivääri, auttaisikohan siihen kyynärpään kipuihin? Saa vihannestiskiltä, on epämuotoisen juurikasvin näköinen ja perunan värinen suunnilleen. Sillä on muitakin terveyttä edistäviä vaikutuksia. Kannattaa kokeilla ellet jo ole.

Annina Korhonen

Huh huh! Hienoa, että olet löytänyt apua. Juuri tänä aamuna luin kilppariin liittyen artikkelin, jonka jaan myös tänne. Tsemppiä sinulle myös jatkoon, onnea elämääsi!
http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=vali...

Marja Nätti

Todella rohkea kirjoitus! Kiitos siint että jaat kokemuksesi.
Itselläni on kokemusta yhdestä masennuslääkkeestä, se aloitettiin viime syksynä . Itse olen saanut siintä avun, lisäksi käyn omasta halustani ja omakustanteisesti yksityisellä psykiatrilla aika ajoin juttelemassa.
Olen itsekkin miettinyt tuota kilpirauhasen vajaatoimintaa juuri palelun,väsymyksen,masennuksen, muistamisen ym oireiden johdosta... mutta mikä siinä on ettei lääkärit meinaa niihin kokeisiin laittaa?? Varsinkin sitä tsh-4 arvoa eivät laita listalle, laittavat useimmiten (ainankin omalla kohdalla) vain sen tsh arvon...
Miten hankalasti sinä pääsit sinne kilppari testeihin?

Iloista loppuelämää sinulle - ja nauti siintä <3

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kilpirauhasarvot ovat isomysteeri tässä maassa, niiden raja-arvot ovat omuita maita korkeammalla. Lääkärien olisi niin helpp määrätä nuo testit, kun hinnaltaan eivät ole hurjat. Sama on d-vitamiinin pituoisuuden kanssa verestä.

S-T4V kertoo lääkäreille heidän mielestään ehkä liian tarkkaa tietoa - nimenomaan raja-arvoilla olevien tapauksessa- ja tässä tilanteessa lääkärit joutuvat pohtimaan ja keskustelemaan potilaan kanssa yleensä "miksi ei aloita lääkehoitoa, kun ollaan raja-arvoilla". Tosiasiassa tuo arvo on ainoa, joka todella voi kerota kilpirauhasen toimivan tai sitten ei.
(Lainaus Terveyskirjastosta: Lyhenteessä T4V kirjain T tarkoittaa tyroksiinia. Numero 4 viittaa siihen, että tyroksiinimolekyylissä on neljä jodimolekyyliä. V tulee sanasta "vapaa". Suurin osa tyroksiinista kiertää veressä proteiiniin (kantajavalkuaisaineeseen) sitoutuneena, vain pieni osa on vapaana. Ainoastaan vapaa tyroksiini pystyy hoitamaan hormonin tehtäviä. Mittaamalla vapaata tyroksiinia saadaan kuva toimivan hormonin määrästä.)

Oma äitini oli myös raja-arvoilla kymmenen vuotta ellei kauemmin ja sai nyt tuttavalääkäriltä kokeiluun lääkkeet. Ensimmäistä kertaa koko elämässäni keskustelin äitini kanssa 20 minuuttia puhelimessa- aiemmin puhelut olivat olleet 2 minuuttia jos sitäkään. Se hyvänä esimerkkinä siitä, miten maailma muuttuu.

Ihmisellä on Suomessa perusoikeus saada tietää kilpirauhasarvonsa, jos epäilee niiden olevan jotenkin epänormaalit. Kilpirauhanen voi saiastuttaa muita elimiä, jos ei toimi kunnolla.

Yksi vaihtoehto on mennä yksityiselle. S-T4V maksaa rapiat 60 euroa Mehiläisessä. S-TSH 50 e. Siihen toki tarvitsee lääkärin määryksen. minä menisin terveyskeskukseen ja vaatimalla vaatisin testejä vedoten pelkoon sairaudesta ja kaikkiin oireisiin. Lääkäri ei eettisistä syistä ainakaan voi kieltäytyä.

Ville Lainio

ilen ilmeisesti se erilainen ihminen. Oireeni (itsemurha ajatukset ja ahdistus) alkoivat kaverin itsemurhasta. Kävin kolme vuotta psykoterapiaa, johon sisältyi mm. Bentsot, näiden käyttö kesti muutaman päivän koska tänä aikana en uskaltanut nousta edes sängystä kun pelkäsin vahingoittavani itseäni. Sitten Terapeutti otti puheeksi SSRI lääkkeet. Olen käytänyt niitä nyt viidettä vuotta josta kaksi terapia hoitojeni aikana. Itselle lääkkeet ovat vaikuttaneet juuri niinkuin terapeutti ja lääkäri kertoivat. Aluksi pari viikkoa oli aika hurlumheitä mut se liittyi vain lääkityksen aloitukseen. Terapian lopussa alotin terapeutin vinkistä meditoimaan, jota teen edelleen Taiji harrastuksen ohella. Siinä mielessä olen samaa mieltä että pelkillä lääkkeillä ei psykkisiä sairauksia hoideta.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Sepä siinä onkin, jos hoidetaan ilman terapiaa - lääkkeet itsessään vaimentavat vain pois jonkun, jota ei sovi painaa piiloon. Hyvä, että sinulla on ollut toimiva yhdistelmä kaikkia apukeinoja. Taiji kuullostaa mielenkiintoiselta. MInulla toimii Bikram jooga.

Käyttäjän topira kuva
Topi Rantakivi

Hieno teksti ja kiitos kun tuot tarinasi meille lukijoille.

Minä olen jo muutamia vuosia sitten luettuani artikkelin, joka kertoi ihmisten popsivan lääkkeitä turhaan ja että lääkkeet pitää ottaa vain, jos on oikeasti pakko. Siinä samaisessa artikkelissa kerrottiin, että lääkkeet voivat koukuttaa ja irtipääseminen voi olla vaikeaa.

Siksi olen järkevästi tehnyt, että lääkettä esimerkiksi särkyyn on otettava vain silloin kivun ollessa liian suuri. Pieniä sairauksia tai kipuja vastaan en ota lainkaan.

Minusta se on tyrmistyttävää, jos lääketeollisuus käyttää ihmisiä koekaniineina ja pelottelevat ihmisiä perusteettomasti ottamaan aineita kehoon vain rahan takia.

Käyttäjän perttupulkkinen kuva
Perttu Pulkkinen

Jenny! Iltalehti näyttäisi lainaavan kappaletolkulla blogiasi. Ovatko he mahdollisesti syyllistyneet tekijänoikeusrikkomukseen, vai ovatko blogit täysin vapaata riistaa. Tai onko se sinulle ok, että lainaavat?

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015040419468687_vi...

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Iltalehti kirjoittaa tästä blogista- siitä mitä olen täällä kirjoittanut. Se on minulle ihan ok.
Julkisena henkilönä olen ns. "vapaata riistaa" joka tapauksessa. Se mitä sanon tai teen julisesti on "julkista käyttötavaraa". Se kuulostaa aika hurjalta, mutta niin se on.
Usein kyllä lainaavat blogeja, mutta muistavat toki kertoa mistä jutut ovat peräisin.
Tämä on ihan hyvä juttu. Tärkeä viesti menee eteenpäin.

Kiitos kuitenkin huomiosta :)
ja Hyvää pääsiäistä sinulle!

Hanna Kallio

Todella rohkea ja hyvä teksti aiheesta !
Hyvä juttu että nykyään näitä tuodaan esille !
Täällä juuri itse pyristelen irti yksin ilman tukea ssri-lääkkeestä 12 vuotta lääkkeitä käyttäneenä.
Suoraan sanoen tämä on ollut yhtä helvettiä kaikkine vieroitusoireineen.

Olen edelleen vaikeasti masentunut mutta lääkkeet eivät ole koskaan siihen auttaneet mitenkään joten olen päättänyt pyrkiä kaikista lääkkeistä eroon. En kuitenkaan ole psykoottinen eikä minulla ole sairautta joka vaatisi elinikäistä lääkitystä. Masennukseni on lääkeresistentti joten turhaan niitä syön kun ne tuo minulle vain lukemattomasti sivuoireita ja turruttavat tunteita, lisäksi muutama lääke selkeästi toi oireistooni jatkuvia itsemurhayrityksiä, tuhoavaa käytöstä ja jopa aggressiivisuutta.

Itse teen lääkkeen alasajon ihan yksin (kuitenkin vuosien kokemuksella lääkkeiden säätämisestä ja onneksi googlesta saa paljon apua) koska lääkäriäni ei saa kiinni ja tietäähän sen lääkärin yleisen kannan näihin, joten näin parhaaksi etten edes mainitse tästä lääkärille.

Kiitos sinulle että kirjoitit tästä ja kaikkea hyvää elämääsi ! Voimia !

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Hei ja kiitos, että kirjoitit.
Tukeudu kaikkiin mahdollisiin ystäviisi ja läheisiin. MInä lisäsin todella reilusti D-vitamiinia - puhun Suomen rajoissa todella isoista määristä. Kaikki mahdolliset hermostovitamiinit on hyvä ottaa isoina annoksina vieroitusvaiheeseen mukaan.
Todellakin tuo netti oli minulla myös tukena löysin itseasiassa foorumin Yhdysvalloista, joka oli keskittynyt nimenomaan elämään näiden lääkkeiden jälkeen ja antoi vinkkejä juuri noista vitamiinista yms.

Sitä tuntee olevansa kuitenkin aika yksin tässä maassa tuon vieroitusasian kanssa. Hitaaaaaaasti tulee lopulta hyvää.
Onhan sinun kilpirauhasesi tutkittu?

Hyvää ja rauhallista pääsiäistä sinulle Hanna :)

Hanna Kallio

On tutkittu kilpirauhaset moneen otteeseen.
Itseasiassa minä lopetin seinää nuo lääkkeet, tiedän, ei pitäisi. Mutta kokemukseni aikanaan Efexoria lopettaessa oli se että hidas lopettaminen takasi vaan pitemmät vieroitusoireet.
Nyt alkaa vähän fyysiset oireet helpottaa, tunnemyrsky on aika valtavaa vielä ja tottakai se on kun on vuosia ollut siellä lääkesumussa. Aidot tunteet tulevat hyvässä ja pahassa. Olen itkenyt päivittäin mutta myös kokenut pitkästä aikaa hetkellisiä hyvän olon tunteita.
Tässä menee vielä aikaa ennenkuin tietää ne todelliset muutokset, nyt vasta mennään tässä vieroitusoirevaiheessa.
Jouduin yhtenä päivänä käydä päivystyksestä hakemassa beetasalpaajia rauhoittamaan sydämenrytmiä, verenpaineet oli myös korkealla. Siitäkin jo mietin mitä nämä lääkkeet oikein sisältävät.
Minä syön päivittäin vitamiineja ja omegaa, niiden lisäksi vielä ruusujuurta.

Hyvää pääsisäistä sullekin :)

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain Vastaus kommenttiin #26

Olet valtavan rohkea nainen!
MInulla meni myös taju yhtenä päivänä lopettamisen jälkeen. Sydän löi minuutissa tasaisesti 130. Itse tyydyin itkemään miehelleni, etten suostu menemään lääkäriin, kun pelkäsin, että ne työntävät siellä vain takaisin samat vanhat lääkkeet. Mutta siitäkin selvittiin levolla.

Hanna Kallio Vastaus kommenttiin #27

Mulla oli just täysin sama pelko lääkäriin mennessä, muistissa oli parin vuoden takainen kokemus kun menin päivystykseen ajatuksella "Ensimmäistä kertaa tulen tänne niin etten halua kuolla mutta pelkään kuolevani" ja sieltä sitten lähetettiin psykiatrille joka käski aloittamaan saman lääkkeen uudestaan.
Mutta nyt oli hyvä käynti, ei sanottu että aloita uudestaan, minut otettiin vastaan ihmisenä eikä pelkkänä mt-potilaana niinkuin yleensä kun menee jostain asiasta lääkäriin. Sain hoitoa oireisiin ja lähdin tyytyväisenä sieltä kerrankin.

Tässä on hyvä pointti aiheeseen; "Lopetus- ja vieroitusoireiden suurin ongelma on, että ne vaikeuttavat tai estävät muuten tarpeettomaksi käyneen lääkityksen lopettamista. Lääkkeitä käyttänyt henkilö voi tulkita heti lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen ilmenevät oireet osoitukseksi jatkuvan lääkkeen käytön tarpeellisuudesta tai uudelleen alkavasta masennuksesta." (Lähde; terveyskirjasto.fi)

Lääkärit ei tuota tunnu ottavan huomioon, vai liittyykö se siihen että he lääkeyhtiöiden talutusnuorassa eivät voi siihen uskoa. Koska täysin tottahan se on.
Vieroitusoireet (inhoan kun lääkärit puhuvat lopetusoireista, täyttä vieroitusta tämä on !) kestävät aikansa ja pitää antaa keholle ja mielelle aikaa, muutamasta viikosta ilman lääkkeitä ei voi vetää mitään johtopäätöksiä. Uskon että hitaasti lopettaessa on se suuri ongelma että heti tulkitaan lääkeannoksen lasku sairauden pahenemiseksi.
Siksi itse halusin lopettaa tämän seinään vaikka kaikki siitä varoittelevat, tutkin asiaa googlettamalla ja itseasiassa tämän lääkkeen kohdalla missään ei mainita sen olevan hengenvaarallista. Eri asia on esim. Litium.

Käyttäjän AkuKopakkala kuva
Aku Kopakkala

Kiitos Jenny, tärkeä kirjoitus. Meitä on joukko ihmisiä, jotka pyrkii saamaan käyntiin näitä vieroitusryhmiä. Vertausryhmä tukea ja asiantuntija=apua yhdistäen. Tiedät asiasta hyvin paljon. Jos haluat tulla mukaan, niin mainitse. Kirjoitin blogin: piilotettu kansansairaus: SSRI riippuvuus.

http://akukopakkala.puheenvuoro.uusisuomi.fi/18926...

Tiina Roininen

Kiitos tästä :) ... melkein itku tuli, itsellä (ja niin monella muulla) samankailtainen polku takana. Masennusta on diagnosoitu ja lääkkeitä siihen annettu jos jonkinlaisia. Sitten mietitty kaksisuuntaista,mutta kun puuttui se mania. No,onneksi sitten keksittiin epävakaa persoonallisuus,joka selittääkin kaiken. Ja vaikka kaikki nämä vuodet on kilpirauhasarvot keikkuneet siellä alarajalla,taustalla on vankka sukurasite ja oireita ollut jos vaikka mitä,niin siihen ei ole kukaan tarjonnut apua. Ei ennenkuin olo romahti niistä autuaaksi tekevistä päälääkkeistä huolimatta (joiden piti tällainen romahtelu estää), puhkesi toinen hormonaalinen sairaus ja tämän myötä (kun ainoa apu,mitä meinasin saada, oli lisää päälääkkeitä) aloin itse tutkia asioita ja tajusin, mistä kaikki on johtunut ja lopulta sitten todettiin jo terveyskeskuksessakin,että onhan ne arvot sulla aika huonot olleet jo pitkään ! No, onneksi jaksoin taistella, enkä suostunut niihin hienoihin elämän pelastaviin ssri-lääkkeisiin, nimittäin tutkimusten edetessä serotoniini-tasonikin tutkittiin ja se oli YLI viitteiden, johon lääkäri totesi,että kyllä kohta olisitkin mielisairaalassa,jos aletaan tätä vielä lääkitä ssri:llä... Että näin mulla, nyt on kilpirauhaslääkitys ja toinen lääkitys aldosteronin liikatuottoon ja pikkuhiljaa, askel kerrallaan,mennään eteenpäin. Lisäski sain vihdoin lähetteen siihen psykoterapiaa,joka taatusti tulee tarpeeseen, jotta pääsee työstämään esimerkiksi tätä,että vika on ollutkin koko ajan hormoneissa,eikä siellä korvien välissä.

Edrees Dehqanzada

Mahtava homma kun lopetit, lääkkeiden syömistä. Olen aina ollu sitä mieltä mielialan sairauksia voi parantaa näytämällä / opettamaan potilaille arvosta itseään ja rakastamaan itseään ennen kuin huijataan heitä lääkkeillä joiden tarkka toiminta ei tiedetä. Koska jos ihminen ei oppi rakastamaan itseään ja arvosta oman elämäänsä niin, hän ei ymmärtää myös miten sen jakaa muille ihmisille. Kukaan ei voi auttaa jotakuta ellei hän itse halua niin. Toivottavasti monet näkisivät sinua kuin idolinsa ja aloittaa seurata sinua.

Jaana Kruth

Kiitos Jenny tästä kirjoituksesta. Tyttäreni kuoli itsemurhaan 2013. Mielestäni hänellä oli kilpirauhasoireita, mutta Turun YTHS:n lääkäri ei ollut otattanut yhtään labraa vaan oli määrännyt SSRI-masennuslääkettä.

Olin aivan järkyttynyt, kun löysin kuoleman jälkeen lääkkeet hänen tavaroistaan ja luin sivuvaikutukset. Hänellä oli kuolleesssa veressään nikotiinin ja kofeiinin lisäksi ainostaa tätä lääkettä lääkärin määrämä määrä.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Hei Jaana,
et tiedäkään kuinka pahoillani olen sinun ja sinun tyttäresi puolesta. Voisit olla hyvin oma äitini.
Kiitos, että kirjotit ja kerroit tarinasi.

Meidän tehtävämme, jotka olemme selvinneet hengissä, tai jotka olemme läheisiä, on kertoa tätä sanomaa eteenpäin. Herättää puhetta ja kysymyksiä onko kilpirauhasen koelääkitseminen vaarallisempaa kuin SSRI-kokeilut. Liian monia nuoria on menetetty - ja minkä vuoksi- koska säästetään laboratoriomaksuissa? Kilpirauhaslääke maksaa reilun 5e pullo per 100 kpl. Siitä riittä kolmeksi - 6 kuukaudeksi potilaalle lääkitystä. Se ei ole valtava rasite edes KELA-korvausten osalta yhteiskunnalle. Eikä lääke aiheuta työpoissaoloja tai vaadi sairaslomaa toipilasaikoineen. Eikä varsinkaan itsemurhataipuisuutta.

Toivotan sinulle keväistä Pääsiäistä ja kesän odotusta.

Lämmöllä,

Jenny

Jaana Kruth

Kiitos. Ja kiitos siitä, että tuotte julkisuuteen tämän tärkeän asian. Tyttäreni oli juuri täyttänyt 25v.

Milla Pystynen

Kiitos hyvästä kirjoituksesta, hyvä että se herättää keskustelua somessa ja muualla!
On arkipäivää että lääkitys määrätään helpoksi laastariksi, ennemmin kuin tutkitaan mitä potilas pitkällä tähtäimellä tarvitsisi: pysyvää lääkitystä, terapiaa vai muita hoitomuotoja. Kun sairauden oireet kuitataan lääkekokeiluilla, todelliset syyt saattavat liian usein jäädä löytymättä ja hoitamatta.
Liekö syynä terveydenhuollon resurssit, jokin muu säästösyy tai yleinen asenneilmapiiri.

Hyvä että tuot asiaa esille noin avoimesti! :)
Toivottavasti keskustelu tavoittaa ne ihmiset, joilla on valtaa vaikuttaa asioihin.

Jussi Mononen

Jenny,

hyvä kirjoitus. On ensinnäkin hienoa, että elämäsi on nyt parempaa. Se on oikeastaan kaikki kaikessa. Toisekseen on myös tärkeää kirjoittaa sopimattoman lääkityksen vaaroista ja haitoista. Toivon kuitenkin hartaasti, että ihmiset jaksavat lukea myös viimeisen PS-kappaleen.

Psyykenlääkkeisiin liittyy lähes aina sivuvaikutuksia. Joskus ne eivät auta, joskus ne pahetavat tilaa. Joskus ne myös auttavat. Masennuksen ja muiden mielialahäiriöiden synty- ja vaikutusmekanismeja tunnetaan niin huonosti, että niiden hoitaminen on myös usein kivikautisella tasolla.

Itse olen syönyt SSRI-lääkkeitä 9 vuotta ja ne ovat todennäköisesti pelastaneet henkeni ja vähitellen palauttaneet työkykyni. Sivuvaikutuksetkin ovat olleet melko vähäisiä. Minä olen onnekas.

Yksi SSRI-polemiikissa usein unohdettu tekijä on lääkäreiden vaihteleva ammattitaito (ja uskoakseni) kiinnostus potilaita kohtaan. Minua on hoitanut neljä psykiatria, joista ensimmäinen oli suu vaahdossa hössöttävä yliempaattinen pelle. Hän ei ottanut kuuleviin korviinsa, kun kerroin, että ongelmieni taustalla ei ollut vaikea lapsuus. Sellainen täytyi kehittää vaikka väkisin. Toinen oli farmakokraatti: lääkeannosta ja lääkkeitä piti jatkuvasti säätää, vaikka peruslääkistys piti minut varsin hyvin kaidalla tiellä. Kolmas nauroi, kun koetin kyseenalaistaa diagnoosini -- mitäpä minä itsestäni oisin ymmärtänyt. Nyt olen käynyt viidettä vuotta psykiatrilla, joka keskustelee vointini ja mielialojeni syistä, miettii kanssani elämänhallintaa ja jonka kanssa voin keskustella tasavertaisesti mm. lääkitykseni jatkamisesta tai lopettamisesta.

Nykyisen, minua täysjärkisenä ihmisenä hoitavan lääkärin ja minulle sopivan lääkityksen yhdistelmä on tuonut minut vajaan 2 vuoden sairauslomalta yhä eneneävssä määrin kohti tasapainoista ja onnellista ihmistä. Toivon, että matka jatkuu edelleen.

Minun onneni on se, että minulla on ollut varaa käydä yksityisessä hoidossa ja olen voinut (ja jaksanut) tarvittaessa vaihtaa lääkäriä ja etsiä se minulle sopiva auttaja.

Nita Ruuska

Itse olen ollut 10-vuotias syötyäni ensimmäisen kerran cipramilia,silloin kävelin lääkkeen takia päin seinää, ja lääkitys lopetettiin. vuosien varrella kokeiltiin sertralinit, efexorit, seronilit, yms. Mistään ei ollut mitään hyötyä. Olin vuosia ilman, kunnes viimevuonna taas kokeiltiin uudestaan sertralinia.. Vaikutukset olivat kamalia. Suuret pupillit, kamala rauhattomuus, heräsin öisin lihasnykinään, näitä ei siis silloin lapsena/teininä ollut, vaan jostain syystä aivoni eivät enää hyväksyneet ssri-lääkkeitä. Olen siis ollut ilman niitä. En tiedä onko näillä lääkkeillä yhteyttä kilpirauhasen autoimmuunitulehdukseen, joka minulle tuli, ja sen jälkeen kilpirauhanen on toiminut välillä vajaalla, välillä normaalisti, thyroxinia ei minulle siis siitä huolimatta määrätty, vaikka tsh oli tuossa viime vuoden lopulla 6.1

Kaarina Piipponen

Yritin kommentoida siihen (Haluaisitko olla päivän ajan julkkis?) blogikirjoitukseesi, muttei se ei onnistunut. Joten kommentoin tähän.

Se oli koskettava kirjoitus kuten tämäkin. Monilla suomalaisilla on näitä samoja ongelmia, mutta jos on julkkis niin varmaan sensaatiolehdet ottavat heitä silmätikuksi saadakseen ememmän lukijoita ja menekkiä lehdilleen.

Näistä huuteluista minulle tuli mieleen Jeesuksen sanat: "Joka teistä on synnitön ottakoon ensimmäisen kiven". Sitten Jeesus alkoi kirjoittamaan heikkaan ja monet raamatun tutkivat ovat arvelleet, että Hän kirjoitti näiden kivittäjien syntejä ja jokainen heistä pudotti kiven maahan ja he lähtivät pois.

Jesus Christ - Let He Who Is Without Sin Cast The First Stone

https://www.youtube.com/watch?v=BuMkKKuFB2w

Tämä kirja oli todella koskettava:

http://www.adlibris.com/fi/kirja/lauri-9789526762104

ja myös tämä:

http://www.kristillinenkirjakauppa.fi/index.php?si...

Tässä on rohkaisevia lauluja:

https://www.youtube.com/watch?v=SPOPK_MvaaY

https://www.youtube.com/watch?v=SuGtzbCWttI

https://www.youtube.com/watch?v=SuGtzbCWttI

Nina Tiihonen

Et ole ainut itse taistelin monta vuotta sitten minun pikku veljen puolesta . lääkäri lopulta sano että tutkii veljeni kilpirauhas arvot jotta saa minut hiljaiseksi mutta hänellä olikin jo paljon miinuksilla mutta paljon masenus lääkeitä sitä ennen. . Lääkärit ei vaivaudu tukii kilpirauhas ja masenuksen suhteita koska kilpirauhas lääke on halpa. meliala lääkeistä saa paljon enempi rahaa. lääketehtaat. Kilpirauhas juttut on hyvin vähän tutkittu suomessa . on vain muutama lääkäri joka todella tietää missä kilpirauhasen vajaa toiminassa on kyse ja mitä ongelmia se tuo. ikävä kyllä raha puhuu ja tiedotmuus.

Käyttäjän ToivoRissanen kuva
Toivo Tapio Rissanen

Hei, luin tekstisi vasta äskettäin. Siitä tulee mieleen niin paljon, ettei ole mahdollista kirjoittaa kaikkea.

Minulla on nyt neljäs päivä ilman Efexor/venlafaksiinia. Lääkärin ohjeen mukaan syön samalla mirtatsapiinia. Selvästi jotain tapahtuu sisälläni fyysisesti ja henkisesti. Fyysisiä tuntemuksia en osaa kuvailla muuten kuin sanoa niiden ilmenevän sähkökatkoksina, sähköiskuina, lihassätkyinä ja välähdyksinä kaikkialla jalkapohjista pääkoppaan saakka.

Tyyneys ja surumielisyys on vallannut mieleni, aika on jotenkin hidastunut. Olen käynyt viimeiset kahdeksan tai yhdeksän vuotta ylikierroksilla.

-Tapio

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kiitos, että kirjoitit minulle! Se merkitsee paljon.
Voi kun voisimme päästä tästä taakasta helpommin irti- se olisi taivaan lahja.
Minä lopetin omat lääkkeeni 25.3- se oli ensimmäinen päivä ilman. Tämä on varmasti ollut elämäni raskainta aikaa.
Valehtelematta. Eikä kukaan ympärilläni ole voinut todella ymmärtää mitä käyn läpi- en edes itse aina.

Vaikka apua on olemassa, on olo yksinäinen, niin kummallinen maailma ympärillä nyt on.
Siitä on kauan, kun olin todella näin läsnä. 20 vuotta.

Ehkä me annamme toivoa muille, ja jaksamme näin täällä - kirjoittamalla -tällä tavalla yhdessä.

Voimaa ja rutistus!

-Jenny

Marjaana Kiiski

Mitä lääkettä söit?

Itse olin joskus paroksetiinilääkityksellä. Kauppanimellä seroxat. Kyseinen lääke lisäsi mm. agressiivisuutta, itsetuhoisuutta. Lapsille, teineille, tuota lääkettä ei edes saa antaa.

Vaarallista myrkkyä. Kun lopetin lääkkeen, päässä flippasi yhden päivän ajan
. Itsemurha mielessä ja lopulta päädyin Tayssiin.

Lääkeyhtiostä ei saanut vastauksia kysymyksiini. Nyt kuitenkin hyvä olla, muutta toiv hoitohenkilökunta olisi valintuneimpia.

Reijo Jokela

"Olin 14-vuotias kun minulle määrättiin ensimmäiset mielialalääkkeet ja nyt 33-vuotiaana söin viimeisen muruni serotoniinia".
Eivät nuo lääkkeet sisällä serotoniinia.

Pasi Lehto

Ei välttämättä reflat ole vielä ohi. Kyllä puhun refloista. Siis vieroitusoireista. Olen ollut katkolla ihmisen kaltaisena olentona ja nähnyt ihmisen kaltaisia olentoja siellä.
Kaikki, siis kaikki sanovat, että Venlafaxin on paskempi lopettaa, kuin: Lyrica, Heroiini, Bentsot.
Nauroin, kun lopetin oman 225 mg:n annostuksen nopeasti. Meni 2-3 viikkoa. Sitten vasta iskivät REFLAT! Siis ei mikään sitä ennen koettu ollut, ollut yhtä kauheaa... Toivottavasti oikeasti olet nyt jo oikeasti päässyt irti...

Toimituksen poiminnat