JennyRostain Naisen suusta

Syrjäytymisen vastuu

  • Syrjäytymisen vastuu
  • Syrjäytymisen vastuu

 

Lähdin Suomesta noin kuusi vuotta sitten matkassani 25 vuoden kokemus  suomalaisuudesta ja siitä, että kansamme itsenäisen ajan kunnioitus yksilön vapautta ja oikeuksia kohtaan oli jotain, josta saatoin kantaa ylpeyttä sydämessäni. Lensin vieraaseen maahan ja juuri sinne, jossa kaikki kansat kohtaavat, joka on modernin sivistyksen metropoli, New Yorkiin, Manhattanille.

Muuttoa seurasi shokki, joka säikäytti minut.

Ensimmäisen kerran kohtasin ihmisiä, joilla ei ollut muuta kuin katu ja ostoskärryllinen likaisia vaatteita ja tyhjiä limsatölkkejä. Ei ollut ketään, eikä kukaan välittänyt. Ensimmäistä kertaa näin kuinka maailman rikkain käänti päänsä kadulla väistääkseen vastuunsa ohikulkijana, kun sotaveteraani istui kuppi kourassaan ja pyyti ruokaan rahaa. Ensimmäistä kertaa istuin sairaalassa ja minulta kysyttiin onko minulla lupalappu saada hoitoa. Näin televisiosta poliittisia  uutisia ja nimesin ne sirkusnäytöksiksi. Poliitikot huusivat toisilleen taputeltuja solvauksia koko kansan edessä, eikä sitä kritisoitu seuraavan päivän lehdessä. Ostin ruokaa, jossa mainittiin erikseen, että se oli myrkytöntä ja, että sen valmistuksessa ei oltu loukattu ihmisoikeuksia. Elin amerikkalaisen unelman keskellä.

 

Kuudessa vuodessa ehtii oppia paljon, näkee paljon, mitä ei ehkä haluaisi ja oppii selviytymään tavalla, jota ei ole opetettu kuin sotiemme aikaisessa Suomessa. Odotin paluuta Suomeen ja kaipasin kaikkea, mikä oli ”kunnossa”.

 

Mutta kotimaa oli muuttunut vuosien saatossa. Kadulla odotti kerjäläinen kuppi kourassaan ja lehdissä punnittiin kysymyksiä siitä saako ministeri sammua julkisen juhlinnan päätteeksi tai onko kansanedustajalta oikein tapailla stripparia työajalla ja maksaa tästä koituneet kulut edustusvaroilla. Ruokakauppa oli muuttunut dieettivaihtoehtovalintataloksi ja normaalia puhdasta ruokaa oli vaikea löytää. Oli joko vähäkalorista, matalaglykeemistä,  korkeaproteiinista tai karppisuosikkia. Lisäaineita oli pitkä lista, joista en tunnistanut enää puoliakaan. Suomalaiset perinteiset ruoanvalmistajat oli myyty ulkomaiseen omistukseen, kohta menisi Nokiakin Microsoftille. Rikkaat olivat rikastuneet entisestään ja sosiaalitoimistosta ohjattiin suoraan ruokajonoon. Lääkäristä sanottiin, ettet ole tarpeeksi sairas saamaan hoitoa, piti olla huonommassa kunnossa, ennekuin verovaroilla alettaisiin hoitamaan. Suositeltiin menemään yksityiselle ja maksamaan koituneet kulut itse. Naistentauteja ei enää hoidettu kunnallisella, väitti lääkäri ja päivystävälle ei kuulunut kroonistuneet kärsimykset. Resepteillä hoidettiin nyt kaikki vaivat ja hoitajana toimi omainen. Tapeltiin siitä, voiko narkomaaneja ja päihdekuntoutujia hoitaa kaupunkialueella vai pitäisikö heidät ehkä eristää omalle asuinalueelleen, pois ”paremman” kansan silmistä. Syyteltiin Virolaisia työpaikkojen viemisestä aloilla, jotka eivät kuitenkaan lopulta kelpaisi suomalaisille ja samalla ei koettu tarpeelliseksi enää itse opiskella, sillä ammattilaiseksi saattoi nyt kutsua itseään ilman koulutusta ja kokemustakin. Oli tosi-tv:tä elämästä vankilassa ja salarakkaita kuunneltiin asiantuntijoina. Nyt haudattiin pikkutyttöjä, joita mieleltään sairaat vanhemmat olivat kiduttaneet ja kukin taho osoitteli toinen toistansa, koska ei halunnut ottaa vastuuta virkavirheestään. Vanhuksia kuoli paleltumiseen kadulle, koska jalankulkijat eivät pysäyttäneet lumessa yöpaitasillaan yksin harhailevaa.  Lehdet huusivat rikoksia ja niiden tekijöitä ja määrärahoja niiden torjuntaan kasvatettiin taas. Samalla kolmetoista -vuotias poltti lusikassa meta-amfetamiinia valmiiksi piikkiään varten.  Ja hänen vanhempansa istuivat toinen tekemässä puutöitä vankilan työpajassa ja toinen makasi mullan alla, työuupumukseen kuolleena. Pikkutytöt vaihtoivat ostokeskuksen edessä seksiä tupakkaan, olivat tuskin neljäätoista hekään. Ja minä pelkäsin kulkea pimeillä Helsingin kaduilla enemmän kuin koskaan yöllä Hells Kitchen:ssä yksin kävellessäni. Muistin juuri lukemani artikkelin uusista poliisin määrärahoista. Ne eivät näkyneet ainakaan katukuvassa, eikä virkavirhetilastoissa.

 

Aika oli siis muuttanut Suomen, samalla kun minä olin muuttunut ja oppinut näkemään toisen puolen totuudesta New Yorkissa. Nyt se toinen puoli oli tullut Suomeenkin, ehkä pysyäkseen. Kotiinpaluutani seurasi shokki. Maa ei ollut se, mistä olin lähtenyt vuosia sitten ja jonka ylpeänä olin jättänyt kotimaanani odottamaan. Äiti-Suomi, Suomi-Neitoni oli muuttunut.

 

Isoisoisäni sisar Hilma Räsänen astui ensimmäisten naisten joukossa eduskuntaamme vuonna 1907 Maalaisliiton edustajana. Se oli kymmenen vuotta ennen itsenäistä Suomea. Aikana, jolloin kaduilla istui kerjäläisiä lapsineen, jolloin lääkäri ei hoitanut aina varatonta, jolloin rikkaiden ja köyhien kuilu oli silmin nähtävissä,  jolloin virkavalta teki ratkaisuja ilman valvontaa ja sovitella saattoi rahalla. Se oli aikaa, jolloin päihdeongelmaisia ei hoidettu asiaan kuuluvalla tavalla, vaan heidät suljettiin syrjäiseen mielisairaalaan ilman oikeaa terapiaa ja lääkitystä. Se oli aikaa, jolloin ihmisiä kuoli nälkään. Aikaa, jolloin spitaaliset lähetettiin pois silmistä.

 

Näillä kansanedustajilla oli valtava työ rakentaa Suomea ja lopulta saattaa hallitus valmiuteen ja henkiseen tahtotilaan, sekä uskallukseen itsenäistyä. Heidän aikanaan alkoi kehitys, joka johti lopulta siihen Suomeen, jonka jätin taakseni lentäessäni pois. Ja nyt tuo Suomi, joka lähtiessäni vielä ainakin piti kiinni perustuslakinsa ylpeistä pykälistä, oli lipunut jonnekin kuin unohtaen, mistä olimme lähtenee ja minne emme haluaisi palata. Ehkä olimme unohtaneet historiamme ja näin tahtomattamme ajautuneet tilanteeseen, joka muistutti nyt tuota kuvausta ajasta melkein sata vuotta aiemmin. 

 

Mikä meihin oli mennyt tuona kuutena vuotena, ollessani poissa? Oliko koko kansa voinut unohtaa oman itsenäisyyden merkityksen, hyvät tavat, lähimmäisestä välittämisen, puhtaan maaperämme teollisuuden ja yrittämisen voimavarana ja ylpeytemme sivistyksestämme? 

 

Ehkä EU oli ajanut meidät hitaasti tähän tilanteeseen, jossa vastuu siirrettiin näennäisesti ylemmälle tasolle, eikä sitä kannettu enää omilla harteilla. Ehkä se oli median kehittyminen ja viestinnän muodostuminen hallitsemattomaksi vapauden miltei väärinkäytöksikin, jossa ei ollut enää lakia eikä valvojaa. Ehkä se oli talouden romahdus vuonna 2008, jolloin ihmiset ymmärsivät luottamuksen rahalaitoksiin olevan numeraalista, raha ei enää ollut fyysisiä seteleitä, se oli numeroita bittiavaruudessa. Kaiken voisi menettää ilman fyysistä tuhoa. Elämä oli noussut ylös pilvipalvelimille ja ihmiset unohtaneet, mitä arkitodellisuus vaati. Ihmiset etsivät itseään ja identiteettiään, koska me emme tiedä, mitä nykysuomalaisuus tarkoittaa.

 

Uskonkin, että meidän tulee aloittaa kuin alusta tuolloin vuonna 1907, jolloin naiset saivat astua eduskuntaan. Meidän täytyy rakentaa itsenäinen Suomi uudelleen, ottaa oppia historiastamme, kunnioittaa maaperäämme ja sitä, mitä se voi meille antaa. Meidän tulee muistaa, että Suomen perustuslaki on ihmisoikeuksien ja tasa-arvoisuuden edelläkävijä koko maailmassa ja kehittää sitä takaisin suuntaan, joka ei jätä vähäosaisia yhteiskuntamme ulkopuolelle. Meidän tulee toimia yhtenä kansana, joka ei syyttele ja karta vastuuta, vaan rakentaa yhteiskuntaa  yrittämisen tukemisella ja vanhan eheyttämisellä, sillä vain vahvoista perustuksista kasvaa uusi selviytyjä. Meidän tulee kantaa vastuumme yksillöinä ja välittää ihmisestä vierellämme.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Teemu Taulavuori

Tämän luin kokonaan linkin nähtyäni. Hyvin kirjoitettu, ehkä tärkeimmästä yhteiskunnallisesta asiasta mitä kuvitella saattaa. Ehkä silti kaikki ei ole mennyt huonompaan suuntaan ja hallitsematon media voi olla hyväkin asia. Ainakin nuoret ovat fiksuja ja ongelmista suurin lienee sen uhka, että joudumme tinkimään VIP luokan hyvinvoinnista, johon suurin osa kansasta ehti Nokia-huumassa tottua?

Käyttäjän RogerB kuva
Alexander Holthoer

Kiitos avartavasta tekstistä. Ihmisen luomaa pystyy ihminen muuttamaan. Miten pelastamme Suomen?

Käyttäjän marjukkakaakkola kuva
Marjukka Kaakkola

Suomella ei ole varaa olla EU:ssa. Rahat ja hyvinvointimme lahjoitetaan muualle ja monikansalliset yritykset vievät jos jotain vietävää vielä sen jäljiltä jää.

Risto Masalin

Käsittämättömän naiivi kirjoitus. Kaikesta näkee, että kyseessä on nuori ihminen, jolla ei ole kokemusta pitkältä ajalta ja se vääristää käsitykset. Vai onko tämä jokin perussuomalaisten hallitusta vastaan suunnattu viesti? Ihanko suomi oli kuusi vuotta sitten ihannevaltio ja nyt kaikki on romahtanut? Tuliko hirvittävä lama 2008? Et tainnut elää 1992 kun et muista sitä. Silloin ei oltu eu:ssa. Ja oliko suomi ennen eu:ta itsenäinen? Minä elin 60 ja 70-luvuilla ja jouduin kuulemaan sitä jatkuvaa taistolaisten kommariveisuuta ja näkemään punalipun ylistystä. Silloin meille määrättiin idästä kuka on presidentti ja mitä meidän historiankirjoissa lukee. Vielä 90 luvun alussa Väyrynen väitti, että Janajevin juntta on NL:n laillinen johto. Hyvinvointi on suomessa nyt korkeammalla kuin koskaan. Talojen pihoilla on kaksin kappalein hienoja autoja ja telkkareita joka huoneessa ja matkustellaan ympäri maailmaa. Sen Jennyn "ihanan itsenäisyyden" aikaan ajeltiin Ladoilla ja katsottiin yhdestä pienestä mustavalkoisesta kahta kanavaa. Jos nyt pitäisi elää vuosi niinkuin 60-luvulla niin tulisi Jennylle ikävä 2014-vuotta.

Käyttäjän JennyGingerRostain kuva
Jenny Rostain

Hei Risto,
Kiitos pitkästä ajatelmastasi. Ei, tämä ei ole persujen vastainen kirjoitus. Tämä on avoin kertomus (naiivista) näkökulmastani ja Suomen sosiaalisesta tilanteesta, jolle tulisi mielestäni pian tehdä hoitoliikkeitä, sillä mainitsemasi materiaalinen onnellisuus ei ole sisäistä hengenelämää ja onnellisuutta loputtomasti ruokkivaa. Maassamme on paljon pahoinvointia. Se ei ole onnellisuuden merkki. En ole maininnut kertaakaan tai edes vihjannut, että meidän tulisi konkreettisesti käytännön tasolla palata takaisin kehityksen alkuaikoihin. Puhuin henkisestä tilasta, paremman ajan nälästä, yhteisöllisyydestä, sosiaalisesta eheytymisestä ja vastuun ottamisesta muiden muassa.

Olin kyllä elossa vuonna 1992, iältäni kymmenen. Isäni yritys kaatui ja menetimme koko omaisuutemme. Ei ollut rahaa edes maitotölkkiin. Isän alkoholismi paheni ja johti vanhempieni eroon. Minä sairastuin tuolloin anoreksiaan, joka kesti siihen saakka, kun täytin 15 suljetulla nuorisopsykiatrisella osastolla.
Kyllä, muistan monta asiaa tuolta ajalta ja olin varsin hereillä havaitsemaan maailmaa ympärilläni.
Kaikesta huolimatta yhteiskunta toimi tuolloin erilailla tukeakseen yksittäisiä kansalaisia, eikä nopeaa taloudellista voittoa haettu joka asiassa, vaan punnittiin, että panostamalla kansalaisten hyvinvointiin saatettiin saada pitkällä aikavälillä kestävämpiä tuloksia ja taloudellista säästöä. Se erosi nykyisestä maat pakettiin ja myydään kaikki ulkomaisille ostajille, jotta päästään etelään matkalle, vaikka naapurin juuri työttömäksi jäänyt renki voi huonosti.
Toki, kuten sanottua, on tämä toki vain minun, historiaa tutkineen, naiivin nuoren naisen näkemys maailmasta, jossa elämme.
Mutta huomionarvoista on myös se, että meitä 60-luvulla ja sen jälkeen syntyneitä on monia, suuri joukko.

Risto Masalin

Hei Jenni,
kiitos vastauksestasi. En kirjoittanut, että persujen vastainen kirjoitus vaan mietin onko tämä persujen puoluetoimistosta, hehän eivät ole hallituksessa ja haukkuvat nykyistä hallitusta.
Mutta olet siis itsekkin kokenut tuon 90-luvun alun laman jolloin yrittäjät tekivät itsemurhia ja koko maa oli todella pahassa kriisissä.
Minä olen syntynyt 50-luvulla ja toki tiedän, ettei onnellisuus tule omistamisesta ja tavaranpaljoudesta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhteiskunta pitää nykyään paremmin huolta kansalaisista kuin vaikkapa 60 ja 70-luvuilla. Terveydenhuolto on huomattavasti parempi. Jos 60-luvulla sairastui vaikkapa syöpään oli se kuolemantuomio. Nykyään suurin osa syöpäpotilaista paranee. Nykyään ei tarvitse mennä ulos vessaan ja sisälle tulee vesi johdosta ja hella lämpiää nappia kääntämällä. Ennen piti lämmittää hella puilla. Kaupat ovat lähellä ja valikoima niissä on ihan eri luokkaa kuin ennen. Lasten hampaat hoidetaan paremmin ja lapsilla on valtavasti harrastusmahdollisuuksia. Henkisesti ihmiset ovat vapaampia. Voi sanoa mielipiteensä ja vaikka kirjoittaa sen nettiin. Ennen ei ollut puhettakaan, että olisit arvostellut esim neuvostoliittoa. Kouluissa oli idästä johdetut teiniliitot ja propaganda sen mukainen. Nyt voi vapaasti valita ja vaikka valittaa jos siltä tuntuu. Ei ole sotaa ja tästä pienestä taantumastakin selvitään. Se on hienoa jos olet itse selvinnyt vaikeasta ajasta ja vielä nähnyt toisen maan ja kokenut suurkaupungin elämän. Kaikki voima ja energia on nuorissa ja he vievät tätä maapalloa eteenpäin ja meidän pitää antaa heille kannustusta ja rohkeutta, koska ei tämä elämä kovin helppoa ole eikä täällä yleensä saa mitään ilmaiseksi. Ja kun joutuu taistelemaan tavoitteiden eteen niin silloin niiden saavuttaminen tuntuu paremmalta kuin jos olisi saanut ne ihan tuosta vain sormia napsauttamalla.

Käyttäjän AlekAlekseevits kuva
Ari Vehkanen

Hieno kirjoitus,

Itse yritän ja kirjoittaa samoista asioista kun palaa Suomeen.

Ja yritän ajaa köyhien asoita.

T: Vehkis

Homepage : http://www.vehkis.net
Blogi : http://vehkanen.blogspot.com/
Blogi : http://karenssia.blogspot.fi/

Käyttäjän ElluAutio kuva
Elina Timonen

Hieno kirjoitus, Jenni. Olen ajatellut tavallasi jo pidemmän aikaan, mutten ole osannut pukea ajatuksiani näin kirkkaiksi lauseiksi. Kulttuurin ja politiikan amerikkalaistuminen on ollut tuhoisaa meidän valtiollemme. Meidän pitäisi muistaa isovanhempiemme raskaan uurastuksen ja työn tämän suomalaisen yhteiskunnan eteen. Emme saisi olla liian avoimia kaikille lännen vaikutuksille. Suomalainen sinnikkyys ja omanarvon tunto on hävinnyt. Nokia- kaupoissa oli käsittämätöntä oman brändin ja sen eteen tehnyt työn väheksyntää. Suomi on luonut paljon hienoja asioita, mutta emme osaa niitä riittävästi puolustaa globaaleja voimia vastaan. Ruotsalaiset ovat oikeasti aivan järjettömän kateellisia suomalaisille, meidän loistavista jääkiekkoilijoista, keksinnöistä ja sinnikkyydestä edellisissä maailmansodissa. Ruotsi on kuitenkin pysytynyt Suomea paremmin säilyttämään oman kulttuurin ja omaleimaisuuden. Siellä on osattu ottaa hyöty globaaleista markkinoista, unohtamatta omaa historiaa ja kulttuuria. Meidän pitäisi kyetä myös tähän täällä "Itäisessä osassa Ruotsia".
Politiikot pakollisille historian kursseille opettelemaan historian opetuksia, jotta osaavat puolustaa meidän maatamme ylikansallisia korporaatioita vastaan!

Toimituksen poiminnat