*

JennyRostain Naisen suusta

Tavallinen alkoholisti vai tavallinen ihminen

  • Kuva ei kerro kaikkea. Alkoholisti ei ehkä ole alkoholisti ulospäin.
    Kuva ei kerro kaikkea. Alkoholisti ei ehkä ole alkoholisti ulospäin.

Muistellaan kuinka join:

Maanantaina menen töiden jälkeen ystäväni työpaikalle ravintolaan: 

Otan lasillisen viiniä. Menen kotiin ja juon ehkä kaksi lisää samalla kun siivoan ja laitan ruokaa.

Tiistaina minulla on myöhään koulua ja menen kotiin myöhään, juon loput viinipullosta kirjoittaessani käsikirjoitusta.

Keskiviikkona menen heti aamusta salille ja päätän syödä loppuviikon mahdollisimman terveellisesti, sillä vatsani reistailee. Illalla en juo viiniä, vaan keskityn huolestuneena vatsaoireista googlaamiseen.

Tostaina on ensi-ilta ja käymme ennen elokuvaa drinkeillä ystävieni kanssa. Sen jälkeen on cocktailtilaisuus ja juon lasillisen shampanjaa ja kaksi reilua viinilasillista. 

Perjantaina aamupäivästä menen bikram (hot-jooga) tunnille ja hikoilen orastavan päänsäryn pois. Harjoittelen roolia varten vuorosanojani ja illemmalla käymme työparini kanssa kohtausta läpi. Kun työpari lähtee teen puolisolleni ruokaa ja syömme. Kaadan Riedelin (70 cl) punaviinilasiin reilun annoksen viiniä. Puolisoni mentyä nukkumaan uskaltaudun hakemaan viiniä lisää.

Lauantaina menemme puolisoni sukulaisen kihlajaisiin ja juon pieniä määriä viiniä useita annoksia läpi pitkän päivän.

Sunnuntaina menen heti aamusta bikramiin, jään toisellekin tunnille. Hikoilu puhdistaa mielestäni kehoani. Illalla en juo mitään, sen sijaan annan itselleni luvan syödä karkkia.

 

Olinko addiktoitunut alkoholiin? Kemiallisesti vielä noin kaksi vuotta sitten, mutta itse suurempi addiktioni alkoholin suhteen kohdistui rentoutumisen tunteeseen, tunteeseen, jota mikään muu aine tai tekeminen ei elämässä tuonut minulle. Kaipaan tuota tunnetta vieläkin- mikä sen ihanampaa kuin nostaa jalat sohvapöydälle ja nojautua taakse päin ja kokea tuon lihasten ja ajatusten vapautumisen kokonaisvaltaisen aallon virtaavan läpi kehoni? Vaikka kuinka olen yrittänyt, en ole vielä reilun parin vuoden etsinnällä löytänyt mitään keinoa korvaamaan tuota kadotettua tunnetta.

 

Muistan kuinka lapsena leikimme aikuisia, meillä oli joko valkoviiniä tai punaviiniä- punaviini oli suosikkini, se oli Juissi-mehua, tylsän veden ollessa valkoviiniä. Olin pyöreä lapsi, himoitsin sokeria. Tuolloin viini oli jonkinlainen portti ihmeelliseen aikuisuuteen, se oli jotain mystistä ja ihmeellistä. Enemmän tilanteessa minua kuitenkin kiehtoi Juissi-mehu. Olin lihava lapsi ja söin suruun,  paikkasin kipua sokerilla ja muulla ruoalla. Sokeri antoi hetken tunteen euforiasta ja sitten se katosi puff. Ja kohta täytyi saada lisää sokeria. Kulutin lapsena aikaa siihen, että suunnittelin milloin ja missä söisin seuraavan kerran karkkia, jäätelöä, kakkua, keksejä. Ihan samoin kulutin myöhemmin aikaa juomisen aikatauluttamiseen ja seuraavan lasillisen suunnitteluun.

 

Isäni oli lapsuudessani juova alkoholisti. Oli toki väistämätöntä, että jouduin rakentamaan suhteeni alkoholiin jo varhain. Tuolloin lapsena vannoin, etten koskaan joisi viinaa, en kaljaa, en edes viiniä.  Toisin kuitenkin kävi. Jo neljätoista vuotiaana join ensimmäiset humalat. Muistan sen lasillisen isoveljeni ylioppilasshampanjasta, kun tuntui, että maailman pehmeys syleili minua ja saatoin miltei liitää maan pinnalla. Siitä alkoi rakkaussuhteeni aineeseen, jonka nurjan puolen olin jo nähnyt edessäni isäni hahmossa, mutta jonka nurjan puolen joutuisin vielä kohtaamaan omakohtaisesti juomalla, jotta näkisin sen myös peilissä, omana peilikuvanani. 

 

Kotonani käytettiin sanaa "tuurijuoppo" kuvaamaan isäni alkoholismia. Se teki siitä joten siedettävän ja anteeksiannettavan, hänhän teki välillä töitä, vain tämä tuurijuoppouden heikko piirre hänessä sai ajoittaisen retkahtamisen aikaan. Kukaan ei puhunut hänelle avun hankkimisesta, ei ainakaan minun kuulteni. Hänen juomisensa ei näet juurikaan eronnut naapurien isien ryyppäämisistä. Vain minun isäni karkasi baariin ja katosi viikoksi. Vain minun isäni katkaisia jalkansa kännissä, joka ajoi perheyrityksen sairasloman aikana konkurssiin, vain minun isäni piilotti pulloja pannuhuoneeseen, vain minun isäni oli isä, joka ei osannut yhtäaikaa juoda paljon ja käyttäytyä normaalin ihmisen lailla. Naapurin isät käyttivät alkoholia vähintään yhtä paljon kuin isäni, he myös käyttäytyivät vähintäänkin yhtä huonosti kuin isäni humalassa, mutta ainoastaan isäni juoppoputkien venähtäminen erotti minun isäni naapurien isistä. Ja juoppoputkien venyminen ajoi isäni kumuloituviin vahinkoihin, joita humalassa sattuu. Naapurin isät kuolivat kuitenkin isääni aiemmin, kuka mahasyöpään, kuka sydänkohtaukseen, kuka aivoinfarktiin ja samalla isäni maksa säästyi virheettömänä ja yleisterveys ikäisensä tasolla.

 

Oliko minun naapurustoni muita sitten huonompi tai erityisen altis ympäristö ylenjuonnille? En usko, sillä olimme keskimääräistä varakkaampaa aluetta, tai ainakin meidän katumme. Tutkimusten mukaanhan alttiita alkoholismille ovat pienituloiset ja syrjäytyneet. Oliko naapurustoni miehillä sitten heikompi terveys ilman juomista? En usko, sillä heillä oli varaa hoidattaa itseään, käyttää vapaasti terveyspalveluja ja he nauttivat elintasolleen ominaisesti laadukasta ravintoa. Tutkimukset kuitenkin kertovat, että alkoholiin ja sen vaikutuksiin kuolleet ovat tilastollisesti vähentyneet, meidän asuinalueen tehdessä täten kummallisen piikin tilastoihin. Miksi siis niin paljon juomista kotikadullani ja vain yksi isistä leimautui alkoholistiksi?  Miksi siis yksi fyysisesti terveenä säilynyt alkoholisti ja niin monta kuollutta alkoholin käytön hallitsevaa isää?  Miksi vain minä sairaustuin alkoholismiin kaikista katuni lapsista?

 

Ensinnäkin sana alkoholiongelma on suurin ongelmamme tässä maassa. Ymmärrän, että jos aletaan puhua alkoholismista yleisenä ja entistä laajempana sairautena, kääntyy valtava vastuu tästä uudesta tavasta valtion ja erityisesti terveydenhuollon ja KELA:n harteille. Toisekseen alkoholismin hoitojärjestelmä jouduttaisiin ottamaan vakan alta pois ja sitä saatettaisiin tarkastella suurennuslasilla ja osat sen rakenteista jouduttaisiin ehkä kyseenalaistamaan.  Olisi edessä suuria muutoksia, jotka voisivat rasittaa yhteiskunnan voimavaroja. On ymmärrettävää, että on suotuisaa puhua sairaudesta "ongelmana", eikä sairautena. Ongelman voi lakaista maton alle, sairautta ei, ainakaan ikuisesti.  On helpompi lyhyellä tähtäimellä muutella verokantoja, vedota tilastoihin, muuttaa mainontaa, manipuloida mediaa, piilottaa haittatilastoista laajemmat vaikutukset esim. alkoholista aiheutuvien suorien kuolemien taakse- 

kuin-  

muuttaa koko yhteiskunnan käsitystä alkoholismista ja omasta minästään suhteessa etyylialkoholiin, metanoliin, aineeseen, joka muodostaa kehossamme hapettuessaan mm. ainetta nimeltä asetaldehydi. (Maailman terveysjärjestön alainen syöväntutkimuslaitos IACR on luokitellut asetaldehydin 1. luokan syöpää aiheuttavaksi aineeksi.)

Jos puhuisimme alkoholismin suorassa yhteydessä addiktioista ( minun kohdallani addiktioni oli tunne ja alkoholi kemiallisena aineena antoi minulle sen) voisimme olla lähempänä toimivaa hoitomuotoa, pelastusta, jos sitä haluaa siksi kutsua. Voisimme ymmärtää, että itse aine on väline ja keino saada jotain, jotain, jonka saaminen ei ehkä ihmiselämässä olekaan se, jonka vuoksi kannattaa suunnitella viikko-ohjelmansa, lomamatkat, juhlapyhät ja syntymäpäivät. Voisimme ehkä oppia, että on olemassa toisiakin tunteita, fiiliksiä, jotka voivat ottaa tilaa siinä tyhjiössä, joka meille tässä yhteiskunnassa on syntynyt, kun kaikilla ja kaikella on aina niin kova kiire. 

 

Ala-asteellani kävi vierailemassa narkomaani, jonka olen muistanut tähän päivään saakka. Hän puhui meille addiktiostaan ja euforiasta, tunteesta, jonka huume aiheutti kehossa. Miksei alkoholista puhuta samoin? Miksei lapsille kerrota, että jos juo liikaa voi käydä näin? Miksei puhuta sanoilla addiktio ja alkoholismi sairautena nykyisen ongelmakäsityksen sijaan? Naapurin isillekin kävi pahasti, vaikka tilastollisesti eivät sopineetkaan joukkoon ja omakin isä melkein hukkui humalassa. Isosetäkin ehkä kuoli viinaan. 

Miksi alkoholismi on kummitus, jota pelätään? Narkomaaneistakin on helpompi puhua lapsille. 

Ehkä siksi, että tämä alkoholismin peikko asuu lähempänä kuin narkomaani omasta kodistamme? Se ehkä asuu lasten kanssa saman katon alla.

 

Jos voisin, niin joisin- sen voin sanoa edelleen. Mutta kohdallani juominen ei voinut enää jatkua. Kuten isäni, minäkään en pystynyt lopettamaan täysin, kun sitä halusin.  Ehkä kuukaudeksi, tammikuun ajaksi, mutta en siten, että se ei olisi aiheuttanut minulle kireyttä, ahdistusta, vaikeutta liikkua ravintolaseurapiireissä, joista ystäväpiirini koostui. Elämääni ohjasi seuraava lasillinen viiniä, arjen aikataulutti seuraava suullinen. En näyttänyt juopolta, en pilannut isäni tavoin koko perheen elämää, mutta aiheutin kohtauksia, en pysynyt koskaan elämässäni aloillani, en viihtynyt parisuhteissa, en sopeutunut normeihin, enkä ottanut vastuuta...  Lista on loputon. Fysiikkani kesti hyvin juomisen, kuinkas muutenkaan, isäni geeneillä. Mutta mieleni ei. Kestää kauan, ennen kuin tämä mieli ja sen tasapaino on saavutettu. Joudun tekemään valtavia muutoksia koko mieleeni, joudun oppimaan uusia malleja toimia. En voi hakea lohtua, rentoutusta, voimaa, en edes lasillisen verran. Olen alkoholisti. 

Olen alkoholisti ja ylpeä siitä, että ymmärsin sen ajoissa.

 

Alkoholismi on tappava sairaus, jos sitä ei hoideta. Olen nähnyt vierestä satojen ihmisten taistelua elämästä ja kuolemasta. Alkoholismi ei ole henkistä heikkoutta, kuten luullaan. Se on sairaus ja siihen on parannuskeino. Voimme ajatella sitä syövän kaltaiseksi sairaudeksi, se syö sisäelimiämme hitaasti, mutta varmasti, se tuhoaa aivosoluja, hitaasti, mutta varmasti, se ei parane, ellei sairastava itse halua parantua- kuten ei parane syöpäkään ilman sairaan henkistä tahtoa tulla terveeksi. Parannuskeino on kivulias kuin kemoterapia, se repii rikki koko terveen sielun ja se pakottaa sairastavan järjestämään koko elämänsä, elämäntapansa ja mielenterveytensä uudelleen, jotta elämä voi alkaa kuin uudestaan, täysin alusta. Vaihtoehtona on joko sairastaa ja kuolla tai parantua ja tehdä täydellinen loppuelämän mittainen remontti. 

 

On elämän rikkomia ja itsensä heikoksi juoneita yksilöitä, jotka eivät jaksa ja kuolevat lopulta surkean kivuliaan kuoleman. On niitä onnellisia, jotka saavat auttavasta ohuesta langasta kiinni ja pysyvät raittiina sitkeän ja tuskaisen työn seurauksena- armosta. On niitä, jotka saavat kerran tai pari vielä nauttia hetken raittiuden elämään tuomasta valosta, mutta jotka retkahtavat taas uudelleen- ja ehkä kuolevat seuraavalla ryyppyreissulla. 

 

Tipaton tammikuu on oiva keino kokeilla onko ongelmasi alkoholismi niminen sairaus. Tipattomalle ei ole tarvetta, jos ei ole addiktiota. Kuka alkaa karkkilakkoonkaan ilman liiallista sokerin syöntiä? Kuka laihduttaa ilman tarvetta laihduttaa? Jospa laajentaisimme näkemystämme alkoholismista, niin ongelmamme pienenisi heti. Voisimme tehokkaasti alkaa valistamaan sairaudesta, siitä mikä johtaa sairastamiseen, miten ehkäistä sairastumista, miten huomata kuuluvansa riskiryhmään, miten auttaa sairastuneita läheisiä, mistä saada apua sairauteen, miten selviytyä sairastavan kanssa.... Voisimme hoitaa alkoholistien lapsia ennen kuin he, me, sairastumme itse. Yhteiskunnalla on tässä leikissä isompi mahdollisuus ja velvollisuus toimia kuin tähän saakka on myönnetty tai haluttu uskoa. Yhteiskunta on juossut nyt Alkon tuottojen perässä itkien samalla alkoholiongelmasta verojen muodossa. Onko muuta tehty tilanteen hyväksi? 

Ei.

 

P.S. Olkaa ylpeitä te, jotka ette sairasta. Nauttikaa lasillinen minunkin puolestani, mieluiten valkoviiniä, kuivana, kauniista lasista.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

19Suosittele

19 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (45 kommenttia)

Käyttäjän Json kuva
Jani Jansson

"Tahdon puute" on tuskin koskaan alkoholistin ongelma, useat ovat erittäin voimakastahtoisia, oppineet saamaan mitä tahtovat. Ongelma on se, että he vain tahtovat juoda ja juominen saa tahtomaan entistä enemmän.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Alkoholisti juo niin kauan kuin on valmis raitistumaan. Pitää saada kuppi täyteen ennen kuin on todellista tahtoa raitistua. Jotkut kuolevat ennen tätä.

Jari Vuorinen

Alkoholi käyttäytyy fysiologisesti alkoholistin kehossa-mukaanlukien ennenkaikkea aivot-normaaliväestöstä poikkeavalla tavalla.

Joku voi kuolla ampiaisen pistoon tai olla jollekin kemikaalille niin allerginen,että on välittömässä kuolemanvaarassa.Tällaisen henkilön fysiologia on poikkeavaa.

SE on vaan niin pirun vaikeaa suurelle massalle käsittää,että alkoholistilla on tämä poikkeavuus,jota hän ei itse ole valinnut.

Alkoholismi on sairaus.Sairaudesta ei tarvitse tuntea syyllisyyttä ja häpeää kun sen oivaltaa.Minäkin olen lähentynyt alkoholiongelmaa toisesta näkökulmasta.Tässä linkki :

http://opteryx.puheenvuoro.uusisuomi.fi/183356-vii...

Mari Sydänmaa

Hieno kirjoitus ja rohkea! Kiitos!

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kiitos itsellesi, ja tuhansille kanssaihmisille, että olette jaksaneet lukea! Tämä on tärkeä aihe. Ja kiitos niille, jotka ovat jakaneet tätä eteenpäin.

Jari Vuorinen

2,8 tuhatta jakoa facebookiin.Taitaa olla ennätys.

Nyt jo 3,1 tuhatta jakoa facebookiin.

Käyttäjän MaaritJehkonen kuva
Maarit Jehkonen

Kiitos hyvästä tästä artikkelista,Jenny! Kyllä, alkoholisti raitistuu,kun tulee halu lopettaa juominen ja se voi tapahtua,jopa hänen eläessään! Hyvää ja raitista jatkoa,Jenny! Tv. Maarit ja raitis alkoholisti

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kiitos Maarit! Oikealla tuella ja avulla ihminen voi todellakin selvitä. Mutta yksin ei. Hienoa, että sinulla on siellä RAITISTUNUT alkoholisti lähelläsi, ollaan onnellisia tästä päivästä. Vierestä katsoen on kuin ihmeen näkisi, kun joku selviää ja valo alkaa pikkuhiljaa saavuttamaan alkoholistinkin elämän. Toivoa on! <3

Käyttäjän MaaritJehkonen kuva
Maarit Jehkonen

:D Sorry,että kirjoitin epäselvästi eli "Maarit ja alkoholisti" sanotaan eli olen itse käynyt tämän juovan alkoholistin tien ja raitistunut! :D Olen selviytymisestäni iloinen,mutta ylpeä en voi olla,enkä saakkaan olla! :) Alkoholistin vierellä voi kulkea,mutta ei elää hänen elämäänsä,vaiks lähipiiri sairastuu muutenkin siinnä sivussa! Mikää instanssi tai läheisten tuki auttanut minua,koska olin se ylpeä "minä-itse-pärjään"-tyyppiä ja syytin muita,aina! Niinkuin tuossa yksi kirjoittikin,että kaikki vaikuttaa kaikeen,jopa meidän vanhempien ja heidän vanhempien kokemukset meihin! :) n.25vvuotta kuljin alkon alaisen! Muutos ei tule koskaan kivutta,joten olen kipuillut,mutta olen saanut tuntea myös seesteisiä päiviä! Nyt läheiseni ovat saaneet nähdä raittin ihmisen ja lapseni ovat hyvillään ja lapsenlapsen! Äitinikin sai nähdä hyvät päiväni ennenkuin hän kuoli! <3 Minä sain olla mukana hänen viimeisiin hetkiin asti hänen vierellään ja järjestää hänelle hautajaiset,jotta siskoni ja veljeni saivat surra rauhassa! :) Ei olis juovana aika se ollut mahdollista vaan olisin jossain kämpässä tai kapakin nurkassa parukunut ja ulisssut äitin kuolemaa!:( Nyt kävi toisin! :) Noh, joka päivä saa kiittää raitiudesta ja päivän ihmeestä! Äitikin oli hyvillään muutoksesta minussa! :) Suosittelen kaikille! Korkin kiinni pistämisen jälkeen alkaa tutustuminen itseensä ja siinä vaiheessa tarvitaan sitä voimattomuuden myöntämistä alkoholiin nähden ja pitää korkki kiinni! :)

Ritva Mikkola Vastaus kommenttiin #12

http://areena.yle.fi/tv/2287997

Korkki kiinni -ohjelma, suosittelen. Ongelmaa on niin monen tasoista.

Jaana Lehtinen

Kaikkein pahimmalta tuntuu katsoa nuoria, alkoholille/ym päihteille elämänsä antaneita naisia ja miehiä. Heidän omaistensa tuska ja jokapäiväinen hätä. Siihen jos vielä lapsia syntyy. Tosin, paljonhan tätä surkeutta on lapsien katseltavana,ilman että kukaan siitä mitään tietää.
Hyvää jatkoa Sinulle.

Ari Hietanen

aluksi uhrasin aikoholin,minun oli uhrattava,tai se tuhoaisi minut,mutta en voi päästä eroon viinasta,ellen uhraisi muutakin- minun oli heitettävä tekopyhyys,itsesääli ja suuttumisen oikeus ulos ikkunasta. minun oli omaksuttava oma vastuu surkeassa tilassani ja lakattava syyttelemästä siitä muita
saavuttaakseni tarpeeksi nöyryyttä ja itsekunnioitusta pysyäkseni hengissä.
minun oli luovutava kunnianhimostani ja väärästä ylpeydestäni.
päivä kerrallaan 33,5 v

Käyttäjän hilkkalaronia kuva
Hilkka Laronia

Tosi hieno kirjotus ja asioita tajuava, niinko kirjotin jo tuone twitterhiin, siis niin totta! Kiitos!

Henri Horttanainen

Todella syvällinen ja ajatuksia herättävä artikkeli! Alkoholiongelma rehottaa nykyisin Suomessa pahempana kuin koskaan aikaisemmin.

Alkoholismi on sairaus ja riippuvuus, minkä ennaltaehkäisyyn ja hoitoon yhteiskunnan pitäisi panostaa paljon enemmän kuin mitä nykyisin tehdään. Alkoholismia ei korjata esim. kireämmällä verotuksella tai lyhyillä kampanjoinneilla, vaan homman pitää lähteä ruohonjuuritasolta. Kouluissa ja kodeissa tehdään kaikista suurin työ. Lisäksi yhteiskunnan pitää tiedottaa ja valistaa liiallisen alkoholin käytön vaaroista. Kieltäminen ja holhoaminen eivät mielestäni tuota parasta mahdollista lopputulosta.

Alkoholismi/alkoholin suurkulutus on myös useimmiten seurausta ongelmista muilla elämänalueilla. Suurimpina syinä näkisin:

a) tämän päivän ylihektisen yhteiskunnan missä raha, materia, jatkuva kiire touhuta jotain ja työura ovat ottaneet liian suuren roolin ihmisten elämästä. Kaiken tämän sekamelskan keskellä ihmiset hakevat keinoja rentoutua ja irtautua hetkeksi arjen suorittamisesta. Valitettavasti moni ajautuu tätä kautta alkoholismin kiroihin tai muiden päihteiden pariin (Itse olin musertua nuoruudessani alkoholin, tupakan ja uhkapelien yhdistelmään. Onneksi sain elämäni kovalla työllä takaisin raiteilleen)

b) meidän suomalaisten kansalliset piirteet. Suomalaiset ovat introverttiä kansaa. Tunteista ja ongelmista on vaikea puhua, eikä niitä saisi pahemmin näyttää toisille ihmisille. Avun pyytäminen on suomalaiselle vaikeaa. Moni alkoholiongelmainen välttyisi elämänsä tuhoutumiselta, jos ymmärtäisi hakea apua ajoissa. Alkoholi ja muut päihteet tarjoavat apua silloin, kun hankalista tuntemuksista ei pysty puhumaan eikä toisaalta osaa hakea niihin apua.

Eikä pidä tietenkään unohtaa yhteiskunnan ongelmia tai esim. viime sotien jättämiä kansallisia traumoja. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Tsemppiä Jenni raittiiseen elämääsi!

Jori Lamberg

Etyylialkoholi ja metanoli ovat eri asia. Metanolia ei ainakaan voi "nauttia" niin paljoa.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Jori hyvä, tiedän tämän. Spiritusta kuitenkin molemmat ;)

Lilli Wideman

Etanoli ja metanoli ovat molemmat alkoholia mutta että molemmat ovat spiritusta eli henkeä tai sielua? Tuotenimi spiritus fortis on suomeksi vahva sielu tai vahva henki. Mutta oikein hyvä kirjoitus.

Laura Aaltonen

Mietin samaa, miksi ihmeessä tekstissä mainitaan metanoli? Se on hengenvaarallista nautittavaksi, taitaa olla kyllä tosiaan virhe tekstissä...

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain Vastaus kommenttiin #22

Kenties olenkin maininnut metanolin juuri sen vaarallisuuden vuoksi? Jospa asiaa lukisi siltä kantilta. Siinä kappaleessa puhutaan juuri aineen/aineiden myrkyllisyydesta laajemmin ja sen jälkituotteiden hengenvaarallisuudesta.
Ja ei ole muuten tavatonta, että juoppo on juonut metanolia sisältävää tuotetta, jotta on saanut jotain helpotusta "tuskaansa"
Toivottavasti teksti muuten miellytti.

Tomi Valkealahti

Erittäin hieno kirjoitus ja tsemppiä tulevaisuuteen! :)

Itsellä myös pitkäoppimäärä aiheesta alkoholisti(t) lähipiirissä.

Käyttäjän MarkusMiettinen kuva
Markus Miettinen

ALkoholismi nimenomaan on omaa heikkoutta: http://www.hs.fi/tiede/a1392605099085

Ihan turhaa itkeä, miten yhteiskunta ei välitä tarpeeksi alkoholisteista. Jokainen on itse päättänyt nostaa sen pullon huulilleen.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Kiitos Markus kommentistasi. Kyseinen kolumni, jonka tähän linkitit on minulle kyllä jo ennestään tuttu.
En huomannut missä varsinaisesti mainittiin alkoholismin olevan henkilön omaa heikkoutta, kuten mainitsit. "Hengen köyhyys" ja henkilön heikkous ovat maailmassani kaksi eri asiaa. Alkoholismi on kyllä tätä hengen köyhyyttä, sitä itseään, siinä kolumninkin otsikointi osuu oikeaan.
Vuorisaarnan tunnetut ensimmäiset sanatkin ovat "Autuaita ovat hengessä köyhät, sillä heidän on taivasten valtakunta" (5:3) -
edellinen antaa viittauksen siihen, että keskustelemme kenties myös hengellisestä aiheesta (miten kukin tuon "hengellisyyden" kohdallaan ymmärtääkään), emmekä pelkästään ihmisen fysiologisesta addiktiosta addiktoivaan aineeseen ja aineen vaikutuksesta ihmisen henkiseen vahvuuteen ja valintoihin - tai rotilla mitattaviin ja suoraan ihmiseen verrannollisiin asiohin. Toki Pavlovin koirallakin oli omat heikkoutensa, jos rotillakin, kuten meillä ihmisillä, mutta eläinten hengen köyhyyttä tai rikkautta me emme tietääkseni ole toistaiseksi kyenneet vielä mittamaan tieteellisin mittarein.
Näin alkoholistin näkökulmasta asia ei ole millään muotoa mustavalkoinen, kuten kolumnikin on yritteliäästi koettanut asiaa monelta kulmalta käsitellä, kuitenkin ilman uskottavaa empiiristä kokemusta.

Haluaisin ilmaan heittää vielä pohdittavaa;
Valtiossa, jossa valtio myy kansalaisilleen valtion liikkeestä alkoholia, mainostaen toimintaansa julkisesti valtion kansalaisille valtion varoilla, pyrkien näin lisäämään myyntiään valtion hyväksi ja kerää samalla myynnistään valtiolle veroa- niin miksi valtio ei olisi vastuussa tämän haitallisista välittömistä ja välillisistä seurauksista?

Kiitos vielä, että kommentoit. Sain hiukan lisää ajateltavaa.
-Jenny

Käyttäjän MaaritJehkonen kuva
Maarit Jehkonen

"On lapsia, joita vanhemmat eivät koskaan osanneet rakastaa; nuoria, joita ei koskaan huolittu mihinkään porukkaan; aikuisia, jotka ajelehtivat työttöminä; ihmisiä, joiden annettiin ymmärtää pienestä pitäen, etteivät he kelpaa mihinkään." Tässä artikkelissa oli tälläinen kohta,se otti silmään! Elikkä niillä ihmisillä,joilla on alkoholisti-taipumusta eivät kestä tätä juurettomuutta! Tämä oli hyvä tutkielma ja avasi taasen lisää alkoholismiin sairastumisen portteja,ainakin minun portteja. Olen itse kokenut juurettomuutta ja niin moni lajitoverini puhuvat samaa! Se on kyllä tosi,että henkiseen kipuun on tullut juotua,mutta olen kyllä kokeillut(kaverien pyynnöstä)huumeita(amfetamiini,hasa ja maria),sekä pillereitä(rauhoittavia,ett ois saanut nukkua känniä pois ja pahaaoloa) eivät tehneet samaa vaikutusta ja tehoa,kuin alkoholi!
Jennyn kommentiin: Niin,miks ei valtio voisi olla vastuussa? Näin vaan ei ole!!! Laillista huumetta myydään monopolisti ja toinen laillinen diileri-instanssi on terv.keskus ja klinikka,kun sielt saa pillereitä! Pilleri-Reseptin antaminen on laillista diilaamista,koska firmathan käyvät terv.keskuksissa ja sairaaloissa "voitelemassa" asiakkaitaan(lääkäreitä),milloin milläkin konstein! Tuon artikkelin pohjalta vois aatella,että ihmiset,jotka ovat terveitä(eivätkä ole altistuneet alkoholisti-geenille) ja heroiinin käyttö laillistettais,niin kummassakin tapauksessa se ei antais "kiksejä"! Terveet eivät koe mitään ja laillisella huumella ei ole sitä salailun tuomaa jännitystä! Oisko näin? Sit alkoholiin: se on kyl kumma,ett sitä myydään ja saa juoda,mut siittä ei saa tulla humalaan! Eikait sitä muuten juotais,kun humalan ja sen tuoman hyvä olon takia!?

Jani Dolk

kiitokset,avoimesta asian käsittelystä!!!!monta kertaa osu ja uppos!tääl viel juodaan...mut,parempaan päin...joskus sit streitti!!! :)

Mikael Stenbäck

Itse, kun saan putken päälle, vetäsen keskimäärin 0,5L pulloa mietoja päivässä puolentoista tai kahden viikon ajan. Katkolla olen ollut kolmesti. Nuo annoksesi ovat vielä (onneksi) vielä pieniä, mutta siitä se kasvaa. Minuakaan ei vielä luokitella, kuin dipsomaaniksi, eli tuurijuopoksi, mutta oikea riippuvuus on ihan askeleen päässä. Älä aja itseäsi minun tilaan ja loppeta alkoholilla leikkiminen heti.

Käyttäjän Punakuono kuva
Petteri Olander

Kiitos hienosta,analyyttisestä,kirjoituksestasi.
Mutta en voi olla tätä linkittämättä,Ismo taitaa kuitenkin kohtuu raitis nykyään.https://www.youtube.com/watch?v=ftUb-tMB5LY
Taiteellisuus ja juoppous yhdistetään,mielestäni taidetta voi ihan selvinpäinkin.
Rouvani ainakin valokuvia,jotka selvinpäin otettuja,arvostaa korkeammelle,kuin pienessä sievässä otettuja.Kuvatessa pikkupäissään toki tuntuu niin pahuksen taiteelliselta

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Suomessa on alkoholijuomien veroja nostettu ja holhousta lisätty tasaisesti vuosikymmenestä toiseen. Tällä keinoin on alkoholin kulutus per henkilö saatu kolminkertaistumaan vuodesta 1960 vuoteen 2010. Melkoinen saavutus. :)
Olen asunut myos Saksassa ja Sveitsissä. Niissä ei ole alkomonopolia, ei nostettu veroja eikä lisätty holhousta. Niissä alkoholin kulutus ei ole kasvanut samana aikana tuskin ollenkaan, eikä meillä esiintyviä käytösongelmia juurikaan esiinny.
Kuten kirjoituksessasi toteat, rakenteissamme on kriittisen tarkastelun paikka. Ihan ensimmäisenä kannattaisi minusta siirtyä Suomessa noihin Keski-Euroopan käytäntöihin. Olen varma, että asenteet paranisivat ja ongelmat alkaisivat melko nopeasti vähetä.

Käyttäjän erlandsalo kuva
Erland Salo

#21 Jenni kirjoitit mm.: "...niin miksi valtio ei olisi vastuussa tämän haitallisista välittömistä ja välillisistä seurauksista?"

Mitä mahdat tarkoittaa tuolla vastuulla. Valtiohan ja kunnat maksavat miljarditolkulla alkoholin aiheuttamista haitoista vuosittain. Alkoholi aiheuttaa sekä välittömiä että välillisiä kustannuksia. Näinhän sitä tavataan kirjoittaa ja tottahan se on.

Yhteiskuntamme, tämä rakas pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta, maksaa esimerkiksi poliisitoimesta ja erilaisista terveyspalveluista aiheutuvat menot. Ja niitä on paljon.

Otanpa esimerkin. Juuri oli lehdessä, että yli 1900 vanhusta kuolee tavalla, jossa syynä on alkoholinkäyttö. Esimerkiksi kaadutaan ja murretaan lonkka, jolloin maataan sairaalassa kauan sekä heikennytään niin paljon, että keuhkokuume vie tuolle puolen. Tämänkin seurauksen kustannuksista yhteiskunta huolehtii.

Me elämme länsimaisessa demokratiassa eikä yhteiskunta voi vastuuta kantamallakaan puuttua aivan kaikkeen meidän ihmisten elämässä.

Käyttäjän pekkakorvenniemi kuva
Pekka Korvenniemi

Tyypillistä tarkoitushakuisuutta on alkoholin syyttelyssä kaikista ongelmista. Vain murto-osalla lonkkamurtumista on mitään tekemistä alkoholin kanssa. Ikääntymisen ja kuoleman yhä lisääntyvä pitkittäminen laitoksissa maksaa monta kertaa enemmän kuin alkoholin haitat. Poliisejakaan ei kieltolaki Suomesta vähentänyt eikä vähentäisi.

Käyttäjän buimonen kuva
Börje Uimonen

Avoin kirjoittelu alkoholismista on parasta valistusta. Yleensä alkoholismiin vain liittyy niin paljon häpeää, että sitä käsitellään vain suljetussa piirissä. Tai nimettömänä, anonyymien alkoholistien tapaan.

Oma isäni tappoi itsensä alkoholilla ja löytyy suvusta muitakin. Olen todella tyytyväinen, ettei geneettinen taipumus herkkää addiktoitumiseen periytynyt isäni suvusta. Itselleni alkoholi ei tuo mitään erityistä mielihyvän tunnetta, joten en sitä juurikaan käytä. Joskus saunakaljan verran tai lasillisen päivällisellä. Kun olen nähnyt riittävästi alkoholin aiheuttamaa kurjuutta, niin olen kiitollinen oman fysiikan laimeasta reaktiosta alkoholiin.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Sama täällä, alkoholi ei tuo mitään suunnatonta euforiaa. Sammunut en ole koskaan, kun tulee vain niin paha olo ennen.

Toisinaan sitä ajattelee, että olisipa niin kuin jotkut karismaattiset juomarit, jotka juhlissa muutaman saadessaan ovat maailman menevintä seuraa ja saavat naiset nauramaan. Myöskin liike-elämässä pärjäävät valitettaavasti hyvin ne, jotka jaksavat juoda ja sitä kautta verkostoitua.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Ehkäpä kymmenen vuoden kuluttua alkoholismia hoidetaan psykiatriassa menestyksekkäästi terapialla, jolla pureudutaan nimenomaisesti siihen tyhjyyden tunteeseen, mitä alkoholilla pyritään täyttämään:
http://www.tiede.fi/artikkeli/uutiset/lsd_todella_...

T Piepponen

No mitäpäs jos joku yksilö haluaa kuolla alkoholista, tai mistä tahansa aiheutuvaan syöpään? Mitäs jos joku ei vaan halua kestää tätä valehtelijoiden sirkusta joogaamalla ja itsestään julisteita tekemällä?

Onko se näiden pyrkivien mallityttöjen elämästä jotenkin pois, tai väärin? Senhän pitäisi olla lähinnä etu näille seurapiirihanhille.

Kuka omaa oikeuden määritellä mitä kukakin haluaa?

Kuvottavimpia piirteitä nykyisessä menossa on tämä uuspuritaanius jonka päämääriä ei perustella mitenkään. Ainoastaan vajaa, tai hyväuskoinen hölmö haluaa elää tällaisessa maailmassa pitkään.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

Minua jotenkin puistattaa kun puhutaan alkoholismista tms. sairautena. Se on hyvin tyypillinen tapa ulkoistaa asia, aivan kuin se olisi "joku muu" joka juo, sairaus, joka pistää juomaan.

Minä itse olen hyvin helposti addiktoituva, pakkomielteinen ihminen. En minä silti sairas mielestäni ole. Tai pidä sitä asiaa, mikä saa minut koukkuun milloin mihinkin pelkästään heikkoutena. Se on ominaisuus. Ei hyvä tai paha. En minä halua siitä eroon. Minä haluan tulla sen kanssa toimeen, sillä se on myös ero tehdyn ja tekemättömän välillä hyvin usein. En väitä, että olisin erityisen aikaansaava, mutta elämäni olisi aika paljon vaisumpaa ja olisin lähinnä apaattinen ilman sitä poltetta ja pakkoa.

Siitä päästäänkin siihen, mikä myös vähän kramppaa näissä. Että aina se oma "koukku" on se perusolemus, että kaikki syyt juoda, polttaa, piikittää jne. ovat samanlaisia. Kuitenkin alkoholistejakin taitaa olla ainakin kahta tyyppiä.

Vierottautuminen tupakasta on ollut vaikeimpia kokemuksia minulle, se tuska on ollut aivan hirveää. Alkoholi, lääkkeet tms. ovat olleet pikkujuttuja sen rinnalla, vaikka niidenkin kanssa on välillä lipsunut. Mutta juuri se kärsimys oli se rikastava kokemus. Se lopullinen vieraantumisen tunne itsestä, kun tajuaa, ettei mistään, mitä pitää hyvänä voi olla varma, että se on hyvää. Tai mikään valittu suunta ei ehkä olekaan oma valinta. Ettei ehkä kykene ollenkaan mihinkään vapaaseen, että on ennakoitavissa ja läpinäkyvä. Pelkkä apina välittömän tyydytyksen ansassa puhumassa sanoja, jotka on suuhun laitettu ja tekemässä tekoja, jotka on olemukseeni kirjoitettu.

Siitä ymmärryksestä on hyvä lähteä rakentamaan jotain muuta.

Käyttäjän lkkiiski kuva
Lauri Kiiski

Tupakka on todella paha. Itse lopetin liki 40 vuotta kestäneen tupakointini ja omasta puolestani voin vain todeta, että korkin kiinni paneminen on varmasti helpompaa ainakin omalla kohdallani verraten haluun sytyttää vain se yksi savuke.

En ymmärrä, miksi addiktioita luokitellaan sairauksiksi. Kyse on kuitenkin vain ja ainoastaan yksilön mielihaluista nautinnon suhteen ja siitä, kuika paljon on valmis " maksamaan " hedonismistaan ja kääntyykö vaaka mielihalujen voitettua ikävästi tervysriskiksi vai päinvastoin.

Tunnen erään 90 vuotiaan englantilaisen vanhan rouvan, joka on juonut pullollisen viiniä päivittäin jo 50 vuoden ajan, eikä hän omakohtaisesti miellä itseään olevan sanottavaa ongelmaa alkoholin suhteen - päin vastoin.

Käyttäjän eirikr kuva
Antti Ukkonen

On siinä kyse mielestäni paljon muustakin. Addiktion dynamiikkaan kuuluu addiktion kieltäminen, helpointa on pitää sitä omana tahtona.

Jos se on kuva omasta tahdosta, ihmisellä ei sellaista ihmettä ole.

Mitä vaan psykologisia väistökeinoja, ettei tarvitse kohdata todellisuutta, jossa ei hallitse itseään ja elämäänsä. Itsepetos on ihmiselle hyvin tavallista. Se on se leikkauspiste, jossa se, mitä haluaa parittelee paradokseja todellisuuden kanssa.

Maailma muuttuu vinoksi. Jokin yksi asia ottaa sen täysin haltuunsa ja vääristää. Mutta jostain alitajunnasta kuuluu ääni, joka rationalisoi sitä suoraksi.

Mikään ei ole niin huvittavaa kuin huomata itsessään raivoavan pikkukakaran.

Hedonismistakaan en ole varma. Ennemmin koko homma on itseään ylläpitävä:

Käytät substanssia, olo on normaali. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä pahemmaksi olo muuttuu. Se käy pahemmaksi. Kokee, että kuolema tulee. Maailma loppuu. Ahdistusta ja pelko ovat niin todellisia, että se on todellista.

Sitten käytät substanssia taas. Palaat normaalitilaan ja se muutos on nopea. Euforia onkin lopulta sitä, kun kipu hellitää. Kun kärsimys häviää. Paha olo katoaa.

Paha olo, jota ei edes olisi ilman substanssia.

Jouko Harju

Hassua, että nainen syyllistää kirjoituksessaan isänsä, naapurustonsa isät,lapsuuden leikkinsä ainoastaan kertoakseen, että hän on juoppo? Itse hän viininsä kaataa sekä lasiin että kurkkuun, ei siihen mitään lapsuuden "traumoja" tarvitse sekoittaa.
Joka tapauksessa hyvin kirjoitettua tekstiä. Asiasisältö hukkaa tosin topicin välillä aika pahasti.

Käyttäjän HaMi kuva
Hannu Rautomäki

Eräs alkoholisoitumisen keskeinen ongelma on se, että alkuun päästyään tilanteessa uolkuolelta tuleva valistus, järkipuheet, pyynnöt, uhkailut, ja pakottaminen eivät auta mitään ja muutosta ei tule, ellei ole sisäsyntyistä omaa halua lopettamiseen. Se oma halu usein puuttuu.
Toinen on alkoholisoituneiden aina elättelevä haave kohtuukäytöstä, joka voi jonkin aikaa onnistuakin, mutta aina palataan samaan liikakäyttöön, ja juodaan ne juomatta jääneetkin viinat.
Alkoholismin ainoa toimiva hoitomuoto on olla ottamatta sitä ensimmäistäkään.

Käyttäjän pekkalampelto kuva
Pekka Lampelto

Niin, syvällinen oivaltaminen sille, miksi juo ja mitä sillä tavoittelee, voi avata ovet sisäsyntyiselle halulle olla sitä ilman. Myös sen syväoivaltaminen mitä alkoholi tekee itsellle ja omille läheisille voi auttaa sisäsyntyisen tahdon löytymisessä.

Juhani Penttinen

Hyvä kirjoitus ja varmasti antaa monelle ajattelemisen aihetta.

Vaikka et ehkä lääketieteellisessä mielessä olekaan alkoholisti niin se ei ole niin merkityksellistä. Mutta jos itse koet alkoholin käytön aiheuttavan ongelmia jollain elämän osa-alueella niin se riittää. Olet ainakin ns. piilevä alkoholisti.

Tosi upeaa jos kykenee tuossa varhaisvaiheessa tälläisiin päätöksiin. Valitettavasti vain hyvin harva on kiinnostunut käsittelemään alkoholinkäyttöään ennen kuin vakavia vaikeuksia sen johdosta on ilmennyt.

Täytyy muistaa että eivät nuo alkoholismin terminaalivaiheen ihmisrauniot ole suoraan sille tasolle vajonneet vaan ovat läpi käyneeet hyvin helvetillisen kehityskaaren erilaisine pahemenisvaiheineen.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Vastaan nyt useammalle minut kommenteissaan "ei alkoholistiksi" diagnosoineelle maallikolle samalla viestillä:

Tein muutaman testin, kuvitellen itseni takaisin tilanteeseen, jossa elin juovana aikanani. Näitä testejä käytetään lääketieteellisesti määrittelemään tilanteen vakavuutta ja ihmisen suhdetta alkoholiin.
Testit löytyvät linkeistä:
http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/a...
http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/a...
http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/a...

Ensimmäisenä tein SADD-testin.
Tulos on seuraava:

"SADD-arvosi on 32

Tämän testin mukaan alkoholiriippuvuutesi on vahvaa."

----

Toisena tein AUDIT-testin:
"Kokonaispistemääräsi on 33

Riski saada alkoholinkäyttöön liittyviä haittoja on kohdallasi erittäin suuri. "

-----

Kun laskin viikottaisen annosmäärän tuon kirjoituksessani kertomani esimerkkiviikon perusteella sain luvuksi 32 annosta. Tämän tekee kuukaudessa 128 annosta.

Vertailun vuoksi laskin vielä juomatapatestissä hiukan eriävän viikon juomamäärät, joka toteutui aikanaan sekin jatkuvasti. Tässä testissä keskimääräni oli 77 annosta kuussa.

http://www.paihdelinkki.fi/fi/testit-ja-laskurit/a...

"Kerroit juoneesi viimeisimmällä juomakerrallasi 5 annosta alkoholia. Keskimäärin kulutat 77 annosta alkoholia kuukaudessa.

Kun antamasi kuukausitilastot suhteutetaan vuoden ajanjaksoon, käytät alkoholia vuoden aikana noin 240 päivänä ja kulutat tuona aikana yhteensä noin 924 annosta alkoholia. Yhdellä juomiskerralla kulutat alkoholia keskimäärin 4 annosta.
Kuukausitilastojesi perusteella olit viime vuonna alkoholin vaikutuksen alaisena noin 1848 tuntia (77 vuorokautta)."

-----

Jo 77 vuorokautta alkoholin vaikutuksen alaisena on hurja määrä päiviä ja siltikin lukeudun testin mukaan 40% naisväestöstä, koska keskikulutukseni pysyi neljän tienoilla tuolla kyseisellä viikolla per päivä, josta tulkittiin sitten koko vuoden juomamäärät.

Testien ongelma lieneekin usein se, että ne painottavat valtavasti arvoa kerta-annoksille. Ne laskevat ainoastaan yhden viikon määrät, eivät tarkkaile pidemmän aikavälin kulutusta. Jos olisin laskenut 14-vuotiaasta aina tuonne 31-vuotiaaksi saakka olisin saanut varmasti mielenkiintoisia lukuja. 14-vuotiaana join pullon viiniä parina iltana viikossa. 29-vuotiaana saatoin juoda itseni sammuksiin kolmesti viikossa.

Mielenkiintoista on se kuinka testit ohittavat lähes täysin alkoholinkäytön seuraukset. Niitä testaamalla saataisiin todellisempi kuva, kuinka alkoholi vaikuttaa elämäämme. Sillähän sitä vaikutusta eniten on yhteiskunnassamme.

Kuitenkin alkoholisairauden määritelmä, jonka voitte lukea alla olevasta linkistä, osuu ja uppoaa minuunkin- vaikka juomamääräni ei ollut kuin aikuisen miehen. Alkoholismia ei siis määritellä annoskoon ja -määrän perusteella- se on ".. krooninen sairaus, jossa elimistö tulee riippuvaiseksi alkoholin saamisesta.".
Kovin yksinkertaista lopulta. Ja kiistämätön tosiasia on, että tässä maassa on valtavasti alkoholisteja- varmasti jo senkin takia useat meistä jättävät itsensä hoitamatta, koska meille kerrotaan mikä on "ok määrä juoda".
Meitä miltei rohkaistaan ohittamaan totuus.
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.k...

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Jenny.. Pyydän anteeksi epäilyksiäni. Kyllä, nyt uskon sinua ja toivotan onnea, että pysyt mahdollisimman kaukana pullosta jatkossakin.

"14-vuotiaana join pullon viiniä parina iltana viikossa. 29-vuotiaana saatoin juoda itseni sammuksiin kolmesti viikossa."

Tämä kohta kommentistasi sai minut täysin vakuuttuneeksi, että alkoholi ei todellakaan sovi sinulle. Kaikkea muuta hyvää sinulle toivotellen! terv. Kaija

PS. Kiitos myös hyvistä linkeistä, joita itse kunkin on hyvä välillä pysähtyä lukemaan ja testaamaan oman tilansa.

Käyttäjän HenriJrvi kuva
Henri Järvi

Pussikalja kulttuurihan on syvässä tässä maassa ja yritys ratkaista tunneperäisiä ongelmia alkoholin avulla. Sen meistä useat ovat tainneet oppia jo varhain vanhemmiltaan, valitettavasti. Sen sijaan että kallistaisimme pulloa, meidän pitäisi mennä itseapuryhmiin missä oppisimme puhumaan tunteistamme. Paikkoja joissa olisi tilaa kaskustelulle minun tunteistani. Nykyäänhän näkee muuten jo 10 vuotiaita kuljeskelemassa energiajuomatölkit kädessään. Hehän harjoittelevat siinä jo tulevaa tarttumistaan kaljatölkkiin. Aikuistumisen riittiin Suomessa näyttää kuuluvan edelleen vahvasti alkoholin ympärillä pyöriminen. Siinä seurustelumuodossa useinkaan keskeistä ei seura missä ollaan vaan pulllot ja nautittu alkoholi.

Ullamaija Yletyinen

Tässä on paljon puhuttu mikä on alkoholistin määritelmä. Mielestäni diagnoosin voi tehdä vain itse kukin. Yhdyn siihen käsitykseen, että ihminen on alkoholisti siinä vaiheessa , kun hän itse huomaa, että alkoholin käyttö vaikeuttaa elämää eikä syy vaikeuksiin olekaan muissa tai olosuhteissa, vaan hänessä itsessään. Alkoholi on kavala aine, josta tulee huomaamatta se paras ja kaikkein rakkain ystävä eikä tuo ole määristä kiinni vaan siitä, että itse tajuaa sen vaikeuttavan omaa elämää.

Olen itse lähtenyt monen monta kertaa ottamaan sen yhden onnistumatta kertaakaan. Aloitin surutyön sen rakkaimman ystävän menettämisestä vuonna 1991 ja itse olen sitä mieltä, että minun on uskottava vieläkin, että ensimmäisestä ryypystä se lähtee. Näin ollut siitä lähtien eikä ole tullut katkoksia sen jälkeen. Mnulla on tällä hetkellä vapaus valita joka aamu, olenko ilman sitä ensimmäistä ryyppyä vai en.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Toimituksen poiminnat