JennyRostain Naisen suusta

Mahdollisuus Raitistua

Suomalainen yhteiskunta on kulkenut voimakkaan muutoksentien läpi kieltolain nykypäivän sallivaan katujuopotteluun. Kansallisen perinnön vahvaksi osaksi on kehittynyt juomakulttuuri ja kansan profiloituminen nimenomaan voimakkaiden alkoholituotteiden käyttäjiksi. Suomalainen katukuva viikonloppuyönä Helsingin keskustassa ei sovi turisteille suunnattuihin mainoksiin. Meidän puhdas luontomme kuvastaa miltei vastakohtaa yölliselle asfaltille, jolle on rikottu olutpulloja ja oksennettu alkoholimyrkytyksen vuoksi. Kuinka meistä tuli tällaisia ja onko meillä tietä pois avoimen terveeseen alkoholikulttuuriin yhtenä kansana?

 

Omasta lapsuudestani muistan isän, joka karkasi viikonloppuisin juopottelemaan ilman äitini suostumusta. Naapurinlasten isät olivat samanlaisia. He istuivat tosin autotalleissaan ja joivat piilopullonsa tyhjäksi ja kompuroivat vaimojensa viereen unille. Vaimoilla ei ollut vaikutusvaltaa näissä asioissa. Eihän aikuisia miehiä voinut estellä, uhkailukaan ei auttanut. Ja mitä me lapset näimme ja opimme isiltämme? Opimme salailun, juomisen sammumiseen saakka, häpeän ja syyllisyyden. Kuuntelimme perheriidat ja katselimme äitiemme itkevän toivottomuuttaan.

Äidit saattoivat juoda lasin, kaksi ja tyytyä siihen. Heidänhän tuli hoitaa kotona olevat lapset.

Aika ja sukupuolien tasa-arvo ja naisten aseman itsenäistyminen toi mukanaan minun sukupolveni irtirepäisevän voimakkaan julkijuopottelun. Me olimme siirtyneet vastoin vanhempiemme tapoja kaduille, me halusimme tehdä jotain toisin ja juoda julkisesti, avoimesti, ilman piilottelua. Tytöt halusivat poikien oikeudet myös juopottelussa. Kuvittelimme avoimuuden ratkaisevan perheiden sisäiset alkoholiongelmat. Kuvittelimme, että suomalaisten tulisi vain oppia juomaan oikealla tyylillä oikeassa paikassa. Eurooppalaista juomatapaa suomalainen nuoriso ei kuitenkaan oppinut. Oltiin julkisilla paikoilla ja juotiin avoimesti, mutta juomamäärät ja juomat olivat samat vanhat kansalle perinnöksi jo melkein uskotut. Oli kunnia-asia juoda naisena miehiä pöydän alle. Tasa-arvon vuoksi juotiin kirkasta viinaa suoraan pullonsuusta. Miesten juopottelusta oli tullut lasten huvia ja vanhemmat olivat nyt ihmeissään. Mitä tehdä nuorisolle?

Vanhemmat jatkoivat samaan vanhaan malliin, nuoret omaa juomakulttuuriaan vahvistaen. Nyt meillä oli kaksi iso ryhmää, joista kumpikaan ei hallinnut viinan käyttöä.

Minun juomiseni oli rentoutumisen hakemista. Hain vapautusta kiireestä ja töiden tuomista paineista. Join suruun ja hain lohdutusta pullosta. Join yksinäisyyteen ja hain seuraa viinasta. Join, jotta pystyin olemaan seurassa puheliaampi, jotta uskalsin olla oma itseni. Oliko vastaus tässä? Suomalainen kulttuuri vuosikymmenten läpi oli tukenut itsenäistä selviytymistä, ylpeyttä omasta kyvystään kestää mitä vain ja valittamatta. Suomalaiset eivät puhua rupatelleet huvikseen, vaan ainoastaan silloin kun siihen oli käytännöllinen syy. Olimme vetäytyneet kuoriimme modernisoinnin lomassa. Yhteydenpito yksilöiden välillä oli helpompaa, mutta ilman konkreettista tarvetta ja syytä sen toteuttaminen oli henkisellä tasolla vaivalloista ja epämiellyttävää. Pelkäsimme epäonnistuvamme ja aiheuttavamme häpeää, ehkä sanoisimme jotain väärin, ehkä kiinnittäisimme liikaa huomiota. Olimme avanneet ovet ja odotimme, että joku muu tekee ensimmäisen siirron ensin, koska pelkäsimme omaa suuruuttamme.

Itsetuntomme. Se on se avain.

Meidät oli opetettu pyytämään anteeksi omaa onnistumistamme, meidät oli opetettu olemaan ylpeitä nöyryydestämme. Meidän ei tulisi sanoa itsellemme olevamme ihan hyviä juuri näin ja tehneemme hyvää työtä ja onnistuneemme. Emme varsinkaan saisi sanoa ääneen mitään sellaista, jonka toinen kansalainen saattaisi tulkita itsekehuksi.  Tämän takia joimme. Uskalsimme humalassa kehua ilman lupaa, kaikki muutkin humalaiset tekivät niin. Se oli kuin sanaton sopimus, humalassa olisi avoimempaa, mukavaa, jopa toisia voisi kehua ääneen, koska oma itsetunto antaisi viinan luvalla anteeksi toisen paremmuuden.

Kotonani ei koskaan kehuttu, ei kerrottu kuinka ylpeitä oltiin koulusuorituksista, ei kerrottu kuinka joulujuhlassa laulettu laulu kuulosti kauniilta. Meidät koulutettiin jo pienestä olemaan kiitollisia siitä, että saimme vanhempamme edes pitämään välillä sylissä. Kannustamista ei kotona harjoitettu, vaan se jätettiin koulun hoidettavaksi. Meidän tuli itse päätellä hiljaisuudessa onnistumisemme merkitys ja onnistumisenilon me pidimme visusti omanamme.

Ulkomailla asuttuani aloin oppia sanomaan itsestäni ääneen positiivisia asioita ja erottelemaan lahjojani ja vahvimpia kykyjäni. Olin oppinut lapsena, että minun tulee osata kaikkea ja tietenkin hyvin, paremmin kuin naapurinlapset. Ja kun osasin ei kukaan erotellut kykyjä toisestaan, vaan keskityimme kehittymään tasapaksun taitaviksi. Siinä ei paljoa ollut markkinakasvatusta, ei kilpailtu valteilla. Oli joko huono tai hyvä. Tasapaksun hyvä, jos oli.

 

Jos  minut olisi siis opetettu kehumisen kautta, opetettu pitämään omasta vahvuudestani, ei minun olisi ehkä tarvinnut juoda uskaltaakseni olla hyvä ja hyväksytty. Ja tämä tässä on koko kansanlaajuinen kuoppa, johon sukupolvet toinen toisensa jälkeen ovat kompastuneet. Jos olisimme vain kehuneet, kannustaneet ja kasvattaneet hyvää itsetuntoa, olisimmeko tässä nyt Helsingin likaisten öidemme kanssa? Omalta osaltani voin korjata itseni ja tehdä oman lapseni kanssa toisin. Mutta kuka hoitaa kuntoon ne ihmiset, jotka eivät omin avuinensa pääse ylös ja korjaamaan yhteiskuntamme tulevaa sukupolvea.  Tätä varten on olemassa päihde- ja sosiaalityö, joka tarvitsee resurssien leikkausten sijaan itse asiassa lisää koulutusta, uudistuneita asenteita koko elämän ja  itsetunnon hallintaan ja taloudellista tukea muutoksen toteuttamiseen koko maan laajuisesti. Ongelmia ei saa pois niistä vaikenemalla. Ne saa pois puhumalla avoimesti ja nostamalla kissan pöydälle. Vain näin voidaan saada aikaan muutos, joka vaikuttaa koko kansantalouteen ja –hyvinvointiin. 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat